Lapset virikehoitoon, ainoa vaihtoehtoko?

omasi on varmasti täydellinen etkä koskaan tarvitse apua väliaikaisesti? Masennusta ei todellakaan voi aina etukäteen ennustaa, ainakaa vuosia ennen, että tämä ja tämä sairastuu masennukseen. Meillä on lapset lähes samoilla ikäeroilla kun ap:lla ja kaikki olivat todella helppoja vauvoja enkä kokenut sitä raskaana. Nelonen ilmotti tulostaan yllättäen, ei ollut suunniteltu, mutta aborttiakaan ei haluttu. Kuopus olikin sit kaikkea muuta kun helppo vauva, huonosti nukkuja, itki, vaikkei minusta ollut mitään syytä jne. Jaksoin ensimmäiset 8kk, sit meidän lapset meni ns. virikehoitoon, sillä jos olisivat olleet kotona minä olisin varmasti palanut loppuun.



Ap:lle voimia äläkä välitä näistä eräiden kommenteista, jotka ei ymmärrä, että joskus voi olla vaikeaa syystä tai toisesta.



Sitä olin alunperin tulossa kanssa sanomaan, että jos ette ole tulottomia niin laita hoitoajaksi 8.15-15, hoitomaksut on sillon pienemmät

eli päätäkö pitäisi silittää kun aikuiset ihmiset ryssivät?



20

ihmistä, ensimmäinen heistä kuoli kun olin raskaana rv 17. Tuon jälkeen miehen vointi meni huonompaan tosin töissä kyllä vielä kävi, mutta huomasi, että se vaati häneltä paljon enemmän voimia eikä jaksanut viikonloppuisin juurikaan hoitaa lapsia tai leikkiä heidän kanssa kuten ennen. Tuota jatkui, välillä mies oli paremmassa kunnossa ja vaikutti lähes normaalilta ja sit taas meni huonompaan. Jälkeenpäin ajateltuna ois pitänyt vaatia miestä käymään edes lääkärillä, mutta miten pakottaa aikuista miestä, jonka mielestä tuo on vaan ohimenevää. Nyt mies on kyllä käsittänyt, ettei ilman apua selviä masennuksesta.



Lapsia emme ole tehtailleet vaan olemme halunneet lapset suht pienillä ikäeroilla. Joku mainitsi, että tyhmää tehdä lapsia pienillä ikäeroilla eikä miettiä voimavaroja. Kukaan meidän lapsista ei ole ollut erityisen vaativa tai vaikea vauva, kuopuskin on vaan huono nukkuja, mutta tuokin näyttäis olevan menossa parempaan suuntaan, nukkuu siis jonkin verran paremmin. Kuopus oli ns. puolivahinko. Tiesimme, että raskaus on mahdollinen ja ihan tervetullutkin, mutta emme varsinaisesti yrittäneet kuten aiemmin.



Aiemmin tais joku jo sanoa, että miehen pitäis olla muualla kun kotona. Ainakaan tällä hetkellä minusta ei tuolle ole tarvetta. Lapset ovat miehelle todella tärkeitä ja en halua viedä häneltä sitä(kin) iloa, ettei saisi leikkiä lasten kanssa sillon kun jaksaa.



ap

Emme ole tulottomia. Kiitos noista tiedoista, millon hoitomaksut on pienemmät. Voisin kyllä ajatella, että isommat olisi hoidossa esim. vaan 8-12.55 tai 9-13.55

hakea apua, jos lyhyessä ajassa kuolee neljä tärkeää ihmistä. Perusterveellä järjellä tajuaa, että se voi olla masennusriski, tyhmempikin.



Voimavarojen miettiminen on vanhemmilta edellytettävää toimintaa. On täysin kornia sössöttää, että lapset on olleet helppoja jne. Aina pitää miettiä ensin, että näin ei ole ja rakentaa elämä sen mukaan. Jos pääseekin helpommalla, se on vain plussaa. Elämä ei saa ajautua kriisiin vain koska kuvittelee helpon elämän jatkuvan loputtomiin.



Ja sinun velvollisuutesi äitinä on miettiä ennen kaikkea lapsiasi, ei sitä mikä miehestäsi mahtaa olla kivaa.

minusta sinun tilanteessa se on ihan perusteltu tukitoimenpide.



Laittaisin ainakin kaksi vanhempaa hoitoon.



Voimia ja jaksamista sinulle. Ei ole helppo tilanne ja sinun voimiasi varmasti tarvitaan.

Kannattaisko varmuuden vuoksi hakeutua hoitoon, ennen kuin pimahtaa ihan kokonaan.

