ihanko oikeastti ette LEIKI lastenne kanssa?

yleistä, en leiki

jos näin on.

minä ulkoilen lasten kanssa, askartelen, luen, laulan, leivon jne. mutta en leiki. ei siinä mielestäni ole mitään omituista.

Eivät ole edes kaivanneet mua leikkikaveriksi.

mutta toivottavasti pian on. Olen vähän tuskaillut sitä, etten osaa leikkiä. Tykkään kyllä olla lasten kanssa, mutta en ole hyvä leikkimään. Olen ollut tosi paljon kummilapseni kanssa, ja kyllä me aina on löydetty jotain mielekästä tekemistä.



Oon kyllä järkeillyt sitä asiaa niin, että tekee lapsen kanssa mieluummin jotain sellaista, mistä itsekin tykkää, niin molemmilla on hyvä mieli. Kyllähän toiset aikuiset tykkää leikkiä lasten kanssa, mä teen sitten jotain muuta. Esim. kummilapsen kanssa ollaan piirrelty, katseltu elokuvia, juteltu, luettu kirjoja, käyty ulkona katselemassa kaikenlaisia asioita, mitä luonnosta löytyy, etsitty netistä eläinten kuvia jne.

Lapset leikkivät keskenään ja kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä aikuisten pitäisi leikkiä lasten kanssa? Eri asia joidenkin lautapelien pelaaminen, lukeminen tms., mutta eikö leikkiminen ole lasten juttu ja aikuisilla on omansa.

ja sekin on ollut sellaista, että istahdan hetkeksi leikkimään, että kupissa on teetä ja lautasella kakkua ja sitten mutustelen ne siitä. se varsinainen leikki on oikeastaan tapahtunut jo ennen tätä vaihetta, kaikki se järjestely ja "tää laittais pullaa tälle lautaselle" jne.

Ihan hyvin lasten kanssa voi leikkiä esim. Vettä kengässä tai Peiliä. Entisaikaan aikuisetkin leikkivät juhlissa sokkoa ja arvausleikkejä. Itse koen, että monet pelitkin ovat oikeastaan leikkejä, esim. Afrikan tähti tai palapelien kokoaminen. Lapsen kanssa leikkiminen on keino pitää yhdessä hauskaa ja tutustua häneen.

Omat on niin pieniä vielä (alle 2 ), että heille laitan usein leikin alkuun. esimerkiksi muistan, että näytin kuinka legoja kootaan.



Ja nyt just olen näyttänyt kuinka nukkea voi hoitaa, mutta heti kohta isompi keksikin syöttää nukkea pienemmän nokkamukilla.

Leikin 5-vuotiaan poikani kanssa autoilla, legoilla, kauppaa, lääkäriä, eläimillä, majaa. Lisäksi luen, ulkoilen, keinun, pallottelen, jne. Aika kuluu lapsen kanssa paremmin, kun on itse leikeissä mukana. Pojalla ei kotona muita leikkikavereita ole, kun sisarus on vasta vauvaikäinen.

Yritän tosin patistaa poikaa välillä leikkimään itsekseen, kun en aina jaksaisi olla leikkiseurana.

Ja on kivaa :D



29v

omatunto tästäkin asiasta, mutta näköjään, en sitten ole ainut. Minäkin kyllä, ulkoilen, loruttelen, laulan jne. Mutta harvoin kunnolla leikin. Mies hoitaa sen puolen vähän liiankin hyvin niin äidin leikit on kuivia ja tylsiä.

lapset leikkivät keskenään tai kavereittensa kanssa. eikä ole huono omatunto. Jos leikkisin, kuka laittaisi ruuan? kuka siivoaisi? kuka pyykkäisi? kuka ostaisi vaatteet? kuka tienaisi?

ja olen usealta taholta kuullut sanottavan (siis ammatti-ihmisiltä), ettei aikuisen tarvitsekaan olla lapselle mikään leikkiautomaatti. Lapset leikkivät toisten lasten kanssa (esim pk:ssa).



Mutta toki minä muuta teen lasteni kanssa. Käymme puistoilemassa, polkypyöräilemässä, me luemme paljon, laulamme, askarteelmme. Ja jonkin verran tietenkin myös leikin, mutta lähinnä vain sen aikaa, että leikki käynnistyy ja sitten lapsi jo rupeaa itse viemään juonta eteenpäin, eikä kaipaa minua.

eli leikkiä vaikkapa kauppaa tms. ja saada leikistä pidempikestoinen ja monipuolisempi. Jatkossa osaa sitten leikkiä itse. Ainakin päiväkodissakin hoitajat leikkivät mukana eli opettavat porukkaa leikkimään yhdessä...

mutta yksikään kolmesta lapsesta ei ole ikinä varsinaisesti halunnut leikkiä.



Tosiaan itsekin lähinnä opetan leikkiä lapsille, toteuttavat sitä itse.

Tosi kivoja ja mielikuvituksellisia leikkejä. Ennen sitä...Taisin muovailla, piirtää ja pelata lasten kanssa. En ole leikkinyt sen enempää kun tehnyt hiekkakakkuja hiekkalaatikolla. Jos tulee riitatilanne niin yritän kyllä ratkaista sitä apuna esim. jos toinen olisikin nyt äiti ja se vois vaikka lähteä nyt kauppaan jne.

Leikkivätkö teidän lapsenne itsekseen? Meillä on pian 3 vuotta täyttävä tyttö, joka ei leiki oikeastaan ollenkaan yksin. Miten ihmeessä saisin hänet viihtymään edes hetken itsekseen?

Ihan senkin takia, että muistan miten kivaa oli lapsena silloin kun vanhemmat leikkivät mun kanssa :) Tosi usein olen lapsen leikeissä puoliksi mukana tehdessäni hommia (esim. ihmettelen mihin se koira meni piiloon tms. tai leikin että imuroin lapsen varpaita), toisinaan sitten keskityn vain ja ainoastaan siihen lapsen aknssa leikkimiseen.



Meillä myös mies leikkii lapsen kanssa, tuota puoliksi mukana oloa sekä kokonaan leikkimiseen keskittymistä (joka miehellä ja lapsella tosin useammin peuhaamista).

Siis askarrellaan, ohjataan tekemisiin ja leikkeihin, mutta en kyllä ole törmännyt lastenhoitajiin tai opeihin jotka leikkivät...



Itse leikin hyvin vähän, saatan istua lattialla kun rakentelee legoilla tai ohjata leikin alkuun.. joskus saatetaan jotain "roolileikkiä" leikkiä, mutta se on lähinnä höpöttelyä.. pelataan askarrellaan, muovaullaan jne. yhdessä mutta ihan suoranaista leikkiä ei, olen unohtanut ilmeisesti miten leikitään...