Mitä tehdä, kun parisuhderiidat ahdistavat niin,

mitä haluaisit miehesi tekevän sinulle? tee se hänelle.

Mää itse yritän monesti tehdä niin vaikka kipeää se tekeekin. Mut pitemmällä tähtäimellä me ollaan alettu riidellä rakentavasti!! Ja myös toiselta osapuolelta on tullut ihanaa kohtelua!!

vaikea sanoa, kun ei tieda mika on pielessa. ,mutta 2 vastaus oli todella hyva



SEURAA SITA NEUVOA

Eli kakkoselle: Me ollaan siinä suhteessa aika erilaisia, että miten halutaan toisen toimivan/reagoivan, mutta ehkä toi saattais toimia. Rakentavampi riitely olis kyllä hyvä juttu ja ajoittain siihen pystytäänkin, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun mä olen itkenyt tuntitolkulla. Riitelyn vaikutus lapseen huolestuttaa myös, vaikka mä pyrinkin siihen, että sen edessä ei riideltäis.



Kolmoselle: se olis tietysti kivan helppo ratkaisu, mutta ehkä ei nyt vielä kuitenkaan lähdetä sille tielle ;)

Ei se riitely ole oikeasti vaarallista lapselle. Kyllä se lasta pelottaa, mutta tärkeintä on se että kaikki palautuu lapsen mielessä tutuksi ja turvalliseksi. Että äiti ja isä ovat kuitenkin aina toisille hyviä. Riitelyjen jälkeenkin.



Riidat kuuluvat elämään ja lapset riitelevät itsekin tulevaisuudessa! se on väistämätöntä. Myrskyn jälkeen on poutasää.



Mutta toki mekin yritämme välttää riitelyä lasten nähden jos vaan mahd.

Ja jos sitä riitelyä on jatkuvasti, huutoa ja tappelua niin sillon voi lapsella jäädä trauman poikasta...en tiedä.

kun oikein ahdistaa, otan kynää ja paperia ja kirjoitan



itselleni, päätä selvittääkseni. ja kummasti aina löytyy jotain jota en ollut ajateleeksi tullut, omat tunteet selkiytyy ja joskus niistä on helpompi puhuakin kun on ne itselleen selväksi saanut.

Pyydä Jeesukselta rakkautta miestäsi kohtaan ja pyydä Häntä auttamaan suhteessanne.

Eli kakkoselle: Me ollaan siinä suhteessa aika erilaisia, että miten halutaan toisen toimivan/reagoivan, mutta ehkä toi saattais toimia. Rakentavampi riitely olis kyllä hyvä juttu ja ajoittain siihen pystytäänkin, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun mä olen itkenyt tuntitolkulla. Riitelyn vaikutus lapseen huolestuttaa myös, vaikka mä pyrinkin siihen, että sen edessä ei riideltäis.

Kolmoselle: se olis tietysti kivan helppo ratkaisu, mutta ehkä ei nyt vielä kuitenkaan lähdetä sille tielle ;)

Kakkonen vielä tässä. Mä olen tuon joutunut harjoittelemaan oikeesti, tuon nöyrtymisen, pakko jotta haluaa jotain tältä liitolta ja rakastan miestäni ja kunnioitan täysillä! Mä olen impulsiivinen luonne ja kun raivostun niin raivostun todella!! oksat pois. Mut olen hoksannut et enhän mä voi raivota ku hullu, pitää mun oppia hiukan hillittemään ja samoin NIELLÄ YLPEYTENI! Mennä mieheni luokse. Tahto se sinne ajaa, mutta myös toiselta puolelta sitä tahtoa täytyy tulla!!

Yksi asia on ihana. Se et ennen mieheni pysty illalla nukahtamaan vaikka olimme riidoissa, nykyään mies saattaa silittää minua ja näin pyytää omalta osaltaan anteeksi...sydämeni laulaa ilosta!! Silloin puhumme ja puhumme ja rakastamme.

nöyrtyä ja mielistellä omaa luonnettaan vastaisesti. Itse olen kehittänyt tekniikan jossa annan miehen mesota ihan niin paljon kuin jaksaa ja huvittaa. Itse seurailen vain sivusta. Ja täytyy sanoa että on meno rauhoittunut. Sitten kun tulee aika jolloin on paremmat mahdollisuudet lähteä, saatan sen tehdäkin. Mutta nyt vain odottelen ja tarkkailen ja annan miehen tehdä ja vastata omista virheistään, ei kuulu mulle miten elämänsä hoitaa. Sulle sanoisin että yritä löytää joku tapa millä voisit säilyttää tyyneytesi, raskauden kannalta olisi todellakin parasta että pystyisit olemaan rauhassa ja poissa "tulilinjalta" niin paljon kuin mahdollista.

Sitten on kausia, ettei ole oikein mitään yhteyttä. Riitahan siinä sitten tulee ennemmin tai myöhemmin, kun kaikki tunteen pääsevät kasautumaan. Itse olen lähtenyt yöllä ajalemaan autolla ja nuokkumaan jonnekin huoltoasemille. Myös yksin nukkuminen olohuoneen sohvalla auttaa.



Nyt olen käynyt säännöllisesti neuvolapsykologilla itkemässä. Siitä on apua. Ja kokonaisvaltainen ahdistus on jo jonkin verran lievittynyt vaikka pahan olon vire, hankalat tunteet ja ahdistus on kuitenkin yhä läsnä.