Puhuuko miehesi oma-aloitteisesti suhteestanne ja pitää sinut ajan tasalla tunteittensa suhteen?
Kommentit (19)
Olenko outo kun itse haluan jutella mieheni kanssa aina silloin tällöin siitä missä mennään? Haluan tietää onko mies onnellinen ja tyytyväinen elämäämme vai olisiko jotain parannettavaa. Hassua, en olisi uskonut olevani näin harvinainen tyyppi...
t.2 vai mikä se oli
Olenko siis outo kun odotan ja toivon että mieskin välillä avaisi suutaan ja siten kantaisi vastuuta suhteestamme? Muuten musta tuntuu että elämä vain menee menojaan jollain lailla, vaikka se ehkä pienilläkin muutoksilla voisi mennä paljon paremmin. Siis jos ei koskaan puhuta siitä mitä kumpikin toivoo ja miltä toisesta tuntuu.
t. 3
sanoo että rakastan sinua ja kertoilen sitten jos asia muuttuu. ;D
Ei minusta kaikkea tarvitse raportoida. On selvää, että elämässä mennään välillä ylämäkeä, välillä alamäkeä. Ei sitä alamäkeä tarvitse ottaa tosisissaan - odotellaan taas sitä ylämäkeä.
Se riittää, että mies sillion tällöin sanoo, että toivoo vielä monia yhdessäolovuosia. Just skoolasimme sitä, että olemme olleet yhdessä 20 v. Mies sanoi "onnea 20 v päivän johdosta. Tulkoon vielä monta 20 vuotista lisää". Tämä riittää minulla ja auttaa minua odottamaan niitä ylämäkiä.
kyllä joskus puhutaan, mitä toivotaan, mutta ei toiselta voi alkaa kerjäämään tunteesta kertomista. Tällä elämänkokemuksella väitän, että mitä enemmän nainen kerjää tunteesta puhumatta, sitä enemmän se mies menee lukkoon.
osoittaa eleillä ja teoillaan, lisäksi muistuttaa lähes päivittäin rakastavansa mua ja poikaamme.
Kertoo olevansa meidän kanssa onnellinen ja viihtyvänsä meidän seurassa. Lisäksi järjestää meille vanhemmille kahdenkeskistä aikaa.
Välillä kertoo olevansa ahdistunut esim. töistänsä ja siitä, ettei ole ehtinyt auttaa kotona.
Tiedän välillä ärsyttäväni häntä ja hän arsyttää minua, mutta kyllä siitäkin puhutaan. Kokonaisuus on kuitenkin plussalla - ja kyseessä on yleensä ärsyttävät teot ja tavat, ei ihmisen perusluonne :)
Kelpo heppu!
Mies kyllä sanoo päivittäin rakastavansa mua (jo suhteen alusta jäänyt "iltatraditio" nukkumaan mennessä), mutta kieltämättä tulee joskus mietittyä, että vaikka se jostain jonkun toisen naisen löytäisikin, tai vaan lakkaisi rakastamasta mua, ei se taitaisi siitä sanoa yhtään mitään pitkään aikaan. Se miettisi ja miettisi ensin kaiken päänsä sisällä selväksi, ja sanoisi sitten haluavansa eron eikä kertoisi edelleenkään mulle yhtään mitään.
Me asuttiinkin jo yhdessä välissä neljä kk eri osoitteissa, ja tuona aikana kun yritin mieheltä kysellä mitä hänen päässään liikkuu (onko siis mitään aikeita palata vielä yhteen), hän vain sanoi joka kerta, että hänen täytyy saada miettiä rauhassa. Mulla alkoi silloisen kämpän vuokrasopimus lähestyä loppuaan, ja ilmoitin vaan miehelle tietyn päivämäärän, että jos siihen mennessä ei ole ajatuksiaan saanut selväksi, mä ostan itselleni asunnon ja sen jälkeen on turha tulla enää takaisin ruinaamaan. Seuraavana päivänä mies tokaisi, että "kai sä voisit takas kotiinkin muuttaa". Mitään sen enempää ja tarkempaa ei ole asiasta koskaan puhuttu, ja tästä on siis jo neljä vuotta aikaa. Olen kyllä kysellyt ja pyytänyt miestä kertomaan tuosta ajanjaksosta, mitä hän siis silloin ajatteli ja tunsi minua kohtaan, mutta vastauksia ei ole tullut.
