raskas odotus, mutta se kannatti...

olet ihana sydämellinen oikea ihminen, tiedän sen!

Menetin itse vauvani neljä vuotta sitten synnytyksessä, joka kylläkään ei ollut tiedossani ennakkoon. Hänen silmiään en koskaan nähnyt, mutta sain tätä pientä enkeliä pitää sylissäni ja pukea hänet haudan lepoon.

Jaksamista ja voimaa.

"Kultaiset enkelit taivaassa tuolla, pitäkää pienestä hyvää huolta "

itselläni vain on jotenkin niin rauhallinen mieli.. varmaan kun osasi itse odottaa tätä ja valistautua.



kaikille kelle tulee vastaava diagnoosi niin kannattaa synnyttää vauva ja pitää häntä hetki sylissä kunnes vaipuu unholaan..



sitä hetkeä ei unohda koskaan ja se on niin rauhaisa tapahtuma.



totta kai sitä suree, mutta niin suuri osa syntymättömistä lapsista onkin terveitä.



voimia kaikille odottaville ja äideille !



-ap-

saimme terveen lapsen, joka on nyt jo 3 v. Ihan samoin mekin päätimme katsoa, että mitä tuleman pitää. Oli kyllä stressiäkin tuossa odotuksessa, mutta vielä pahempaa olisi ollut, jos olisi valittu toisin.



Meillä oli kromosomipoikkeaman epäily. Poikkeama olisi johtanut kuolemaan viimeistään vauvaikäisenä. Emme halunneet tarkempia tutkimuksia, koska keskenmenoriski olisi ollut olemassa ja lopputulos oli tiedossa muutenkin eli joko terve lapsi tai pian kuoleva ja ei kärsivä lapsi.



Voimia eteenpäin ja hyvä, että näet tapahtuneen valoisatkin puolet! Saitte pitää lastanne hetken. Nykyään taitaa olla kovin yleistä, että on jotain mitä haluaisivat tutkia enemmän raskauksissa, mutta ainahan me vanhemmat emme halua kaikkea...

meillä oli sama, että olisivat halunneet tutkia sikiötä ja emme halunneet tutkimuksia..



pää asia oli että saamme edes hetken pitää vauvaa sylissä ja arvostaa ihmishenkeä edes se hetken verran.



tottakai oli toivo että josko olisikin terve vauva, mutta jouduimme luopumaan lapsestamme jo nyt.

ei sitä tunnetta osaa sanoin kuva niin haikea, mutta niin rauhaisa olo!!



ihana kuulla, että on vielä niitä jotka eivät luota noihin todettuihin tuloksiin..



meillekkin niin vakuutteli että 80% tuloksista menee pieleen ja sitten kun ei suostuttu jatko toimenpiteisiin niin tuli vaikka minkälaista pelottelua.. voimia kaikille...



ap

mulla kolme lasta ja neljäs toiveissa. Teidän kokemanne on pahin pelkoni. Miten sen kestää. Sinä kirjoitat niin kauniisti surustanne. Pelkään etten minä kestäisi sitä kun tiedän mistä joutuisin luopumaan. Sinä saat sen vielä kokea ja painaa lapsen syliisi joka elää. Toivon niin sydämestäni. Jalsamista teille.