Lue keskustelun säännöt.
Miten ratkaisen tämän asian 9v-tyttäreni kanssa?
08.09.2009 |
Tyttärelläni on harrastus, mihin osallistutaan kolmesti viikossa, ja mikä vaatii harjoittelua ja sitoutumista. Hän on harrastanut jo vuosia, itse valinnut tämän harrastuksen, on siinä taitava, ja pitänytkin siitä aina kovasti, tähän hetkeen saakka.
Taloomme on muuttanut uusi tyttö. Hän on tosi kiva ja herttainen. Todella ihanaa, että kaveri on näin lähellä, sillä tyttöjen leikit ja muut puuhat sujuvat tosi hienosti yhteen. Tällä tytöllä ei ole harrastuksia, joten hänellä on runsaasti aikaa. Meidän tyttömme on nykyisin kuin muurahaispesässä, ei keskity kotona mihinkään. Hän ei ehdi rauhassa syödä, tehdä läksyjä, eikä mitään muutakaan, kun tämä toinen tyttö on ihan koko ajan hakemassa häntä ulos, meillä leikkimässä, pyytää heille leikkimään jne. Nyt meillä on tullut tästä ennen niin rakkaaseen harrastukseen lähtemisestäkin hirveät itkut ja raivarit, kun on vaikea lähteä kesken leikkien ja kaveri kyselee, miksi meidän lapsi harrastaa ja onko hänen pakko mennä. Mitä ihmettä teen? Tuntuu ihan hullulta alkaa ehdottelemaan naapuriin joka päivälle jotakin aikoja syömiseen ja harrastuksiin, milloin meitä ei saisi häiritä.
Kommentit (30)
En todellakaan antaisi lopettaa harrastusta. Silloin jäisi kaikki yhden kortin varaan, uuden ystävän. Varmasti tytöllä on myös ystäviä, jotka ovat löytyneet harrastuksen kautta.
Muutaman vuoden päästä koetaan ensirakkaus, annatteko silloinkin ohjeeksi lopettaa muun elämän ja keskittyä vain luuhaamaan "poikaystävän" kanssa.
Harrastukset ovat mukavia ja auttavat jaksamaan arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on naurettavaa mennä naapuriin sanomaan tästä. Juttele tyttösi kanssa, ja käske häntä pitämään kiinni sovituista ruoka- my. ajoista. Ja jos harrastusta haluaa jatkaa, niin siellä käydään sitten. Jos haluaa lopettaa, anna lopettaa. Mielestäni turha pakottaa, jos lapsi ei harrastuksesta tykkää, lopettaa hän varmasti sen vuoden sisällä jokatapauksessa. Tämä on perheen asia, ei naapurien.
rauhallisella hetkellä! Anna hänelle mahdollisuus valita haluaako jatkaa harratusta, mutta älä anna hänen tehdä päätöstä hetken mielijohtesta. Sopikaa vaikka, että kulkee harrastuksessa esim. tämän syyskauden loppuun (tai mihin asti sitä on maksettu) ja so sitten edelleen haluaa lopettaa, niin lopettakoon.
Minusta lastenkin täytyy oppia pysymään sitoumuksissaan ainakin jonkin aikaa. Meillä on noudatettu koululaisten kohdalla tätä periaatetta, että kun kausi maksetaan (yleensä syys- tai kevätkasui), niin se käydään loppuun, sitten taas päätetään uudestaan haluaako jatkaa. Muutenhan lapset hyppisivät harrastuksista toiseen mielihalujensa mukaan. Ja äkkiä tehty päätös voi jälkikäteen kaduttaa.
Kuulostaa siltä, että lapsi luistelee tai käy telinevoimistelussa?
Älkää vain lopettako sitä naapurin lapsen takia!
Entä jos naapurin tyttö alkaa itse harrastamaan jotain muuta, muutta pois, löytää toisen kaverin tai mitä tahansa?
Sit oma lapsenne on ilman kaveria ja harrastusta.
Kyllähän tuohon jää vielä leikkiaikaakin ihan riittävästi. Eikä harrastuskaan varmaan vie koko päivää, että kyllä koulun jälkeenkin ennättävät olla yhdessä.
Ja vapaa leikki/yhdessä ole tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin tytölle, että harrastuksen voi halutessaan lopettaa ensi keväänä ja että tähän kauteen on jo sitouduttu. Tämän uuden kaverin kanssa hänellä on selvästi menossa rakastumisvaihe (ystävyydet usein noudattavat samaa kaavaa kuin romanttisetkin suhteet), joka ei kestä loputtomiin. Koko vapaa-aikaansa ei ole syytä laskea tämän uuden rakkauden varaan. Kuten joku sanoikin, niin 5-7 vuoden päästä sama on edessä poikaystävien suhteen ja tämä on ihan hyvää harjoitusta siihenkin. Et varmasti silloinkaan halua, että seurustelusuhde monopolisoisi koko tyttäresi elämän, joten ei kannata antaa tämänkään uuden ihmissuhteen niin tehdä.
Rauhoita harrastusajat ja pari tuntia niitä edeltävää aikaa läksyille ja harrastukselle, tue tytärtäsi muistamaan myös vanhat ystävyyssuhteensa ja rajaamaan aikaa, mitä käyttää tähän uuteen ihastukseen.
Nyt äidit vouhkaa kun tytöllä harrastus kolme kertaa viikossa. Mielestäni ei ole liikaa, jos koulunsa jaksaa hoitaa hyvin. Mites sitten kun se pikkuinen tuleva ammattilasikiekkoilija meneekin harkkoihin sen kolme kertaa viikossa, isistä vaan hyvä ja äitikin kannustaa, tekeehän poika uraa, vaikka koulun kustannuksella ja väliillat sitten muuten vaan on jääkkiekkokentällä. Mielestäni voit rauhassa puhua niin tyttäresi kanssa kuin naapurinkin kanssa. Kerrot milloin teillä on harrarrastukset ja että ne on tytölle tärkeät ja silloin ei voi tulla teille leikkimään. Samoin häätäsin napurin muksun pois ruoka-aikana, kun samassa talossakin asuu. Vaikuttaa siltä, että naapurin tytöllä on liikaa luppoaikaa ja tekemisen puutetta, jos koko ajan teillä haluaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kausi on maksettu ja siihen on sitouduttu.
samoin myös keskustelisin siitä kuinka usein on kaveri leikkimässä jne.
meillä aina tullaan koulusta suoraan kotiin, tehdään tehtävät ja syödään välipala, sen jälkeen tulee kaikki muu.
Kyllä harrastus 3-kertaa viikossa on likaa 9-vuotiaalle!
Ja vapaa leikki/yhdessä ole tärkeämpää.
esim. joukkuelajeissa (oma 9v harrastaa fudista) on harkkoja pari-kolme kertaa viikossa ja pelit päälle. Ja se ei todellakaan ole liikaa.
Lapsi on ihan innossaan, koska nehän on nimenomaan kavereita, keitä siellä harkoissa näkee. Ja yhdessä tekeminen jos mikä nostaa joukkueen me-henkeä.
kaverit ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin harrastus.
Vai ajatko omaa kunnianhimoasi tämän harrastuksen kautta.
Harrastaa ehtii vaikka 2 kertaa viikossa.
Kovin usein nämä "pakotetut" harrastukset loppuvat sitten myöhemmin. Joskus harrasteissa, kunnianhimoisissakin voi olla suvantovaiheita. Elä lapsen mukaan, älä itsesi.
5-vuotias valinnut? ...joopa joopa.
Nykyään lapsia viedään jopa liikaa harrastuksiin.