No mutta arki muuten sujuu meillä paremmin kuin silloin, nyt kuitenkin päivittäin kerrotaan omat fiiliksemme - millainen päivä on ollut, mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Tunteista taas ei ehkä niinkään edelleenkään puhuta, ainakaan miehen taholta. Minä puhun sitten varmaan kolmen ihmisen edestä. Ihana mies se silti on, kyllähän mä tiesin mitä sain kun tähän suhteeseen aloin, eli ei ehkä auta kuin sopeutua tähän. Vaikka se ärsyttääkin joskus :)
huonot asiat muistaa tuoda julki, mitään positiivista ei ikinä.
Varmaan vähintään kerran päivässä sanoo rakastavansa (tämä tuntuu kyllä hieman rutiinin-omaiselta..mutta kivalta!)
Mutta lisäksi saattaa ihan itse alkaa puhua siitä miten onnellinen hän on kun meillä on kaikki hyvin, meillä on hieno lapsi, tuntuu että me selvitään mistä vaan kun vaan yhdessä yritetään..
Muutenkin kehuu ja kannustaa minua, tekee selväksi että arvostaa tekemiäni asioita.
Meillä ei ole tarvetta keskustella. Meillä menee loistavasti ja jos menee huonommin,niin kyllä sen sitten huomaa. Meillä välittäminen, kunnioitus, rakkaus ym. osoitetaan päivittäisillä teoilla, joten sen huomaa hyvinkin nopeasti jos jokin asia muuttuu.
Mua välillä ärsyttää hirveästi se ettei se voi koskaan oma-aloitteisesti aloittaa juttelua. Ei meillä kuitenkaan niin täydellisesti mene, etteikö olisi mitään keskusteltavaa. Minä oon aina se jonka täytyy ottaa epämiellyttävätkin asiat esille. :(
Sitten kuitenkin jos kysyn, onko mies tyytyväinen, saattaa sanoa ettei ole. Ei vain voi itse alkaa käsitellä asiaa tai puhua mulle niistä mihin ei ole tyytyväinen. Kuten vaikka jos seksi mättää.
kun mehän ELETÄÄN sitä koko ajan, ollaan eletty jo 20 vuotta. Eiköhän ne sanomiset sanottu silloin joskus ihan alkumetreillä.
vai sietääkö se vain hiljaa olosuhteita. Vai ajatteleeko se jo naapurin Tiinaa.
parempi antaa nukkuvan koiran maata. aikamoinen sotku tulisi jos nyt alettais kaikkea sanomatonta puimaan.... siis enempi negatiivista tulis kun positiivista.... ja kun niin luultiin etta ollaan toisillemme ne oikeat ja rakkaus kestaa kuolemaan asti.. heh.
vai sietääkö se vain hiljaa olosuhteita. Vai ajatteleeko se jo naapurin Tiinaa.
Mies ei puhu, koskaan, mitään, suhteestamme.
Menee hyvin, jos saa seksiä, jos ei saa, ei mene hyvin, joten mitä sitä mies puhumaan.
Vai avaatteko vain valittaaksenne?
mitetitään,mikä meitä pitää yhdessä tms. ja todetaan että rakastetaan toisiamme edelleen... Ja siis mieskin ihan oma-aloitteisesti oli tarvetta taikka ei...
pudottaisin silmät päästäni ja repeäisin nauruun jos mies tulisi puhumaan jotain suhteesta!
Olenko outo kun itse haluan jutella mieheni kanssa aina silloin tällöin siitä missä mennään? Haluan tietää onko mies onnellinen ja tyytyväinen elämäämme vai olisiko jotain parannettavaa. Hassua, en olisi uskonut olevani näin harvinainen tyyppi...
t.2 vai mikä se oli