Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin äitien pitää tehdä itsestään
08.09.2009 |
korvaamattomia ja sitten rutista ettei jaksa. Kun ei niitä lapsia voi hetkeksi edes isälleen jättää ja lähteä yksin jonnekkin.
Kommentit (11)
Ei niitä hyviä isiä niin paljon ole, useammin naiset pärjäävät lasten kanssa kuitenkin paremmin kuin isät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei itse jaksa/koe selviävänsä lasten kanssa tuntia pidempään, kun ei kerkeä muita asioita siinä samalla tehdä....
etten ole ainoa...
Enpä ole 6 vuoteen käynyt missään ilman, että
A) huudetaan perään "Älä oo sit kauaa"
B) Lapset pitäisi olla syötetty, puettu, pesty ja nukutettu, niin sit voi ehkä lähtee. Muussa tapauksessa rutistaan, että mitä näille nyt sit pitäs antaa ja tehdä...
C) en joutuisi itse nukuttamaan muksuja. Isän nukuttaminen on sitä, että nakataan ipanat sänkyyn ja valot pois - ja mä sitten meen perässä ja rauhoittelen huutavat ja parkuvat mukulat, kun iltasatu jäi lukematta, pimeä pelottaa ja hampaatkin jäi pesemättä ja ja ja... Siis jos nyt ylipäätään saa muksuja edes sänkyyn. Sanoo kerran, että menkääs nukkumaan siitä ja jos ei mitään tapahdu (kuten 3 ja 6 vuotiailta voi olettaa) niin sit jätetään homma mulle, ku "ei hän saa niitä nukkumaan" Ihan sama vaikka tulisin vasta kymmenen aikaan kotiin (kuten tulin iltavuorosta kun kävin töissä...) ja sit se olen kukas muukaan kuin minä, joka kiskoo umpiväsyneet tenavat aamusella sängystä ylös...
Jei... Mutta ITSE olemme soppamme keittäneet. Pitikö niitä muksuja tuommoisen kanssa tehdä?? (Paha vaan kun muuten mukavien miesten ohtaan ei ole kirjoitettu pärjääkö ne tenavien kanssa..)
Olen kahden lapsen äiti, lapsillani on erittäin hyvä isä, joka alusta asti on osallistunut lasten hoitamiseen.
Me kumpikin vietämme aikaa myös kavereiden kanssa ja voimme luottaa siihen, että lapset voivat hyvin sen toisen vanhemman kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korvaamattomia ja sitten rutista ettei jaksa. Kun ei niitä lapsia voi hetkeksi edes isälleen jättää ja lähteä yksin jonnekkin.
Yleensä tuosta asiasta syyttävät toisia äitejä ne äidit, jotka ei tiedä perheen asioista yhtään mitään. Sivusta vaan on niin helppoa arvostella.
mutta enpäs suostunut moiseen. Jätin vaan kylmästi lasten kanssa ja pakko sen oli oppia pärjäämään. Joskus kirjoitin jopa kirjalliset hoito-ohjeet :), mutta parasta on että antaa sen oppia tekemään hommat omalla tyylillään, ja myös hyväksýy sen että asiat ei välttämättä ole hoidettu niinkuin minä olisin ne hoitanut.
Selitin vielä sen, että mun on pakko saada olla välillä yksin/rauhassa jossain jotta jaksan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja moni nainen aloittaa miehen työntämisen syrjään jo siellä. Jos mies haluaa vaihtaa vauvan vaipan ja pukea hänet, niin vaimo siinä vieressä nalkuttaa "ei noin, vaan näin" ja monesti vielä tuuppaisee miehen pois ja jatkaa itse. Ihan kuin se maailman kaataisi, että kietaisupaidan rusetti on väärässä asennossa. Jos meno jatkuu tuollaisena, niin en yhtään ihmettele, miksi jotkut miehet liukenevat vauva-arjesta vähitellen kokonaan, eivätkä viitsi edes yrittää.
etten ole ainoa...
Enpä ole 6 vuoteen käynyt missään ilman, että
A) huudetaan perään "Älä oo sit kauaa"
B) Lapset pitäisi olla syötetty, puettu, pesty ja nukutettu, niin sit voi ehkä lähtee. Muussa tapauksessa rutistaan, että mitä näille nyt sit pitäs antaa ja tehdä...
C) en joutuisi itse nukuttamaan muksuja. Isän nukuttaminen on sitä, että nakataan ipanat sänkyyn ja valot pois - ja mä sitten meen perässä ja rauhoittelen huutavat ja parkuvat mukulat, kun iltasatu jäi lukematta, pimeä pelottaa ja hampaatkin jäi pesemättä ja ja ja... Siis jos nyt ylipäätään saa muksuja edes sänkyyn. Sanoo kerran, että menkääs nukkumaan siitä ja jos ei mitään tapahdu (kuten 3 ja 6 vuotiailta voi olettaa) niin sit jätetään homma mulle, ku "ei hän saa niitä nukkumaan" Ihan sama vaikka tulisin vasta kymmenen aikaan kotiin (kuten tulin iltavuorosta kun kävin töissä...) ja sit se olen kukas muukaan kuin minä, joka kiskoo umpiväsyneet tenavat aamusella sängystä ylös...Jei... Mutta ITSE olemme soppamme keittäneet. Pitikö niitä muksuja tuommoisen kanssa tehdä?? (Paha vaan kun muuten mukavien miesten ohtaan ei ole kirjoitettu pärjääkö ne tenavien kanssa..)
Meillä meni kaverin kanssa tässä arpapelissä niin, että kaveri sai ylläkuvatunlaisen tumpulan miehekseen, kun taas omani on onneksi tehnyt kaiken mitä minäkin, osittain paremminkin, paitsi imettämään hänkään ei ole revennyt. ;-) Lapsia viisi ja tosiaan imetysaikojen ulkopuolella olen pystynyt useamman yön poissaolojakin harrastamaan tarvittaessa, eikä ole tarvinnut pelätä, miten mies "pärjää". Onneksi!
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vauva-aikana tullut rasitusvamma, joka pahenee vauvan kanniskelusta. Siten minä olen joutunut hoitamaan vauvaa paljon enemmän, eikä isänsä enää pärjääkään vauvan kanssa kahden. Vauva kaipaa minua ja isänsä "ei osaa".
Alku meni hyvin ja myöhemminkin olen yrittänyt "työntää" vauvaa isälle, mutta aika homma on nyt saada tilannetta korjattua, kun noita kahta ei voi jättää pitkäksi aikaa kahden.
ts. kun äiti joskus yrittää tehdä jotain omaa tai mennä jonnekin, antaa isä ymmärtää että on 'aivan hukassa, eikä osaa/tiedä miten mitään tehdään'. Ei sellaisesta ole hyvä fiilis lähteä vaikkapa moneksi tunniksi shoppailemaan/leffaan tms.
Mä en todellakaan ole tällainen 'korvaamaton' rutisija omasta tahdostani, mutta mun mies on ottanu itselleen oikeuden olla osaamatta mitään, että en mielellään viitsi 'rasittaa' häntä turhanpäiten lapsenhoidolla.
Plus mies harrastaa rutiineista luistamista; iltapuuro vaihtuu velliksi (ei pidä tarpeeksi nälkää), illallinen ei olekaan enää liha-ateriaa vaan jää ehkä pois tai on jotain ihan muuta... Vauva nukutetaan syliin, vaikka on juuri opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn jne.)
Että onhan se helppo haukkua meitä 'korvaamattomia rutisijoita' kun ollaan ihan itse soppamme keitetty...