_+_+_MARRASmasut vko 37_+_+_

Tervetuloa mukaan Jemina! Laitatko nuo tietosi, niin voin päivittää. Olen tainnut useinmiten päivitellä listaa, mutta toki kuka hyvänsä voi sitä tehdä :)



Mulla ei sen ihmeenpää taaskaan. Väsyttää ihan kamalasti ja kaikki koti- ja pihahommat pitäis tehdä...omenasavotta odottais tuolla takapihalla. Hilloakin pitäis niistä tehdä, kun lapset syövät sitä. Syövät kyllä mansikkahilloakin, mutta tulee kalliiksi ostaa mansikoita laatikkotolkulla.



Aika näyttää menevän tehokkaasti eteenpäin. Nyt on parina päivänä kuljetusta lähiseudulle, kun esikoisen harrastukset ovat alkaneet.

Kuopus käy kerhossa muutaman tunnin viikossa ja onkin hänelle tärkeä paikka.



Mun selässäni oli joku väliaikainen (onneksi) noidannuoli, josta olen toipunut. On se aivan kamalaa kenellä tuolla lailla selkä vihloo koko ajan. Koko viime viikon tein crosstrainerilla rauhallisia "lenkkejä", jotta selkä tulis kuntoon. Toivottavasti olin nyt viimeistä viikonloppua hommissa, niin ei nuo liitoskivutkaan vaivais niin paljon.



Ärsyttää muuten edelleen näiden sivujen loistava tekninen toteutus, nyt on tosi useasti tullut joku lätkä eteen, että yritä uudelleen. Kuka saa palkan näistä sivujen toteutuksesta...argh.



Hienoa, ettei kukaan ole vielä saanut vauvaansa!! On se vaan hyvä, että pysyvät mahd. pitkään siellä masussa. Heh, mä voisin kylläkin varmaan taas toivoa, että ei menis enempää kuin viikon yli!



pp ja hikkaava Hjördis 31+3

Kiva Pikkupippuri, kun päivität listaa. :) Olin siis jo keväällä mukana ja joskus kuukausi sitten yritin tulla takaisin, kun ilmeisesti jonku uudistuksen takia jäin listalta pois.



Tässä kirjoitusvalikossa ei nyt näy tuota listaa, että voisin matkia järjestystä. Tietoihin kuitenkin kai kuului, että la on 25.11. Synnytyssairaala Oys ja toinen synnytys. Yksityisen lääkärin ultrassa on todettu, että odotan tyttöä.



Mulla on siis jo poika, joka täyttää marraskuussa 2 vuotta(18.11). Me siis jännätään tuleeko lapsille sama synttäripäivä. ;)



Poikaa odottaessa minulla oli alussa myös pahoinvointia, mutta nyt keväällä se oli pahempaa. Arvailin itsekkin sen vuoksi, että masussa voisi olla tyttö. Olen nimittäin vähän keltarauhashormoniherkkä. Pojan odottaminen sopi minulle paremmin varsinkin loppuajasta, kun testosteroni varmaan aiheutti sen, että olin tosi tyytyväinen itseeni ja ihan stressitön. Nyt on jotenkin levottomampi olo ja känkkäränkkäisyyttä, kuten PMS-oireissakin on eli se keltis jyllää.



Keskiviikkona pääsen 30. viikolle eli tulee ne 29 viikkoa täyteen, hui. Aika siis on kulunut hienosti tähän vaiheeseen. Muuten hyvin mennyt, mutta sokerirasitustesti aiheutti vähän vaivaa näin loppuajaksi synnytykseen asti, kun todettiin raskausdiabetes. Oulussa kaikki yli 25-vuotiaat raskaana olevat testataan laboratoriossa laskimosuonesta tänä vuonna. Ihan sen iän takia vaan juoduin testiin, kun en ole ylipainoinen(olen hoikka) eikä ole sukurasitusta. Sokerilitku ei sitten raskaushormonien takia hävinnytkään verestä tarpeeksi nopeaa, joten jouduin ruokavalioseurantaan. Sormenpäitä pistelen auki 2 kertaa viikossa, että saan verinäytteitä kotikoneelle. Niissä on ollut ihannearvot. Kertaakaan ei ole ollut neuvolassa virtsassakaan hiilareita. Ihan yllätys oli siis se sokerirasitustestin tulos.

jemina, päivitän nuo tietosi, kun pääsen toiselle koneelle!



