Lue keskustelun säännöt.
Tämä ei ole vauva, sanoivat lääkärit ja kieltäytyivät elvyttämästä (graphic content)
08.09.2009 |
Siis aivan järkyttävää. Jos raskaus olisi ollut kaksi päivää pidemmällä, vauvan elvytystä olisi yritetty. Voi pikkuista reppanaa... Ei kukaan sairaalassa edes yrittänyt elvyttää, koska lääkäreiden mukaan kyseessä ei vielä ollut vauva... Vastaavanikäisiä on onnistuttu elvyttämään takaisin elämään ja pitämään hengissä tehohoidon avulla. Tämä pieni ei saanut edes mahdollisuutta :(
Kommentit (54)
...1-2vrk ennen keskeytyksen aloitusta Mifegyne lääkkeen joka heikentää istukan toimintaa. Lähes jokainen sikiö kuolee kohtuun siihen happivajaukseen jonka Mifegyne saa aikaiseksi.
Tunnen vertaistukiryhmän kautta 423 naista jotka ovat joutuneet läpikäymään keskeytyksen isoilla viikoilla. Yhdellä sikiö oli elossa vielä syntymähetkellä. Oletpa siis sinä aika oudossa paikassa töissä kun jatkuvasti törmäät siihen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim downin takia. Joskus nämä pikkuruiset vauvat eivät kuole heti, mutta kun kyseessä on keskeytys heidän hyväkseen ei saa tehdä mitään. Annetaan vaan menehtyä kylmään kaarimaljaan.
Ensinnäkin: yli 20 raskausviikon menevissä raskauksissa keskeytyssyyksi ei riitä pelkkä Down, vaan mukana pitää olla jotain muutakin, esim hyvin vakava Down:in aiheuttama sydänvika. Sikiöt, jotka keskeytetään rv 20-24 välillä ovat kaikki hyvin vakavasti sairaita, elinkyvyttömiä yksilöitä. Raskausviikon 24 jälkeen raskaus voidaan myös "purkaa" eli käynnistää ennenaikaisesti, mikäli se uhkaa äidin henkeä.
Toiseksi keskeytyksen yhteydessä annetaan vuorokausi pari ennen varsinaista keskeytystä Mifegyne-tabletti (tai vastaava ainetta sisältävä tabletti). Tämän tabletin tarkoitus on lopettaa istukan toiminta ja todellatodella harva sikiö syntyy keskeytyksen yhteydessä hengissä. Mahdollisuus tähän on huomattavan pieni.
On niin helppoa hurskastella netissä nimettömänä, mutta kun joutuu itse tosiasioitten eteen, voi sita pahinkin täällä huutelija mennä aika hiljaiseksi. Kun valittavana on lapensa kiduttaminen hitaaseen tuskalliseen kuolemaan tai hänen vapauttaminen tuskistaan, kivuistaan, kumman valitset? Oletko sadistinen julmuri, jolle tärkeintä on elinpäivien määrä, ei laatu? Etkö osaa rakastaa lastasi, ottaa sitä suurinta kipua omaan sydämeesi kannettavaksi, jottei oma pikkuisesi joudu sitä kipua kantamaan? Olisiko oikein tappaa lapsi vasta tämän synnyttyä, ihan vain siksi, että esim hänen sydänvikansa on niin vaikea, ettei hän pysty elämään tai jos hänellä ei esim ole keuhkoja kehittynyt syystä tai toisesta niin tukehduttaa hänet kuoliaaksi? Olisiko se parempi ratkaisu? Olisiko koneissa viruva, vaikeasti cp-vammainen, sokea, kouristeleva, kuuro pikkukeskonen parempi ratkaisu, kuin enkeliksi vapautettu? Olisiko helpompaa nyyhkiä siellä keskoskaapin vierellä, toivottomassa tilanteessa "kun kaikki pitää pelastaa elämälle" kuin mitä on itkeä sitä tuskaa ja surua kotonaan, hautausmaalla ja saada vielä haukut niskaansa.
Eikä se keskeytyssyy aina tosiaan ole "vain Down" eikä ne kaikki Down lapset ole "kilttejä, helppoja ja lepposia, suloisia hymyileviä taaperoita." Ja vaikka osa näitä ihanaisia taaperoita onkin, niin mitä se on sitten itse eläkeläisenä, vanhana hoitaa jotain 40-50v vanhaa "suloista taaperoista", nostella tätä, vaihtaa vaippaa, pestä peppua? Ei siinä paljoa iloinen ja aurinkoinen luonne auta, kun toinen ei ole kasvanut taaperovaiheen ylitse koskaan. Haluaisitko sinä hoitaa lähes avutonta vauvaa kuolemaasi asti?
