Te jotka olette laihduttaneet ja PYSYNEET laihempina...

Laihdutin viime talven ja kevään aikana 13 kiloa ja paino on pysynyt ihan samana koko ajan.

Käyn vaakassa pari kertaa viikossa, eli tarkkailen koko ajan, ettei se lähde ylöspäin.

Karkkipäivä on kerran viikossa ja lenkkeilen muutaman kerran viikossa.

Kyllä tämä on loppuiän projekti varmaan, ettei liho takaisin. Nyt olen hyvässä kunnossa ja näytän hyvältä, se motivoi. En halua enää painaa enempää kuin nyt.

Toki ruokaremontin tein jo silloin talvella ja sitä noudatan edelleen, paluuta entisiin ruokatapoihin ei ole.

Jos paino tippuu tavalla tai viidennellä niin jos palaa entiseen huonoon tapaan niin tokihan lopputulos on paska. Mitä muutakaan?



Se että syö terveellisesti; kalaa, kanaa, kalkkunaa, kunnon lihaa, tummaa viljaa, paljon kasviksia ja hedelmiä ja katsoo ettei liikaa syö tyhjiä kaloreita niin kyllä voi välillä syödä "herkkujakin".

Mutta kun se arki tarttee tajuta niin että HERKKUA on myös se hyvä ravinto jota syöt päivittäin. Ei se ole jotain pupellusta ja kaipaat vaan rasvaa tai sokeria!

Yksi pizza sisältää melki koko päivän kalorit. Eli siitä se ajatus lähtee! Vai lähteekö?



Nauti liikkumisesta ja ruuasta. Koko loppuelämä tietysti.

Ei voi olla loppuikää dieetillä varsinaisesti tai no okei voi: vaikka allergikkokin tavallaan on.

Joskus voi ostaa sontaa, mutta pitää tajuta nauttia siitä elämästä.

Painon ylläpidosta vasta puolen vuoden kokemus, ja jo sinä aikana paino alkoi heti nousta, kun lakkasin merkitsemästä ruokia ja painoa Kalorilaskuriin. Oli pakko palata laskuriin.



Laihana saa syödä NIIN vähän, että ei se onnistu ilman jatkuvaa kontrollia. Joku lihavuustutkija on sanonut että kaksi vuotta laihduttamisen jälkeen on vaikeimpia kun keho pyrkii vaikka väkisin kohti tasapainotilaa eli entistä painoa. VAsta sen jälkeen alkaa helpottaa.

ja aloitan pienen dieetinpoikasen, jos paino noussut kilonkin. Helpompi näin kuin laiduttaa taas runsaasti.

Laihdutin 3-4 vuotta sitten 15 kg ja itse asiassa olen siitäkin vielä kolmisen kiloa laihtunut.

(ei pastaa tai perunaa, vain kohtuudella 100% ruisleipää) mutta viikonloppuisin saan syödä mitä vaan. On toiminut, itse asiassa paino on koko ajan hilautunut hieman alaspäin (en kuitenkaan laihduta), joten varmaan täytyy vähän lisätä arjen syömisiä. Yksi pastapäivä siis lisää :-)

mutta sillä mielellä olen lähtenyt painoa pudottamaan, että tämä on lopullista. Olen tehnyt vain sellaisia ratkaisuja, joihin voin sitoutua lopuksi ikääni, olen esim. luopunut rasvaisista iltapaloista ja aloittanut jumpan aamuisin.



Tärkeää on kuunnella kehoaan. En nykyään mene syömään ellei ole nälkä. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, vaan ruokailu pitäisi lopettaa kun on kylläinen. Tässä on vielä opettelemista...



Paino on pudonnut nyt minullakin tuo 7-8 kg (3 kuukaudessa).

Jos paino tippuu tavalla tai viidennellä niin jos palaa entiseen huonoon tapaan niin tokihan lopputulos on paska. Mitä muutakaan? Se että syö terveellisesti; kalaa, kanaa, kalkkunaa, kunnon lihaa, tummaa viljaa, paljon kasviksia ja hedelmiä ja katsoo ettei liikaa syö tyhjiä kaloreita niin kyllä voi välillä syödä "herkkujakin". Mutta kun se arki tarttee tajuta niin että HERKKUA on myös se hyvä ravinto jota syöt päivittäin. Ei se ole jotain pupellusta ja kaipaat vaan rasvaa tai sokeria! Yksi pizza sisältää melki koko päivän kalorit. Eli siitä se ajatus lähtee! Vai lähteekö? Nauti liikkumisesta ja ruuasta. Koko loppuelämä tietysti. Ei voi olla loppuikää dieetillä varsinaisesti tai no okei voi: vaikka allergikkokin tavallaan on. Joskus voi ostaa sontaa, mutta pitää tajuta nauttia siitä elämästä.