Jatketaanko kirjoittelua tässä pinossa...ettei tuu liian pitkää rimssua tuohon toiseen ?

Kaikenlaista vaivaa ollut itse kullakin. Iisisti sitä vaan pitäisi ottaa, mutta... Ei se kyl vaan oo ihan niin helppo homma...



Jemina: olisikohan niin, että olisi sitten oikeasti se tyttö tulossa meillekin kun olen myös vähän känkkäränkkä - sellain pikku myy :)



Mie jäin viime viikolla sokerirasituksen paasto-arvosta kiinni. Oli se raja-arvo. No nyt sitten hedelmien ja leivän syynäämiseen ettei tuu liikaa niitä naposteltua... Ei mullakaan ollu mitään oireita mihinkään suuntaan, mutta hyvä, et jäin kiinni ni tulee tarkemmin syynättyä mitä sitä suuhunsa laittaa :)



Saatiin myös pinnis ja hoitopöytä viime viikolla. Nyt puuttuukin enää vaunut noista isommista heti tarvittavista tavaroista. Oma vointi ollut kohtalainen, jännään tän viikon ekaa neuvolalekuria. Mitä tuolla alakerrassa on tapahtunut? Et pistääkö lomalle ja sillai. Kelalta ei oo vieläkään tullu edes päätöstä, onkhan työpaikan palkanlaskija laittannu hakemusta menemään? Se kun ei vastaa mun puheluihin ni en voi tietää :(



Muuten täällä voidaan hyvin ja olen kovin innoissani hypnosynnytyksestä. Sellaiselle kurssille osallistutaan miehen kanssa kun mä panikoin noissa pakkotilanteissa, kuten mm. tipan laitossa. Jospa tuosta apua saisi ja tuntuu kyllä saavankin. Sangen mukavalle tuo ajatus tuossa tuntuu :)



Hyviä vointeja kaikille marrasmasuille!



rv 28+2

Olen huomannut että todellakin täytyy alkaa rajoittaa tätä rehkimistä. Viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mietin jo että soitanko sairaalaan - kipeitä supistuksia tuli parisen tuntia. Laantuivat sitten kuitenkin, ja havahduin kahdeksan jälkeen unesta.. sunnuntai-aamupäivä oli ihan kamala olo, selässä juili ja supisteli harvakseltaan. Illalla sitten helpotti ja tänään ja eilen olen ollut ihan normisti töissä.



Arvaan, että tuo "supistuskohtaus" tuli siitä, kun kävin lauantaina yksinäni kaupassa ja jouduin raahaamaan koppameiningillä viikon ruuat himaan. Mulla ei ollut yhtään kolikkoa enkä saanut kärryjä... vaikka hienosti parkkeerasin auton kärryjen viereen että siitä ne on helppo palauttaa... heh. Joskus ottaa päähän tää Suomen kärrypolettimeininki... Totesin vaan miehelle että en enää tee isoja ostoksia yksin. Jotenkin sitä kuvittelee olevansa niin kaikkivoipainen, hyvissä voimissa jne... kyllähän minä nää tästä tempasen... samoin kuopusta nostelen aivan liikaa.



Eilen sitten makoilin illan sohvalla ja mies laittoi lapset nukkumaan. Tänään varmaan sama juttu. Pakko vaan koittaa huilailla.



Meillä oli vauvan tulevat kärryt jo koeajossa viime perjantaina Kissojen yössä Korkeasaaressa... Sovittiin tyttöjen kanssa ettei sitten kerrota vauvalle ;) Otettiin kärryt kun niissä on niin paljon isompi tavarakori kuin meidän kuopuksen matkarattaissa. Meillä oli isot eväät kun vietettiin samalla nuoremman neidin 3v -synttäreitä... Hyvät kärryt tuntuivat olevan, etupyörät kääntyy mikä oli minusta kiva. Vauvaa varten siihen laitetaan sellanen vauvakoppa sitten kiinni, tää ratasosa vasta sit isompana.