Kyllä, minä olen keskeyttänyt raskauden. Keskeytin sen tilanteessa, jossa pienellämme ei ollut mitään elinmahdollisuuksia (anenkefalia, eli aivot puuttuivat). Havaittiin rv 20+3 rakenneultrassa. Rakastin esikoistani hyvin hyvin paljon ja tunnen tehneeni parhaan ratkaisun hänen kannaltaan. En halunnut kiduttaa häntä (enkä kyllä itseänikään) vaan päästin hänet pahasta. Hän pääsi pieneksi viattomaksi enkeliksi ja minä sain surun sydämeeni. Kait minun olisi pitänyt antaa hänen kasvaa kohdussani niin kauan kuin hän vain olisi kasvanut (oletettavaa oli että menehtyisi kohtuun piakkoin) ja antaa hänen syntyä, sitten vielä vaatia kaikki hoitotoimenpiteet pienen eteen tehtäväksi? Olisinko sitten ollut "parempi äiti, parempi ihminen"? Olisiko kiduttaminen tehnyt minusta paremman, jalomman ihmisen?
"Rakkaudesta suurinta on kyky luopua, kun sen aika koittaa"
Elvyttää aina voi ja tehohoidossa kuka tahansa pysyy hengissä, mutta mitä järkeä on elvyttää lapsi, josta takuuvarmasti tulee monivammainen ja joka joutuu kärsimään koko elämänsä?
ERITTÄIN viisaita lääkäreitä, kun tuon päätöksen tekivät.
Hyvä Taivaan Isä. Kiitos vaan vauvasta, mutta en nyt tätä antamaasi vauvaa huolikkaan. Joten ole hyvä ja ota takaisin sinne mistä tulikin. Seuraavalle kerralla sitten täydellinen paketti kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tunnistettavissa oleva biologinen jäte (sikiöt, raajat yms) tuhkataan. Ei-tunnistettava biologinen jäte, kuten verinäyteputket, poltetaan tai haudataan. Eli sairaalan kaatopaikkajätteestä voi löytyä sinun veriputkesi nimitarralla varustettuna (ja mukana sitten mm henkilötunnuksesi) mutta ei koskaan abortoimaasi sikiötä, mikäli tämä on tunnistettavissa abortoiduksi sikiöksi. Jos abortti tehdään kaavinnalla/imulla pienillä viikoilla on sikiö yleensä niin muussina, että voidaan haudata imujätteen mukana sellaisenaan ilman tuhkaamisia. Ne tunnistettavat sikiöt menee sitten amputoitujen raajojen kera tuhkattavaksi ja haudataan hautausmaalle.
Hyvä Taivaan Isä. Kiitos vaan vauvasta, mutta en nyt tätä antamaasi vauvaa huolikkaan. Joten ole hyvä ja ota takaisin sinne mistä tulikin. Seuraavalle kerralla sitten täydellinen paketti kiitos.
Jotkut näemmä ovat valinneet toisin, kuten äitisi aikoinaan. Ehkä hän on parempi nainen, kun antoi sinun syntyä aivottomana...
Harvinaisen kylmä on ihminen, joka ei osaa ajatella lapsensa parasta, ei tunne aitoa äidinrakkautta myös syntymätöntä kohtaan. Sääliksi käy sinun tulevia lapsia, mutta ehkä he ovat yhtä ahdasmielisiä ja aivottomia kuin äitinsäkin ja eivät kärsi sinun hoidossa.
Jos on maustemitalla annettu, ei pitä edes lusikalla vaatia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä, miltä oikeasti aivottoman lapsen äidistä tuntuu! Häpeä!
Suomessa ei ikinä yritettäisi elvyttää 21+5 syntyvää lasta ja hyvä niin, sillä muuten mittamattoman arvokas tehohoitokaan ei pysty ihmeisiin ja kärsimykset lapselle, perheelle ja yhteiskunnalle voivat olla mittaamattomia rahallisesti ja etenkin kaikilla muilla mittareil
la laskettuna.
