Päivärytmi pikkuvauvan ja 2,5-vuotiaan kanssa?

pääsin vasta nyt lukemaan loput viestit, kiitoksia vastauksista. Tuota minäkin ihmettelin, että joudunko tosiaan imettämään puistossa pakkasessa. Nyt ainakin vauva on syönyt todella usein, eikä ole hereillä tyytyväinen kuin tissi suussa. Ehkä se muuttuu tuosta vielä.

Reppu on jo hankittu, mutta ei vielä kokeiltu. Esikoinen ei viihtynyt liinassa tai repussa ollenkaan, toivottavasti tämä kakkonen viihtyisi. Voisin kuvitella, että se helpottaisi kummasti.

Eniten minua jännittävät imetystilanteet (kun samaan aikaan pitää vahtia/viihdyttää/hoitaa esikoista) ja ulkoilu vaunujen ja juoksentelevan 2,5-vuotiaan kanssa. Molempien pukeminen talvivaatteisiin saattaa myös olla aika hankalaa.

No, mutta ehkä tästä selvitään. :)

siis mulla oli juuri samankaltaiset huolenaiheet ja juuri sama ikäero lapsilla kuin ap-llä.

mietin miten pärjään lasten kanssa ja se tuotti stressiä ajatuksena, mutta käytännössä sitten hätä keinot keksii.



nukutin vauvan vaunuissa usein, jopa sisällä. rytmikkäästi hytkyttäen vauva nukahti heti vaunuihin ja nukkui useamman tunnin monta kertaa päivässä vaunuissa(jos oli massu täysi ja muutenki kaikki okei)

esikoinen sai olla mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa ym. hänen päiväunet täytyi jättää silloin, kun se nukuttaminen vei tuhottomasti aikaa. katsoi joskus lastenohjelmia ja muuten touhuttiin yhdessä arkisia asioita ja kävimme puistossa ja kerhossa.

seurakunnankerhossakin esikoinen kävi kerran viikossa.

imetin "vauhdissa". eli silloin kun vauvalla oli nälkä annoin rintaa.. joten käytiin kirjastoissa ja kahvilassa sekä kylässä ihan normaalisti. kotipäivä oli rankempi kuin päivä jossain. meni aikakin nopeammin ja esikoinenkin viihtyi. vauva nukkui hyvin myös autossa ja kantoliinassa ym. jos olisi ollut vaativampi vaavi, niin ei olisi ehkä näin helppoa ollut mennä yms.

Ei siitä ole kovin kauaa kun yleisesti ohjeena että syötetään 4 h välein. Siinä jos lapsi kitisi nälkää niin siinä kitisi.



Ei vauva kuole tai saa traumoja jos ulkoillessa herää, eikä itkuun aina tarvitse rintaa tuputtaa.



Esikoista voi ottaa apuun siivoamisessa ja auttamaan vauvan hoidossa. Vie vaippaa, tuo tuttia jne.



Mustasukkasuus on normaali tunne, pääasia ettet vertaa lapsia toisiinsa ja olet puolueellinen.

Isompikin on vielä sen verran pieni ettei voi vaatia mitään.



Komppaan kolmosta.

mutta pian oli niin että vauva nukkui aamupäivät ja iltapäivät (=silloin ulos jos mentiin) ja oli hereillä kun esikoinen nukkui piväunia, silloin sai sitten paijailla vauvaa rauhassa. Mies tuli sitten viideltä kotiin ja yhdessä tehtiin mitä tehtiin, mies nukutti isomman kun maratonimetin vauvaa.

näin meillä on mennyt, oli lapsia sitten 2 tai 4:



Aamulla herätään ja syödään aamupala. lähdetään ulos/kerhoon/perhekahvilaan/ollaan kotona. Luonaalle kotiin yleensä. Sitten päiväunia tarvitsevat unille, tämäkin hoituu kaupungilla vaunuissa jos ollaan siellä. Unien jälkeen välipala. Sitten askartelua, leipomista, siivoilua tms. Vauva kulkee kaikessa mukana, sylissä, liinassa, rattaissa, sitterissä... Saa maitoa silloin kun tahtoo ja nukkuu kun nukuttaa.