Jahas, täytyy keksiä ens yöksi lisää tyynyjä jalkojen ja masun alle kun ei enää riitä tuo yksi tyyny polvien väliin. Mulla vauva on kääntynyt pää alaspäin ja arvelen että on jo kiinnittynytkin näin ajoissa siskojensa tapaan. Potkut tulee sit suoraan kylkiluihin, inhaa. Mutta pieni kantapää on kyllä niin suloinen kun se välillä viilettää tuossa vatsanahan alla pienenä kumpareena...



Tsemppiä kaikille. Kohta jo äippäloma alkaa... Mulla vielä vissiin 15 työaamua...



t. Paakkis 31+6

Itse oon kans huomannut että kun energiaa riittää joinakin päivänä niin sitä jaksaa painaa ja tehä kaikkea ja sitten hieman illemmalla sitä huomaakin että joka paikkaa kolottaa ja särkee. Ei vaan tajua ajoissa himmata tahtia kun on tottunut tekemään ties minkäläisiä kotihommia=)

Moi, tulin vaan pitämään vähän ääntä, ettei marraskuiset nukahda...



Käväisin eilen neuvolassa, eikä mitään uutta. Paino alkaa uudella numerolla :(

Kaikki siis taas oli loistokunnossa ja tässä on seuraava neuvola kahden vkon päästä ja sitten taas kahden viikon päästä lääk. tarkastus.



Vauvanvaatteita olen pessyt ja lajitellut, vaunujen kankaat pesty. Aika jännä, että samat vaunut olleet kahdella lapsella ja nyt vasta kiinnitän huomioni miten ohut "patja" niissä on. Olen kumpaakin nukuttanut alkuajat siinä kopassa, mutta ihan järkkyä miten kovalla ovat joutuneet nukkumaan. Nyt leikkasin esikoisen äippäpakkauksen patjan sopivaksi sinne, että saa kolmas rassukka sentään pehmeämmän alun.



Silitä en muuta kuin lakanat...



Nyt on alkanut yötuhtaaminen, ei oikein löydy mukavaa asentoa kun kylkiasennot käy ainoastaan. Onneksi vessassa ei tarvi käydä kuin kerran yössä.



Kuopuksen kanssa on ongelma, että herra tulee joka ainoa yö nykyään meidän väliin nukkumaan. Kohta siinä on pakko pitää vauvaa... Tiedä sitten miten sais nukkumaan aamuun asti omassa sängyssä.



pp ja Hjördis 31+6

Heh, ei varmaan muuten yleensä tyttöjä odottavat ole känkkäränkkiä, mutta mulle tulee pääkipuja keltarauhasesta. Muuten mulla ei vaivaa pääkivut oikeastaan ollenkaan, ja poikaa odottaessa olin tosiaan hyvinkin hyvällä mielellä. Se on kuitenkin nykyaikana tieteellisesti tutkittu juttu, että keltarauhanen on todennäköinen migreenin aiheuttaja. Tyttöä odottaessa on siis sitä keltarauhasta mun käsittääkseni enemmän naisen kropassa, joten joillekkin voi näin vaikuttaa...



Hormonithan ne aiheuttaa tuota raskausajandiabetestäkin ja onneksi mulla on se pysynyt aisoissa. Tänään kävin äitiyspolilla sen vuoksi ultrassa ja siellä kyllä sanottiin, että tilanne voi pahentua raskauden edetessä. Nyt vauva oli kuitenkin ihan sopivan kokoinen aikaan nähden eli ei ollut paisunut sokerista.



Lääkäri oli vähän huolissaan mun kivuliaista supistuksista, kun ne ei pitäis olla vielä kivuliaita. Kielsi nostelemasta meiän poikaa, kun painaakin jo aika paljon. Muutenkaan en saa rehkiä liikaa.