Sitähän tässä on tolkutettu. Jos oikeasti tulee neljä menetystä putkeen, kannattaa ehdottomasti käydä jossakin juttelemassa.



Ja aika lapsellista ajautua kolmen lapsen jälkeen vahinkoraskauteen...



Onko sulla, ap, muuten työpaikkaa tai koulutusta? Vai oliko uusi vauva pelastus ja syy jäädä edelleen kotiin?

Ei siinä vuosien ennakko-oireita tarvita. Aivojen kemia muuttuu äkillisesti ja siihen vielä monta ikävää asiaa lyhyessä ajassa. Muuta ei tarvita ja masennus voi nopeassa tahdissa syvetä vaikeaksi. Ei kukaan voi tietää perheen tilannetta vuosia etukäteen. Nyt eletään tätä päivää. Toivottavasti aloittajan perheessä on saatu hyvä hoitosuhte alulle. Lapsille tekee ihan hyvää käydä päiväkodissa kun kotona on vaikea tilanne.

että jo raskaus on kriisi ja riskitilanne, saati vahinkoraskaus ja neljännen lapsen raskaus. Samaten jo yhden läheisen menetys on riskitilanne, saati neljän.



AIVOJA saa käyttää! Suosittelen.

Haluatko vain provoilla vai oletko tosiaan noin naiivi ja kokematon elämän suhteen?

Kyllä se elämä opettaa sinuakin, odota vaan!

Ap: lle sanoisin, että lapset hoitoon vaan.

Olette oikeilla jäljillä sen suhteen, että ette anna miehen masennuksen viedä koko perhettä pohjamutiin.

hakea apua, jos lyhyessä ajassa kuolee neljä tärkeää ihmistä. Perusterveellä järjellä tajuaa, että se voi olla masennusriski, tyhmempikin.

Voimavarojen miettiminen on vanhemmilta edellytettävää toimintaa. On täysin kornia sössöttää, että lapset on olleet helppoja jne. Aina pitää miettiä ensin, että näin ei ole ja rakentaa elämä sen mukaan. Jos pääseekin helpommalla, se on vain plussaa. Elämä ei saa ajautua kriisiin vain koska kuvittelee helpon elämän jatkuvan loputtomiin.

Ja sinun velvollisuutesi äitinä on miettiä ennen kaikkea lapsiasi, ei sitä mikä miehestäsi mahtaa olla kivaa.

aina kun joku kertoo elämänsä vaikeuksista.... Ei kannata pahemmin kommentoida hänelle kun selvästikin huomaa että elämänkokemus on siellä päässä aika lähellä nollaa.

Sitähän tässä on tolkutettu.

Miksi ihmeessä syyttelet muita???

voi sentään, kuka tässä on typerä ja naiivi? Ikävä huomata, että ap:n tapaisia tolloja on muitakin!

yhdessä sun toisessa ketjussa (mm. näissä kaverisynttäri-ketjuissa). Ei kannata provosoitua.

muuttuvatko ap:n tai kenen hyvän asiat siitä jotenkin parempaan suuntaan? Miksi kirjoitat noita pahasuopia kommentteja tänne, valaisisitko vähän?

Totuushan se on.

varmaan olet tyytyväinen.

Meillä oli viisi lasta 6v, 5v, 3v 2v ja 9kk kun minä (siis äiti) sairastuin masennukseen. Sen oireita oli jo aiemmin, mutta kiitos tämän loistavan terveydenhuollon minua ei ensin otettu vakavasti ja vasta kun olin yrittänyt itsaria niin sain hoitoa. Sairaalassa olin alkuun ja sieltä pääsin kotiin. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen minullakin oli lääkitys (lähinnä annostus ja lisäksi rinnalle alotettiin toinen lääke) hakusessa eikä se siis sillon vielä auttanut ja en jaksanut juuri mitään. Miehelle tämä oli todella raskasta ja lopulta hän päätyi siihen vaihtoehtoon, että kaikki lapsemme, paitsi nuorin meni hoitoon. Mutta se täytyy sanoa, että kun tuolla ekoissa viesteissä joku ehdotti, että ap:n tapauksessa isän pitäis olla pois kotoa, niin tätä älä ap tee. Minä tiedän kokemuksesta, että jos minä olisin joutunut kotoa muualle ja en olisi saanut olla lasten kanssa niin en varmasti olisi toipunut niin hyvin tai nopeasti. Se on rankkaa elää masennuspotilaan kanssa (miehen kanssa on keskusteltu jälkeenpäin), mutta älä hylkää häntä jonnekin vaan koita jaksaa ja jos mahdollista niin pyydä apua myös sukulaisilta ja muilta tutuilta.