Onko tämä lapsen luontaista ihmettelyä vai jokin opittu ominaisuus?

Olen lasteni uusien kavereiden myötä tutustunut aivan uuteen ilmiöön, asioiden ihmettelyyn. Siis sellaiseen, että ihmetellään jotakin asiaa, mikä ei luulisi lasta kiinnostavan ja sitä samaa sitten ihmetellään moneen otteeseen ja vielä joka kyläilyreissulla uudestaan. Yksi lapsi esim. ihmettelee meidän keittiötä, kun hänen mielestään on niin kovin hassua, että meillä on niin pieni keittiö. Hän ei ole koskaan nähnyt niin pientä keittiötä (meillä ei mahdu keittiöön pöytää, ruokailutila erikseen)ja saman muistaa sanoa joka kerta meillä käydessään. Oli jopa puhunut asiasta koulussa muillekin, mikä oli omasta lapsestani noloa.