Ajoin nimenomaan takaa niitä tapoja millä pidätte sen painon siinä alhaalla. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa aikaisemmin, mutta ekojen lasten jälkeen (kaksoset) kaikki alkoi. Lisää siihen vielä masennus yms. niin soppa on valmis. Oon aina tykännyt liikunnasta, kävelemisestä jne. Liikunnan harrastamisesta on vain tullut paljon vaikeampaa nykyään. Kai pitäisi vain priorisoida pois kaikki turha.

No olen turhan perso makealle, siinä mun kompastuskiveni. Enkä suostu kokonaan ilman makeaa elämäänkin. Ehkä ratkaisu olisi herkuttelupäivä? Vaan miten sen pitääkin sitten yhtenä päivänä, ettei yhtäkkiä herkuttelekin kahtena jne.

Mun kompastuskiveni ei olekaan mikään pizza tai hamppari. En juo edes limsaa enkä alkoholiakaan. Tykkään vain kamalasti suklaasta ja pullasta:(.

Luulen että ainut ratkaisu on tosiaan se että punnitsen itseni ainakin kerran viikossa ja jos vaaka näyttää ylöspäin, on pakko taas skarpata.

Kiitos!

Ap

että koska itseni tuntien tiedän että pikku hiljaa tulen lipsumaan entisiin ruokailutapoihin, mun täytyy punnita itseni säännöllisesti ja ottaa pieni kevennetty esim viikon kuuri jos paino meinaa nousta, + että muistan taas etten voi syödä enempää kuin nälkääni. Vaikka se syöminen niin mukavaa onkin.

(ei pastaa tai perunaa, vain kohtuudella 100% ruisleipää) mutta viikonloppuisin saan syödä mitä vaan. On toiminut, itse asiassa paino on koko ajan hilautunut hieman alaspäin (en kuitenkaan laihduta), joten varmaan täytyy vähän lisätä arjen syömisiä. Yksi pastapäivä siis lisää :-)

Itse asiassa tuolla tavoin sain painoni aikaisemminkin alaspäin. Se oli jopa tosi helppoa. Alussa en syönyt hiilareita ollenkaan, mutta lisäsin niitä lopulta. En herkutellut juuri lainkaan. NO sitäkin lisäsin sitten, mutten liikaa.

Sitten muutimme ja jostain syystä koko touhu jäi ja aloin syödä liikaa hiilareita ja herkkujakin (iltaisin).

Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni taas. Iltaherkuttelut ovat nyt ainakin poissa ja lisään noita vihanneksia.

Ap

Mä sain kans painon putoamaan vähähiilarisella ruokavaliolla, mutta kun lisäsin (huonoja) hiilareita vähitellen, niin mopo karkasi käsistä. Makeanhimo palasi. Täytyy taas ottaa itseä niskasta kiinni. Nyt ainakin tiedän, millä painon saan alas. Mä en siis yksinkertaisesti voi syödä mitään leivonnaisia tai makeisia enkä edes perunaa, riisiä, pastaa, koska kun alan niitä syödä, niin on pakko saada jotain sokeriherkkua päivittäin.

116 kilosta 68 kiloon. Painonvartijoilla sain aikaiseksi ja nyt tosiaan pari vuotta olen mennyt ihan sillä että syön kaikkea kohtuudella. KAikkea ruokaa monipuolisesti, mutta lautasmallia noudattaen, enkä ikinä ota lisää, vaikka mieli tekisikin.

Herkkuja syön silloin kuin tekee mieli, mutta olen oppinut ottamaan suklaapalan silloin toisen tällöin, en syö enään koko levyä.



