14- henkinen perhe asui huoneen ja keittiön mökissä

Vantaalaisperheen "kurjuutta" käsittelevää ketjua.



Toki ajat ovat muuttuneet mutta edelleen olen sitä mieltä että useampi sisarus voi jakaa saman huoneen.



Kaikilla ei tarvitse olla omaa huonetta.

No ennen oli ennen ja nyt on nyt. Luulenpa että elivät noin olosuhteiden pakosta. Kai ne olisivat kesälläkin nukkuneet kaikki siellä varpaat toistensa suussa, jos se olisi ollut mukavaa? Miksi suotta siirtyä kesäksi aittaan?

on tullu 14 henkinen perhe.. ihmettelen vaa

Lapsia oli myös tuo 14. Aikuisena lapset naureskelivat väitteelle, että jokaisella lapsella tulisi olla oma koulupöytä ja rauha läksyjen tekoon.



Kaikista lapsista tuli "kunnollisia" työssäkäyviä aikuisia.

tilanne vain useimmiten on aivan erilainen kuin muutama vuosikymmen takaperin!



Ennen erityisesti maaseudulla lasten määrä oli paremminkin 10+ (nyt vl-perheillä edelleenkin), elettiin omalla työllä, eikä tukia saatu. Nykyisin aivan liian monet suurperheet elävät täysin yhteiskunnan tuilla! Tässä tilanteessa perheen lapset eivät opi työntekoon, vaan oppivat vanhemmiltaan mallin kerätä elanto erilaisista yhteiskunnan tuista ilman omaa panosta. Kasvaako näistä lapsista "kunnollisia työssäkäyviä aikuisia"?

Isä ja äiti ovat voineet olla yhdynnässä lasten läsnäollessa. Joku on saattanut jopa nähdä jotain! ;) Hui kauheeta! Maaseudulla lapset ovat nähneet myös eläinten pariutumista. Apua!

Ja pienet lapset ovat olleet mukana myös eläinten teurastuksessa ja saattaneet omin pikku kätösin tappaa liikoja kissanpentuja. Vanhukset on asuneet kotona niin kauan, että ovat kotiin kuolleet.

Eipä ole tarttenut kertoa kukista ja mehiläisistä ja elämän tosiasioista. Toisaalta hirveen simppeliä ja luonnollista, mistä voisi tänä päivänäkin joitain malleja ottaa (en sano, että pitää naida lapsen nähden). Mutta esim. tuo kuoleman kohtaaminen.

liioittelevat kurjuuttaan.



40-luvulla syntynyt appiukko on tällainen tapaus, joka on aina jaksanut painottaa, kuinka hänellä on ollut niin ankea ja surkea lapsuus ja kuinka asuivat niin pienessä ja surkeassa mökissä, eikä ollut aina edes ruokaa ja kuinka hän on siitä huolimatta tehnyt elämässään sitä ja tätä (opistoasteen koulutus, tavallinen työ, asuvat aika ankeasti) jne.. jäkätijäkäti.



Minäkin kuvittelin ties mitä appiukon lapsuudesta kunnes kävimme sitten katsomassa tätä "mökkipahasta" appiukon vastustuksesta huolimatta (appiukko yritti estellä meitä menemästä sinne, koska hänen mielestään paikka oli niin järkyttävä, ettei sinne olisi saanut ainakaan lapsia viedä, heh). No, kyseessä oli sitten kutakuinkin tavallinen maatila. Isojen peltojen keskellä mäellä talo, joka nyt ei ollut suuren suuri, mutta oli siinä kuitenkin iso tupa ja kohtuukokoinen makuukammari sekä yläkerrassa kaksi huonetta. Lisäksi oli iso kaksikerroksinen aitta, navetta, sauna jne... Talossa oli sähköt ja sähköhella (tulivat kuulema 50-luvun alussa), puhelinlinja, kaivo pihalla jne...



Olin järkyttynyt, en talosta vaan appiukon kertomuksesta. Oma appiukon kanssa samanikäinen äitini on elänyt lapsuutensa paljon pienemmässä mökkipahasessa, jossa ne kaksi lehmää asui maakuopassa, sähköjä ei ollut ja vesi kannettiin kaukaa järvestä ja juomavesi metsälähteestä. Ikinä ei äitini ole valittanut lapsuudestaan ja olen pitänyt sitä ihan normaalina. Äitini on kuitenkin noista lähtökohdista ponnistanut paljon pidemmälle, opiskellut yliopistossa jne.



Itse en enää anna paljoakaan painoarvoa näille "kyllä minun lapsuudessani" -kertomuksille. Ne kertovat lähinnä kertojastaan, eivät välttämättä todellisista olosuhteista.

yhdyntää näkee telkkarista joka päivä ja kaikkea muutakin kamalaa ja kyllä jo pienetkin lapset niitä saavat katsoa, sillä puhuvat asioista päiväkodissa. Mutta ei varmaan AV-mammojen lapset.

Sitten tuo yhteiskunnan tuilla-et kuule voisi olla enempää väärässä ja jos ei joku usko, niin tutustukaa ihmeessä tilastotietoihin, saatatte kokea yllätyksiä.

Me asuttiin vielä 80-luvulla keittiön ja yhden huoneen asunnossa. Ulkovessa, kaivovesi ja puulämmitys. Keittiöstä vei kolmasosan leivinuuni. Isä, äiti ja kolme lasta, joista keskimmäinen oli yökastelija.

Se oli kyllä riemun päivä, siis minusta, kun saatiin häätö. Vihdoinkin kunnan asuntoon, missä oli suihku ja sisävessa, ei haitannut yhtään jakaa huonetta kahden veljen kanssa. No haittasi se tietysti, muttei silleen mitään entiseen verrattuna. Pystyi yöpuvussa juoksemaan aamulla vessaan kuukautisten aikana, toisin kun ennen, kun joutui pukemaan päälle kokonaan. Siis se oli minusta se kamalin asia, ei vanhempien yötouhut mulle kuuluneet, yritettiin olla kuulematta.

Lapsillani, onneksi samaa sukupuolta, on yhteinen huone.

Tyhmä kysymys, mutta vanhemmat panivat alulle lisää lapsia? Metsässä? Vai kaikkien katseiden alla?

Eikö teidän muiden perheissä lapset nukahda illalla ja nuku öisin? Toki minäkin lapsia mieluummin tekisin aamusella, mutta kyllä meillä lapset ihan säälliseen aikaan nukahtavat, eivätkä heräile öisin katselemaan aikuisten puuhia.