^ Minulla itselläni on takana keskeytys anenkefalian takia, eli lapseni tosiaan oli kirjaimellisesti aivoton. Välillä tuntuu että suuri osa näistä kiihkomielisistä, suu vaahdossa tosiasiat sivuttavista aborttifanaatikoista on vielä pahemmin aivottomia tai ainakin hyvin vajain aivoin varustettuja. Kaikki empatia ja ymmärrys puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ollut juuri samanikäinen tässä jutussa mainitun kanssa. Mutta kustannukset ovat kovat. Jokaista alle puolikiloisena syntynyttä kohden sairaalalle tulee noin puolen miljoonan dollarin kustannukset siihen asti kunnes vauva pääsee kotiin. Joten on ymmärrettävää että tulostehokkuus ajaa edelle. Muutoin vauvan hoitamisesta aiheutuu sairaalalle esim Yhdysvalloissa noin 1000 dollarin kulut eli hyvin, hyvin pienten keskosten hoitokulut ovat 500-kertaiset tavalliseen vauvaan verrattuna.
Ihmisen elämälle ei voi laittaa hintalappua. Ei edes epätäydelliselle elämälle. T: Selviytyneen pikkukeskosen äiti
Ei tässä kukaan ole kenenkään elämää hinnoittelemassa. Se vaan on tosiasia, että 22-viikkoisen "pelastamiseen" menee niin paljon rahaa, että sillä summalla pelastetaan oikeasti henkiä.
Kyllä jokaisessa OECD-maassa niitä pikkukeskosia yritetään pelastaa, joilla on edes pieniä mahdollisuuksia selvitä. Omasi tuskin syntyi viikolla 22.
vain, kaarimaljoihin kuolevista vauvoista, biologisesta jätteestä jne.
Nykypäivänä pidetään väkisin elossa ja hoidetaan rankoilla hoidoilla ihmisiä, joiden olisi armeliaampaa kuolla. Näihin kuuluvat kaikista pienimmät keskoset. Näillä on usein aivovaurioioita, suolet kuoliossa ja keuhkot vaurioituneet. Eivätkä pääse kotiin, kuten joku Amalia joskus pääsee.
^ Minulla itselläni on takana keskeytys anenkefalian takia, eli lapseni tosiaan oli kirjaimellisesti aivoton. Välillä tuntuu että suuri osa näistä kiihkomielisistä, suu vaahdossa tosiasiat sivuttavista aborttifanaatikoista on vielä pahemmin aivottomia tai ainakin hyvin vajain aivoin varustettuja. Kaikki empatia ja ymmärrys puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin arvoton, että terveen lapsen annetaan kuolla nälkään tai puhtaan veden puutteeseen?
ja ollut juuri samanikäinen tässä jutussa mainitun kanssa. Mutta kustannukset ovat kovat. Jokaista alle puolikiloisena syntynyttä kohden sairaalalle tulee noin puolen miljoonan dollarin kustannukset siihen asti kunnes vauva pääsee kotiin. Joten on ymmärrettävää että tulostehokkuus ajaa edelle. Muutoin vauvan hoitamisesta aiheutuu sairaalalle esim Yhdysvalloissa noin 1000 dollarin kulut eli hyvin, hyvin pienten keskosten hoitokulut ovat 500-kertaiset tavalliseen vauvaan verrattuna.
Ihmisen elämälle ei voi laittaa hintalappua. Ei edes epätäydelliselle elämälle. T: Selviytyneen pikkukeskosen äiti
Ei tässä kukaan ole kenenkään elämää hinnoittelemassa. Se vaan on tosiasia, että 22-viikkoisen "pelastamiseen" menee niin paljon rahaa, että sillä summalla pelastetaan oikeasti henkiä.
Kyllä jokaisessa OECD-maassa niitä pikkukeskosia yritetään pelastaa, joilla on edes pieniä mahdollisuuksia selvitä. Omasi tuskin syntyi viikolla 22.
ja on nykyään täysin terve nuori mies! Ja silloin yli 20 vuotta sitten keskoshoito oli aivan eri tasolla kuin nykyään. Jamesille annettiin mahdollisuus elää ja hyvin on James pärjännyt niin koulussa kuin urheilussakin. Pituuttakin hänellä on yli 175 cm eli ihan normaalikokoinenkin hänestä tuli.
Ihmisen elämälle ei voi laittaa hintalappua. Ei edes epätäydelliselle elämälle.
T: Selviytyneen pikkukeskosen äiti