Urheilen kyllä 4krt viikossa, ratsastaen, lenkkeillen ja salilla. PAino putoaa edelleen noin 100-500g viikko vauhtia ja 58 kiloon olisi tarkoitus joskus päästä, mutta asialla ei ole enää niin kiire.

Koska pidän leivästä, syön jonkun verran 100 %, juureen tehtyä ruisleipää, ehkä pari viipaletta päivässä. Yleisin lounaani on salaatti, tai sovellan lapsille tekemääni ruokaa vähähiilariseksi itselleni.



En syö kotioloissa herkkuja, kylässä otan kyllä mitä tarjotaan, kohtuudella tietenkin.



Pyrin liikkumaan sen mitä kotiolot antaa myöten, käyn lenkillä tai jumpassa 2-3 kertaa viikossa, enemmänkin jos pääsen.



Olen laihtunut vuodessa n. 10 kg synnytyksen jälkeen, imetys antoi hyvän alkusysäyksen. Imetyksen lopettamisen jälkeen on tippunut ehkä 5 kg. Vielä pitäisi 5 kg saada pois, mutta liikuntaa pitäisi lisätä.



Olenkin miettinyt, että kun olin töissä, söin tuplasti, ellei triplasti enemmän kuin nyt. Ei ihme, että kiloja oli. Melko runsas aamupala (leipää, kahvia, jugurttia), lounas työpaikkaruokalassa (vaikka olikin lautasmalli, mutta tavaraa lautasella oli paljon), illalla vielä kotona iltaruoka ja iltapalaa. Nyt syön aamulla maustamatonta jugurttia ja mysliä tai ruisleipää, kahvia. Lounaaksi salaattia tai jotain pientä vastaavaa, illalla salaattia tai samaa ruokaa mitä olen perheelle tehnyt, jos ei ole pastaa tms. Illalla saatan syödä vielä maustamatonta jugurttia ja hedelmän.

Nälkä ei ole koska syödä kuitenkin saa, paljonkin. Herkkuani on esim karppajien ohjeella tehty mussaka (tomaattijauhelihakastike, kesäkurpitsa, munalla suurustettu juustokastike). Ja viikonloppuisin saan syödä pastaa, leivonnaisia, pitsaa. En mitenkään ahmi, mutta esim pasta on juuri mun kompastuskivi. Nyt ainakin tuntuu juhlalta kun lauantaina saa kermaista tattipastaa viinilasin kanssa :-) Karkki ei ole mulle ongelma.

(ei pastaa tai perunaa, vain kohtuudella 100% ruisleipää) mutta viikonloppuisin saan syödä mitä vaan. On toiminut, itse asiassa paino on koko ajan hilautunut hieman alaspäin (en kuitenkaan laihduta), joten varmaan täytyy vähän lisätä arjen syömisiä. Yksi pastapäivä siis lisää :-)

Itse asiassa tuolla tavoin sain painoni aikaisemminkin alaspäin. Se oli jopa tosi helppoa. Alussa en syönyt hiilareita ollenkaan, mutta lisäsin niitä lopulta. En herkutellut juuri lainkaan. NO sitäkin lisäsin sitten, mutten liikaa.

Sitten muutimme ja jostain syystä koko touhu jäi ja aloin syödä liikaa hiilareita ja herkkujakin (iltaisin).

Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni taas. Iltaherkuttelut ovat nyt ainakin poissa ja lisään noita vihanneksia.

Ap

Ja on pysynyt suunnilleen poissa. Joskus repsahtaa (reissut ja lomat), tulaa 2-3 kiloa ja ne kilot pitää ottaa pois kuurilla. Käytännössä kuuri on minulla herkuton kuukausi, jolloin ruokaakin kevennetään vähän. Sitten palataan normaaliin, johon mahtuu pulla viikonlopun iltapäivän kahveilla ja satunnainen mässäily.



Pysyviä muutoksia on ollut leivän vähentäminen (aamupalana puuro+marjat) ja iltapalan pois jättäminen, me syödään illallinen aika myöhään ja oikeasti illalla ei ole nälkä. Iltapala oli vain tapa.

Että rasva TAI sokeri!



Älä ota niin henk. kohtasesti!!! Jos sää olet läski niin jollain se tulee.



Ja kuka mussutti että hoikat ei saa syödä? Nehän vasta syövät!!! Jos söisit koko päivän kalorit rehuilla niin samaa määrää ei saa roskalla.