Mulla tuli tuosta kärryjutusta mieleen, että Kodinykkösessä oli hyvä palvelu, kun menin sinne vaihtaan infoon kolikkorahaa. Katsottiin raskausmahaa ja annettiin hymyillen sellainen poletti omaan käyttöön(ainakin luulen, että työntekijä siinä oli ystävällinen raskauteni vuoksi). Olispa joka kaupassa sama. Stocmannilla ei edes annettu vaihtorahaa kolikkoihin, vaan sanottiin, etteivät saa avata kassaa turhaan. :( Kerroin kyllä mihin tarvin sitä pienempää kolikkoa... Olen aina luullut, että Stocmannilla se palvelu vasta pelaa. ;)

Pikkupippuri, sama vika meillä, ei pysty nukkuun juuri muuten kuin oikealla kyljellään... Sitten tulee pakaraan ikävää tunnetta ja pitää vaihtaa toiselle kyljelle, jolta paluu pikaisesti pistävän rintakivun takia takas oikeelle kyljelle :) ja sit viel suonenvedot...



Jemina, mulla oli alkuraskaudesta migreenejä, mutta muutenkin taipumusta niihin. Nyt olen odotellut niitä taasen alkavaksi. Keskiraskaudessa meni ihan ok.



Sitten mie jouduin saikulle äippäloman alkuun asti. Syynä se, että olen jo hieman pehmennyt ja kohdunkaulankanava lyhentynyt (puoli senttiä). Musta nää supistukset ei ees oo sillai kivuliaita, enempi sanoisin tunnetta puristavaksi. Mut nyt on sit aikaa nukkua :)



rv 28+4

Hellurei



Me haettiin tänään vaaville vaunut ja viime viikolla turvakaukalo, kohta rupee olee kaikki valmista vauvaa varten. Puuttuu enää sänky ja sitteri. Täällä ollaan kans pesty vaatteita ja lakanoita.

Vaatteita ei uskalla hankkia paljoa kun pelkään että ne eivät mahdukkaan muksulle kun se syntyy. 60> koko on varmaan hyvä? Näin aluksi ja sitten kun vaavi syntyy niin ehkä sitten pienempiä jos on tarve=)

Yöunet ovat mun kohdalla jääneet aina siihen 3-4 katkonaisiksi uneiksi. En tiedä et potkiiko vauva niin paljon vai mitä ressaan. Vessassa joutuu ravaamaan joka ainakin kerran.



rv30+1

Tulin kommentoimaan tuota lihaskramppijuttua. Syökää magnesiumia ja mielummin oksidi-muodossa. Olen viime raskaudessa ja tässä ottanut sitä ja auttaa kramppeihin ja pitäis auttaa myös ummetukseen. Syön silti luumuja...

Ja kuuleman mukaan pitäis auttaa synnytyksessäkin, siis tuo magnesium.

En vielä viime viikolla syönyt ja mulle tuli aivan järkyt "suonenvedot" isoihin jalkalihaksiin...huusin ääneen ja lapset kysyi, että kuolenko mä nyt...

Täällä ollaan yllättävän hyvinvoivana!



Täällä on ollut puhetta migreenistä, krampeista sun muista vaivoista. Minulla ei ole onneksi ollut noista mitään. Yötkin on tullut nukuttua ihan mukavasti kylkiasennossa, muutaman kerran yössä kylkeä kääntäen. Tosin mulla onkin ollut kolme ylimääräistä tyynyä nyt apuna, yksi "masun alla", yksi tukemassa selän puolella ja yksi jalkojen välissä. Meilläkin 2-vuotias hiippailee keskellä yötä väliimme nukkumaan parina yönä viikossa, mutta sänky on onneksi niin leveä, että kyllä hän sinne mahtuu vauvan synnyttyäkin.



Päänsäryistä: olen huomannut, että minulla särkee päätä vain poikaa odottaessa. Kummastakaan tytöstä ei ole särkenyt ollenkaan, mutta molemmista pojista senkin edestä.