Meillä sama ikäero kahdella nuorimmaisella. Jonkunlainen säännöllinen rytmi alkaa löytyä vasta nyt, kun vauva on 5kk ikäinen. Periaatteessa alkuajat mentiin niin, että vauva söi ja nukkui silloin kun tahtoi ja isoveli teki kaikkea mahdollista piruutta syöttöjen ajan ja karjui kuin leijona kun vauva oli nukkumassa...Eli oli aika huomionkipeä. Pikkuhiljaa siitäkin on selvitty, tosin melkoinen huutaja on vieläkin.



Isoveljeltä jätettiin päiväunet pois kun ei ala nukkumaan ilman nukuttamista ja toisaalta illalla on sitten hirveä ralli kun toisten pitäisi alkaa nukkumaan. Kaikki kolme lasta menevät nukkumaan klo 20.00, näin on ollut alusta asti, ja heräilevät siinä 7.00 pintaan aamulla. Aika pian, muutamassa viikossa, oppi vauvakin tähän samaan rytmiin.



Nykyään siis syödään aamupalat ja lounaat yhdessä ja puuhastellaan/ulkoillaan kaikenlaista. Isoveli saa yleensä katsoa jotain lastenohjelmaa ja pötkotellä sohvalla sillävälin kun vauva on pitemmillä päikkäreillä, ei pysy muuten sekuntiakaan hiljaa, eikä vauva ole tosiaankaan vieläkään tottunut siihen metakkaan.



Eli olettaisin, että melko normaalia arkea voi tällä ikäerolla elellä, vaikka alussa tietenkin on kaikkea pikkuhankaluutta. Meillä on ollut ihan ehdottoman täkeää ja hyvästä tuo, että kaikki saadaan yöunille suurinpiirtein samaa aikaa. Niin jää meille vanhemmillekin muutama tunti yhteistä laatuaikaa (lue televisionkatseluaikaa!!!).

Ei mulla ole vielä mitään ongelmaa, mutta luulisin, että niitä ongelmia voi tulla esimerkiksi siitä, että vauvaa pitää imettää jatkuvasti, tai esikoisen mustasukkaisuudesta.

olen pyrkinyt pitämään isomman lapsen rytmin tuttuna niin pitkälle kuin mahdollista. Mielestäni pikkusisaruksen ilmaantuminen on niin iso muutos lapsen elämään, että tuttu ja turvallinen rytmi päivässä kannattaa pyrkiä pitämään. Kiukutteluakin on huomattavan paljon vähemmän kun ruoka-ajoista, ulkoiluista ja uniajoista pidetään kiinni.



Itselläni on kolme lasta ja kahden nuoremman kohdalla päivärytmi on löytynyt aika varhain, parin kuukauden iässä. Tämä johtuu varmaan aika pitkälti siitä, että nämä kaksi mukautuivat jo olemassa olevaan rytmiin ja alkoivat esim. nukkua ensimmäiset päiväunet aina aamupäiväulkoilun aikana jne. Ihan pieni vauva tietysti nukkuu kun nukuttaa ja syö kun on nälkä. Minun vauvani ovat olleet sellaisia, etteivät ole hereillä juurikaan vaunuissa viihtyneet, mutta kantoliisa on ollut toimiva ratkaisu siihen ongelmaan.

Tuo meteliongelma on itse asiassa meilläkin jo huomattu. Vauva säpsähtelee hereille esikoisen kiljuessa, ja on sitten väsyneenä kiukkuinen. Telkkari on hyvä apu ollut meilläkin, mutta tietysti sen ääressä ei voi kaikkia uniaikoja istuttaa. ;)

ja vauva nyt 2,5 kk. vielä on rytmi yhtä hakemista, kun vauva herää aamulla 7-9 riippuen ja nukahtaa yksille unille päivällä n. 11-15 muuten huutaa koliikkiaan iltapäivästä puolilleöin ja kun lopulta nukahtaa monen tunnin heiluttelun jälkeen nukkuu 00-4 ja sitten syö parin tunnin välein aamuun nukkuen välillä. vanhempi taas alkaa jättää päiväunia pois ja välillä siis herää aamulla 7-9 ja menee 19-20 nukkumaan tai jos väsynyt päivällä ja laitan päiväunille n.14-16 menee sit vasta 22-23 nukkuu illalla.



Hankalaa nimenomaan illat ton koliikin vuoksi ja onneksi mies on nyt voinut tulla avuksi illoiksi, kun muuten en saisi tehtyä vanhemman kanssa mitään.Päivällä käydään yleensä ulkona kun vauva alkaa nukkumaan, muuten ei vaunuissa viihdy. elättelen toiveita, että kun koliikki helpottais alkais illatkin sujuu paremmin ja jäisi enemmän aikaa olla vanhemman kanssa, mutta oma aika on kyllä varsinkin niinä päivinä kun vanhempi ei nuku päiväunia, tosi kortilla.

ei siinä mitään ongelmaa ollut. Vauvalla ei ollut noin pienenä mitään rytmiä, mutta nukahti aina vaunuihin.