Yksi suklaa on ihan yhtälailla energiasontaa, yksi karkkipussi satoja kaloreita.



Jos et osaa lapsia yhdistää liikuntaan niin sun vaan tarttee laittaa lapset pois yhtälöstä. Ei äitiys ole este liikkumiselle. kotonakin voi käyttää mielikuvitusta.



Se on ihan yksi ja sama tuijottaako vaakaa vai ei.

Kertoo ehkä vaan siitä ongelmasta. Numeroko on se tärkein? Jos laihtuu tavotteeseen helposti niin miksei voisi olla vielä 5 kiloa hoikempi?



Itse laihduin parikytä kiloa vuodessa. Eka vaunukävelyä sitten yksin lenkille, juoksin kohta osan matkasta, kun juoksin koko matkan niin menin potkunyrkkeilyyn. Juu, äitinäkin löysin aikaa pari tuntia siihen.



Kaikenlaista selitystä minäkin olen jauhanut itselleni. Lopeta se ja elä.

Voi herkkujakin syödä mutta päivittäin ja liikaa? Ehkä siihen on jossain syy, ei herkkuja tartte aina.



3

Kiloklubin avulla laihdutin viimeiset 7 raskauskiloa. Nyt reilun kuukauden olen taas syönyt aika vallattomasti ja nyt taas palasin kiloklubiin, jos vaikka saisin vielä pari kiloa pois. Ja tosiaan kun tuon 7kg laihdutin niin söin noin kerran viikossa hese-ruokaa ja jäätelöä lähes päivittäin! Ei kaikista herkuista tarvitse luopua kunhan katsoo mitä muuten laittaa suuhunsa! Tuolla kiloklubissahan voi laittaa asetuksiksi painonhallinnan eikä vain laihdutusta. Suosittelen tutstumista ja sehän on ilmainen palvelu!

Mä sain kans painon putoamaan vähähiilarisella ruokavaliolla, mutta kun lisäsin (huonoja) hiilareita vähitellen, niin mopo karkasi käsistä. Makeanhimo palasi. Täytyy taas ottaa itseä niskasta kiinni. Nyt ainakin tiedän, millä painon saan alas. Mä en siis yksinkertaisesti voi syödä mitään leivonnaisia tai makeisia enkä edes perunaa, riisiä, pastaa, koska kun alan niitä syödä, niin on pakko saada jotain sokeriherkkua päivittäin.

Mun keholle ilmeisesti kaikki sokerinen on pahasta!!! Olen huomannut sen että jos rupean niitä syömään niin himo vain lisääntyy. Se sitten näkyy erityisesti vatsanseudulla turvotuksena:((. Nyt tarkkailen hiilareita vasta toista päivää ja NYT JO vatsanseutu on pienempi.

Harmi vaan kun ruoanlaittaminen on niin vaikeaa kun tuntuu että koko suomalainen ruoanlaitto PERUSTUU hiilareihin:((.

Ap

Mulla paino tippui ja on pysynyt alhaalla ihan vaan kuuntelemalla omaa kroppaa. Syön suklaata ja herkkuja myös, mutta aina vaan sen verran kun tekee mieli. Jos oppii kuuntelemaan kroppaansa, ei tule syöneeksi liikaa tai liikaa rasvaista/raskasta ruokaa. Voi pitää vaikka viikon keittopaaston ja sitten ruveta syömään sen mukaan mitä tekee mieli - mulla ainakin toimi!

Liikun aiempaa enemmän.

Syön aiempaa vähemmän.



Se on omalla kohdalla riittänyt.

Liikun aiempaa enemmän. Syön aiempaa vähemmän. Se on omalla kohdalla riittänyt.

Mutta jos mä alan kamalasti karsia annoskokoja niin se johtaa siihen että on kamala nälkä parin tunnin kuluttua, ja sitten sorrun johonkin epäterveelliseen. Mulle on siis paremmin sopinut se, että karsin esim. hiilarit ja herkut pois ja syön sitten kaikkea muuta paljon kunnes nälkä lähtee kunnolla. Sitten ei tarviikaan heti syödä.

Tosin välipalatkin OVAT tärkeitä, kunhan ovat oikeanlaisia.

Liikkuminen on mulla nykyään sitä mitä on.

Ap