Parsa87 (meniköhän oikein) kyseli vauvan vaatteista. Meillä suurin lapsista on ollut syntyessään 3600g ja meinannut hukkua 56cm vaatteisiin. 60cm vaatteet ovat todella isoja ihan pienille, mutta nopeastihan nuo vauvat kasvavat. Olen varannut meidän muksuille aina muutaman kerran pieniä (50-56 cm) vaatteita, joita pystyy käyttämään sen ensimmäisen kuukauden. 60cm vaatteet menee sitten n.2-4kk vauvalla, riippuu tietenkin ihan vauvan koosta. Tuntuu muutenkin, että nuo vauvan kasvavat hirveän nopeasti. Osaa vaatteista ei ehdi käyttää paria kertaa enempää kun ne jäävät jo pieniksi.



Meillä on vielä kaikki suuremmat vauvatarvikkeet vielä varastossa, tosin olen kyllä meinannut tässä lähiaikoina ne hakea. Vaatteita olen hamstrannut (vaikkei olisi tarvettakaan) alesta kun ne on niin ihania. Ja pienimmät vaatekoot on jo pestynä ja lipastossa.



Ensi viikon tiistaina on seuraava ultra. En millään malttaisi odottaa sinne asti. Haluaisin niin nähdä vauvan taas.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Aotearoa ja Ansku 29+3

Juu, siis vaatteista sen verran että kannattaako ostaa enemmän kuin muutama kokoja 50-56? Ite olin aika pieni syntyessäni. Painoin 2800g tai jotain sinne päin, alle kolme kiloa kuitenkin ja mieheni pikkuisen päälle 3000g. Eli en usko että meidän vauvasta tulee kauhean isoa? Ollaan kumpikin tosi pieniä tälläkin hetkellä. (ellei mun paino nouse sitten huimiin lukuihin loppuraskaudessa) =)



Onko kukaan muu joutunut ottamaan B-vitamiini pistoksia? Kävin tänään ekan satsin ottamassa. Vitamiinin puutos havaittiin jo alku vaiheessa ja sitä yritettiin nostaa raudan avulla ja raskausvitamiineilla, mutta arvot pysyivät samoina. Ihan lihansyöjä olen, mutta kuinka paljon sitä lihaa pitää oikein syödä että neuvolassa ollaan tyytyväisiä? Pakko kyllä myöntää että mulla on taipumus olla aika väsy, mut ei se ole kauheasti haitannut. Kai neuvolalääkäri tietää paremmin. Pistosten jälkeen joudun syömään kyseisiä pillereitäkin. Juuri kun luulin päässeeni eroon "lääkkeistä".

On ollut niin tohinaa etten ole koneelle ehtinyt. On ollut appivanhempien kyläilyä sun muuta ja nyt ihan viimeisimpänä oli paras kaverini yökylässä muutaman yön. Kyllä oli ihanaa saada aikuista seuraa useammaksi päiväksi. Tuli samalla pyydettyä häntä ja hänen miestään kummiksi tälle vauvalle. Sanoin että puhuu rauhassa miehen kanssa asiasta ja ilmoittelee sitten mitä mieltä ovat. Kovasti kuitenkin kaverini innostui asiasta.



Minä myös olen järjestellyt ja pessyt vauvan vaatteita ja palauttanut siskolle ne vaatteet, jotka oli pojalla lainassa. Siskon laskettuaika oli ultrassa tarkentunut vielä sen verran, että nyt meillä on enää viikko eroa. Saas nähdä kumpi synnyttää ensin vai ollaanko synnyttämässä yhtä aikaa :) Hänellä siis marraskuun alussa laskettu aika ja mulla yhdeksäs päivä.



Meillä myös esikoinen nukkuu edelleen meidän vieressä joka yö kun ei olla saatu aikaiseksi ostettua hänelle omaa sänkyä. Kaikki neljä ei kyllä taideta samaan sänkyyn mahtua eli kiire tulee hommata se sänky ja totuttaa poika nukkumaan siinä. Turvakaukalo vauvallekin on vielä ostamatta... Meillä ja etenkin multa jää kaikki aina viime tippaan...