Aamulla ylös ja aamupala. Sitten hetki jotain touhuja ja ulos. Isompi puistoon ja vauva vaunuihin mukaan. Kotiin ja syömään. Isompi päiväunille, hyvällä tuurilla vauva nukkui samaan aikaan. Sitten syötiin välipala, leikittiin sisällä, syötiin ruoka ja mies tuli kotiin. Sitten usein lähdetiin kauppaan tai kyläilemään tai sit oltiin vaan kotona.



Jos sulla olis jotain tarkempia kysymyksiä, olis vähän helpompi vastata? Onko joku tietty juttu, mitä mietit?

luin esikoiselle samalla kun imetin. Tai imetin lattialla ja leikin duploilla samalla. Tai imetin ruokapöydässä ja autoin samalla esikoista syömään. Tai sitten esikoinen katto telkkari kun imetin. Kyllä sä ne keinot keksit. Helpottaa huomattavasti, jos osaa/opettelee imettää myös istuallaan.

Menimme isosiskon päivärytmillä, eli aamupalan jälkeen ulkoilemaan, jolloin vauva nukkui vaunuissa, sitten lounaalle jolloin vauva heräsi, sitten isosisko päiväunille ja seurustelua vauvan kanssa sekä imetystä, vaipan vaihtoa jne. Isosisko heräsi päiväunilta, vauva vaunuihin ja lähdimme ulkoilemaan jne. jne.



Ylipäätään vauva kannattaa totuttaa heti siihen, että se nukkuu vaunuissa leikkipuistoissa vaikka olisi kuinka paljon hälyä. Muuten ei tule elämästä mitään.

talvellakin?

Kirjoitinkin jo tuolla ylempänä, että minun vauvani eivät ole vaunuissa hereillä viihtyneet, mutta kantoliinassa kylläkin. Jo tosi pienestä ovat tykänneet katsella touhua ympärillään ja eivät aina ihan heti herättyä ole maitoa kaivanneet, joten ei ole tarvinnut talvella ulkoa imettää kuin muistaakseni pari kertaa.



#6

tosi harvoin on imetyksen tarvetta tullut. Ja vauva kantoliinassa meilläkin.

aika viileässäkin leikkipuiston penkillä. Meillä ollu kuitenki kevätvauvoja joten ei oo ollu paukkupakkasia.En ehkä lähtis kaivaan puseroa pakkasilla kun on tuo rintatulehusvaara. Mut muuten rytmit on meilläkin tota samaa ollu. Isompien päivärytmin mukaan sit kun niistä ensi viikoista on päästy. Alkuun isä on ollut paljon isompien kaa kun on ollut isyys-ja kesölomat päälle. Sit kun työt on alkanu on menty normirytmillä. Ylös ulos unille syömään jne.

luin esikoiselle samalla kun imetin. Tai imetin lattialla ja leikin duploilla samalla. Tai imetin ruokapöydässä ja autoin samalla esikoista syömään. Tai sitten esikoinen katto telkkari kun imetin. Kyllä sä ne keinot keksit. Helpottaa huomattavasti, jos osaa/opettelee imettää myös istuallaan.

Ja tähän imetysasiaan vielä omasta puolestani lisäys että meillä auttoi kun opettelin imettämään myös liikkuvana. Eli imetystyynynä käytin tavallista tyynyä, ja tarvittaessa juoksin esikoisen perässä samalla imettäen. Imetin myös makuultaan usein niin, että esikoinen makasi päälläni ja vauva oli rinnalla vieressä. Edellisen perusteella lienee selvää että meillä on sisaruksilla pienehkö ikäero, ja esikoinen mustasukkaista tyyppiä. :-) Nyt kun kuopus jo yli 1 v. ei moiseen akrobatiaan tarvitse enää taipua, ja mustasukkaisuuskin - ainakin imetyksen suhteen - on jo laantunut.

Jos kuulostaa vaikealta, niin sitapä se todella olikin. Ajattelinkin aina vain yhden imetyksen kerrallaan eteenpäin enkä ottanut stressiä enää seuraavan imetyksen onnistumisesta.