Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äh. Mulla on "kaikki hyvin"

Vierailija
09.09.2009 |

mutta oikeasti elämästä puuttuu yksi iso osa-alue kokonaan. Siitä syystä olen masentunut, mutta jos mainitsen alakuloisuudestani, saan läheisiltäni kauhean haukkumisryöpyn niskaani.. En ilmeisesti saa olla allapäin koska "kaikki on ulkoisesti hyvin".



Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sinulta puuttuu tuo osa-alue, josta mainitsit? Jos tietävät, ovatko vain empatiakyvyttömiä? Sellaisten kanssa on raskasta elää.

Miten tulevaisuutesi näet - korjaantuuko tuo vaillinaisuus, vai täytyykö sinun löytää muita keinoja?

Vierailija
2/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämässä olisi jotain "pielessä". Ihminen voi masentua, vaikka kaikki elämässä olisi periaatteessa kunnossa. Mikä on tuo puuttuva osa-alue? Auttaisiko ammatti-ihmisen kanssa juttelu? Moniin asioihin löytyy nykyään vertaistukiryhmiä ja kokemuksesta sanon, että ne auttavat. Hakeudu mahdollisuuksien mukaan sellaiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun elämästäni puuttuvat täysin rakkaus, hellyys ja läheisyys -ja puhun nyt siitä mitä toinen aikuinen on toiselle. Olen ollut jo vuosikausia yksin, etsinyt kumppania, ollut etsimättä, laskenut rimaa ja vihdoin unohtanut toiveen kumppanista.



Mutta välillä kai itse kukin toivoo, että joku halaisi, tai että joku haluaisi. Jos tästä toiveesta/kaipuusta erehdyn puhumaan, suruni kuitataan vain sanoilla "sulla on jo lapset", "eipä tarvi kestää miestä" tai "miten sä kehtaat valittaa kun sulla on kaikki kuitenkin niin hyvin".



Enkä minä mielestäni asiasta puhu kovinkaan usein (päinvastoin, yritän vältellä aihetta), mutta ilmeisesti menestyneen (sinkku)naisen on kiellettyä surra rakkauden- ja kumppaninpuutetta.



En tiedä voiko asia korjautua. Ainakin sitä on vaikea kuvitella.



aloittaja

Vierailija
4/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen aikoinaan käynyt lyhyehkön terapiajakson asian vuoksi.



Vertaistuki ei oikein tässä tapauksessa auta: muiden pitkään sinkkujen kohtalo tuo mieleen omat kipeät muistot, onnellisesti sinkkuusaikansa päättäneiden rakkaudenhehkutus on valitettavasti suolaa haavoille.



En itseasiassa tiedä ketään, joka olisi ollut pidempään sinkkuna kuin minä.



aloittaja

Vierailija
5/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

otan osaa.



Meillä se oli parisuhteessa seksi joka puuttui. "Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta..." Eipä sitä viittinyt lähisuvulle mainostaa.



Turhan pitkään (vuosia)kiduttiin siinä, eron jälkeen ei edelleenkään seksiä, mutta silti ihan eri tilanne. Ei ehkä ihan masenna, mutta ajoittain kalvaa.

Vierailija
6/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten omituinen, mutta ei mun mielestä tosiaankaan ole kaikki hyvin, jos ei ole saanut hellyyttä, rakkautta ja läheisyyttä toiselta aikuiselta vuosiin. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä masentuisi tuosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten omituinen, mutta ei mun mielestä tosiaankaan ole kaikki hyvin, jos ei ole saanut hellyyttä, rakkautta ja läheisyyttä toiselta aikuiselta vuosiin. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä masentuisi tuosta.http://www.vauva.fi/keskustelut/vastaa/viesti/9193814

Vierailija
8/8 |
09.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Annoin naisen mennä, koska rakkautta ei herunut. Nyt läheisyyden aukon ovat täyttäneet täysin elämässäni lapset, jotka asuvat säännöllisesti luonani.



Aikuista rakkausta se ei tietysti ole, ja seksiäkin on tullut harrastettua viimeisen kolmen vuoden aikana abouttirallaa viisi kertaa.



-Mies