Mistä olette ostaneet magnesiumia jalkakramppeihin? Ihan vain marketeista vai saako apteekista jotain parempaa? Yöllä ja illalla vaivaa jalkakrampit välillä kovastikin. Muutenkin olen kipeä ja raihnainen joka paikasta. Äsken tuntui leikkipuistossa, että repeän ihan just kun jouduin äkkirynnäköllä juosten pojan perään ettei juokse päistikkään portaita alas. Edelleen juilii mukavasti alapäässä :/ Kipeitä supistuksia tulee muutaman kerran päivässä, mutta niistä en osaa olla huolissani.



Adara 31+4

Adara:

Apteekista kannattaa hakea magnessiumia. Tehoavat paremmin=) Sit kannattaa nostaa jalat aina ylös kun on mahdollista ennen nukkumaan menoa ja yrittää hieroa vähäsen. Tälläiset neuvot sain tädiltäni joka on lääkäri.



Yksi kysymys vielä. Kuinka monella on pitänyt paikkansa ultrassa arvioitulle lapsen sukupuolelle? Ja kuinka monella prosentilla hoitaja uskaltaa sanoa että kumpi on kyseessä? Meille sanottiin että odotan tyttöä, mutta miehen suku on sitä mieltä että masussa on poika kun maha on ihan sen mallinen. Omalta puoleltani monet sanovat että se on tyttö. Miehen puolelta kukaan ei tiedä että hoitaja sanoi että tulossa on tyttö. Sitten kysyin vielä neuvolassa rakenneultran jälkeen että kumpi siellä voisi olla. Neuvola sano et maha on kuin pojalla mutta syke kuin tytöllä. Kumpi siellä nyt oikein on? =)

Meille riittää et vauva on terve ja voi hyvin, mutta oma äiti on hankkinu kilokaupalla tyttöjen vaatteita thaimaasta niin siksi kyselen tälläsiä=)

Parsalle tulin vielä vastailemaan.



Vaatteista: pieniä vaatteita 50-56cm meillä on ollut 5-6 vaatekertaa. On riittänyt hyvin. Kaksi ensimmäistä ovat olleet aika kovia pulauttelemaan ja silloin vaatteita on joutunut vaihtamaan useamman kerran päivässä. Välillä saattaa käydä myös vahinkoja vaippojen kanssa. Kolmosen kanssa vaatteita ei kulunut oikeastaankaan kuin yhdet päivässä, jolloin pienet koot jäivät melkein käyttämättä. Isommistakin vaatteista(60cm) saa hihoja käärimällä ja sukkien avulla kyllä ihan käyttökelpoisia myös vastasyntyneille, mutta onhan ne pienet koot kätevämpiä käyttää.



Ultrasta: Ensimmäisestä lapsesta 8 vuotta sitten eri paikkakunnalla ei kätilö suostunut kertomaan. Olivat sairaalassa tehneet sopimuksen, ettei huonojen laitteiden takia kerro kenellekään. Tyttö tuli silloin. 7 vuotta sitten samassa sairaalassa kätilö sanoi, ettei saisi kertoa, mutta kyllä tämä selvästi on poika ja poikahan se oli. Kuopuksen kanssa, melkein kolme vuotta sitten, kätilö sanoi lapsen olevan poika ja itsekin näin selvästi, mitä siellä haarojen välissä oli. Nyt sama kätilö kuin kuopuksella tarkkaili ja tarkkaili ja sanoi lapsen olevan suurella todennäköisyydellä tyttö, sanoi olevansa hyvin hämmästynyt jos ei ole. Kertoi, että pojat erottaa helposti juuri pippelistä ja kiveksistä, mutta tytöstä ei voi koskaan sanoa niin varmasti, kun ainoana tuntomerkkinä on se, ettei pippeliä näy. Mutta ei enää montaa viikkoa, että saa tietää varmasti.



