jännityksen täyteiset ajat edesä.. :]
Viimein, viimein! Ovulaatio lasketusti n. 17.9., ja ens viikolla tarkotus alkaa ensimmäistä kertaa "tosissaan" yrittämään lasta! :) En vain meinaa pysyä housuissani!! Ensinnäkään, en malta odottaa itse yrittämistä.. ;) Enkä sitä, kun saisi viimein tehdä testin.. Kaikki on nyt niin jännittävää, että olen varmaan maailman rasittavin ihminen kun en meinaa paikallani pysyä!
Sitten tulee valitettavat tosiseikat vastaan.. Miksi ihmeessä tulisin raskaaksi ensimmäisellä yrittämällä? Kiertoni on epäsäännöllinen laastarien lopetuksen jälkeen, olenko edes laskenut oviksen oikein? Vatsan alueelle tehty toimenpide on saattanut vaurioittaa munanjohtimiani, vaikutuksia hedelmällisyyteen ei vielä tiedetä. Lääkärin arvion mukaan n. 1 % luokkaa hedelmättömyyden (tai lähinnä tukkeutuneen/-neiden johtimien) riski.. Ja eikös aina sanota, että liika yrittäminen ja odottaminen pienentävät raskautumisen onnistumisen mahdollisuutta? Liittyen johonkin hormonitasoihin....
Muita samassa tilanteessa painiskelevia? Noin kuvainnollisesti.. ;)
Tuntuu ihanalta päästä viimein yrittämään toista. Meidän esikoinen jo 4 vuotta, joten tuntuu ihanalta päästä yrittämään toista. Ehkäisy jätettiin pois kesäkuussa. Nyt on kp 14/27-30, joten paras aika kuukaudesta menossa. Toiveet on korkealla että josko nyt tärppäisi. Minäkään en meinaa pysyä housuissani ;) Mulla on ihan hirveä vauvakuume ja en malttaisi odottaa raskautumista. Yritystä ollut jopa liikaakin (=joka päivä) vaikka kai se suositus on että vaan joka toinen päivä, mutta minkäs teet kun haluaa niin kovasti tulla raskaaksi ;) Tsemppiä sulle myös!!!