Mahan muodosta: minusta mulla oli kahdesta ensimmäisestä samanlaiset masut keskenään, vaikka eri sukupuolta lapset ovatkin. Kolmosta masuni oli paljon pienempi ja sievempi, kaikki eivät edes huomanneet minun olevan raskaana edes näillä viikoilla. Muoto pysyi samana kuin edellistäkin. Nytkin minun ystävilläni (la:t jouluna ja tammikuussa) on paljon suuremmat masut kuin minulla. Luulen siis, että masun muodolla ei oikeasti ole tekemistä lapsen sukupuolen kanssa vaan ehkä enemmän äidin rakenteen kanssa.



Sykkeistä: meidän muksuilla on tytöillä aina olleet korkeammat sykkeet kuin pojilla. Tytöillä n.160 ja pojilla n.130 kieppeillä. Siitä en osaa sanoa, miten vanhan kansan uskomusten mukaan noiden kuuluisi mennä.



Kyllä minä uskoisin eniten sitä kätilöä. Mutta niin kuin sanoit, ei sillä sukupuolella ole väliä kunhan on terve!



Aotearoa

Kuinka sitä jo onkin melkein loppumetrit käsillä, vaikka just oli ne ensimmäiset viikot mitkä tuntui kestävän ikuisuuden. Taisi pahoinvoinnilla olla osuutta asiaan.



Pohtikaa ihmeessä enemmän näitä vaatekoko ja muita juttuja te joilla on ne asiat tuoreemmassa muistissa - hyvä saada vinkkejä. Olen tainnut ennenkin sanoa, mutta että ihan hävettää miten huonolla mallilla hankinnat tälle kaverille on. Mites muuten olette miettineet ulkoasut? Mä muistelisin että esikoille, joka on tammivauva, meillä oli vuorellinen fleecepuku ja tykkäsin kovasti. Nyt oon vaan törmännyt ihan kummallisiin malleihin ja en muista että mikä koko oli kätevin.



Omassa navassa on ollut vähän huolehtimista. Ensin sain kummallisen ilmeisesti allergisen reaktion mökillä viikonloppuna, oksentelin ja koko naama kaulaan asti oli kummallisen ihottuman peitossa - kyllä katsoi ihmiset pitkään... Kun ihottuma lähti laskuun, niin lähti verenpaineet nousuun. Mulla on kotimittari joka näyttää tosi vaihtelevia lukuja (alapaine vaihtelee 90 ja 108 välillä). Neuvolassa oli sitten alkuviikosta alapaine 95 ja halusivat että käyn näytillä synnärillä. Siellä sitten olikin yht`äkkiä vain 85 ja ihmettelivät että mitä siellä teen. Kun tulin takasin sieltä niin kotimittari näytti 102. Ota tästä nyt selvää...



Tänään olin extra käynnillä seurannassa ja alapaine oli 90. Kieltäydyin kunniasta lähteä taas sairaalaan. Nyt tosin hiukan kaduttaa kun päänsärky lisääntyy ja huomasin että painoa (turvotusta) on tullu yli 2 kg/vko. Sitäkään ei sitten kukaan tajua seurata. On hiukan muitekin - mutta hyvin lieviä - oireita. Tuntuu ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee. Mulla oli ekassa lievä raskausmyrkytys ja toisessa vain kohonneet verenpaineet. Oisi kai ollut hyvä kuitenkin otattaa ne veriarvot :-/



Selkävaivojen valituksen säästän seuraavaan viikkoon ;-)



Olkaahan onnellisia suomalaisesta äitiyshuollosta ja muista tuista! Tai vaihteleehan se kai paikkakunnittain sielläkin.



Misujamasu 32+0

muuten täällä jaksellaan edelleen hyvin. Sokerit tuli sitten saatua takas hallintaan, ja näin ollen poika kasvaa kauniisti keskikäyrällä. Nyt keskiviikkona ultrassa arvioksi saatiin 1500g, ja seuraava ultra on sitten neljän viikon päästä. Siinä välissä onkin sitten se kardiologin konsultointi... Mutta ainakin tänne asti ollaan päästy ilman ongelmia.



Nyt iski vaan flunssa, joskin ilmeisimmin ihan tavallista syysflunssaa. Olo ei kylläkään ole erityisen hehkeä... Mutta eiköhän tätä jaksa äippäloman alkuun, eli 5.10. ajattelin jäädä varhennetulle. Vaikka nyt olisi olo niin hyvä, että harkitsin olisiko kuitenkin pitänyt aloittaa vasta ihan normisti. Äippärahan määrä kun nyt kuitenkin joutuu tarkistuttamaan, kun hölmö en huomannut 2007 palkkatulojen olleen laskentaperusteena, eikä koko vuoden tulot (ts. äippä- ja vanhempainrahaa ei lasketakkaan mukaan). Eipä eroa olisikaan kuin puolet...



t: flunssainen Piitaliini (rv 31)

Kiitos Aotearoa neuvoista:)

Pääasia on todellakin se että lapsi on terve, mutta omalla tavalla sitä olisi kiva ostella pikkuiselle kaikkea kivaa kun tietää kumpi sieltä tulee =)

Milloin muuten tulee päätös paljonko äitiysrahaa saa?

Saanpa minäkin viimein sanaisen arkkuni auki vaikka ahkerasti olen taustalta kuulumisianne seuraillut.



Parsa: Sukupuoliveikkaus se vasta metkaa onkin, kaksi ensimmäistä lastani sain ilman sen kummempia ultrakyselyjä, oli itsellä vahva poika-olo ja poikia ne olivatkin, maha oli pystymallinen, korkea ja selvästi edessä, vointi muutenkin hyvä koko raskausajan. Poikien sykkeet oli raskausaikoina 130-140. Kolmatta odottaessani maha oli leveä ja alhaalla, vyötärölinja hävisi hyvin varhain ja minusta näki takaapäin että olen raskaana. Olin huonossa kunnossa koko raskausajan, iho surkea ja tukka roikkui ja minulla oli jatkuvasti kamalan kuuma. Tyttöä odotin ja se varmistui vk:lla 34 ultrassa. Vauvan syke oli 150-160. Nyt on olo taas karmea ja näytän hirveälle, kuuma on 24 tuntia vuorokaudessa ja vauvan syke 150-160 ja tyttöä odotan. Eli jos näistä nyt jotain pystyy päättelemään... toki mikäänhän ei ole varmaa ennen kuin on selvästi todistettu :) !



Minäkin odottelen äitiyspvärahapäätöstä, tosin kyllä aika tarkalleen sen jo tiedänkin kun pyysin Kelan naista laskemaan, mutta kovin kauan tämä kirjallisen päätöksen saaminen nyt tuntuu kestävän...



Äitiyspakkaus kyllä tuli hyvinkin pian ja ihan tyytyväinen senkin sisältöön olin, vaikka nyt tuntuukin että olisiko sittenkin pitänyt rahana ottaa, me hukutaan vauvanvaatteisiin... Ihan pikkuruisia vaatteita (50 cm) ei ole kuin muutamat, 60 Cm löytyykin sitten enemmän. Napakoilla sukilla saa lahkeet ojennukseen ja ohuista paidoista voi hyvin kääriä hihoja. Kietaisupaitoja ja -bodyja on paljon, ne olen kokenut hyviksi niin ei tarvitse pään yli pujotella mitään, meidän vauvat kun eivät ole siitä hommasta ikinä tykänneet. Pääasia että vaatteet on pehmoisia ja kestäviä ja tuntuvat mukavilta vauvan päällä.



Oma napa voi aavistuksen paremmin, liitoskivut hellittäneet hieman ja kävely sujuu nyt paremmin, kyllä se lepo vaan tähän vaivaan oli paras lääke. Supistuksia on, pitkäkestoisia ja aika napakoita, selän puolella tuntuu jo ärhäkämmin. Onneksi kuitenkin kohdunsuun tilanne mallillaan, kiinni on ja kaulaa jäljellä. Maitoa tulee välillä ihan norona, aamuisin heräilen lammikoista ja paidatkin kastuu. Aika ei kulu millään, tympii välillä kun ei saa oikein mitään tehtyä. Mutta kyllä se tästä :) !



Ihania syyspäiviä kaikille!



Peppipihlaja ja Toukkanen 30+5