Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nostan kyllä hattua äideille, joilla monta pientä lasta

Vierailija
05.09.2009 |

Ihmettelen miten jaksatte, meillä kun oli "vaan" kaksoset ja olin ihan loppu jo heidän kanssaan, nyt on kolmoset tulossa, mutta kaksosemme ovat jo 5v. Hoidoilla ovat molemmat raskaudet saaneet alkunsa.



Meillä oli myös miehen kanssa haaveena, että saisimme suurperheen, en kuitenkaan tullut raskaaksi ja kävimme tutkimuksissa jne. ja lopulta aloin sitten odottaa kaksosia, olin tuolloin 24v, kaksosten syntyessä 25v.



Ensimmäiset 2v kaksosten kanssa oli kaikkea muuta kun helppoa. Syntyivät täysiaikaisina, mutta 8kk ikään itkivät enemmän ja vähemmän vuorokaudesta, toinen saattoi hetkeks torkahtaa ja herätä kun toinen alotti itkun. Käytiin allergiatesteissä, mitään ei löytynyt, sanottiin lopulta olevan "vaan" koliikkia. No, sitten 8kk iässä aloin epäillä uusiks allergiaa kun molemmat alkoi saada tietyistä ruoka-aineista iho-oireita ja lopulta sitten löytyi lukuisia allergioita. Allergioiden jälkeen päivät helpotti, siis tytöt nukkuivat jopa kolmekin tuntia putkeen, yöt sen sijaan oli sit yhtä heräilyä, saattoi olla niinkin, että heillä oli kääntynyt vuorokausirytmi. Oma jaksaminen ja parisuhde oli aikamoisella koetuksella. Apua ei saatu, vaikka miten sitä yritettiin hakea. Onneks oli suht hyvä tukiverkko ja tutut pysty ees välillä hoitamaan kaksosia, että saatiin välilä nukkua. Tätä hullunmyllyä kesti vuoden ikään, sit alettiin vähitellen koittaa kääntää kaksosten rytmiä niin, että nukkuisivat yöllä ja päivällä olisivat hereillä. 1,5v ikään tuo oli sitten jo suht hyvin onnistunut, joskin yöheräilyt (ei tosin enää niin tiheään) jatkui 2v asti. Sen jälkeen vähitellen loppui yöheräilyt ja elämä alkoi vähän helpottaa ja itse aloin saada univelkaa pois kun tytötkin nukkuivat yöt. Tuolloin vielä ajattelin, että meidän lapset tais olla tässä, että ei jaksa enää enempää vauva-aikaa, mies oli samaa mieltä. Noh, meni pari vuotta ja tytöt täytti neljä ja alkoi tuntua, että pikkusisko tai veli tytöille ois kiva. Ja niin siinä sitten kävi, että meille on nyt tulossa kolmoset. Tuleva vauva-aika ei nyt niin paljon pelota, sillä päätettiin, ettei enää haluta samaa rääkkiä ja on valmiiks etsitty lastenhoitaja, joka tulee meille kolmosten kotiuduttua. Ois varmaan pitäny viimekskin enemmän vaatia, mutta väsyneenä sitä turhautuu kun aina sanotaan ei.



Tiedän, ettei kaikilla varmasti ole noin rankkaa vauva-aikaa, mutta en usko, että itse jaksaisin, jos lapsilla ois vaikka vuoden tai vähän yli ikäero.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma valintahan se on, ja jokainen joka raskaaksi tulee tietää varmasti että voivat saada enemmän kerralla kuin yhden lapsen.

Vierailija
2/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä just taas kulminoituu tämä meidän yhteiskunnan mätä asenne, että ketään ei voi tukea, parempi lytätä vaan. Mun mielestä jokainen, joka useaa alle kouluikäistä kotonaan hoitaa on papukaijamerkkinsä ansainnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä just taas kulminoituu tämä meidän yhteiskunnan mätä asenne, että ketään ei voi tukea, parempi lytätä vaan. Mun mielestä jokainen, joka useaa alle kouluikäistä kotonaan hoitaa on papukaijamerkkinsä ansainnut.

En mä mitään lytännyt, mutta edelleen olen samaa mieltä kuin aikaisemmin. Tukeminen on ihan eriasia kuin joku hatun nosto.

Vierailija
4/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saa varmaan kertoa miksi voi nostaa hattua.



Halusin useamman lapsen, ammattini puolesta tiesin mihin joutuisin joten en kantanut huolta.



Tapasin erään miehen joka osasi olla just niin lapsirakas ja ihana, että sinisilmäisenä kilttinä "kotityttönä" en olisi uskonut minkään menevän pieleen nuoren perheen aloituksessa, lapsia perheeseen...



Kun aloitin ensimmäistä odottamaan, näytti lasten isä sitten mitä oli miehiään, oli varma että olen häneen sidoksissa, saammehan lapsen ja eli kaikkea muuta kuin sopivalla tavalla. Yksin sain synnytyslaitokselta kotiutua veljeni kyydissä.



Pitihän sitä yrittää kun välillä näytti hyvältä ja synnytin siinä parempia päiviä odotellessa toisen lapsen, edellinen oli vain 1v1kk iältään.



Oli kuin kaksi vauvaa, vaipat, tutit jne. Kun ensimmäinen oli 3v1kk, toinen 2v olin päättänyt erota avioliitossa kun oltiin. Erosin vaikka odotin kolmatta lasta, aborttia en todellakaan halunut, lapset olivat kaikkeni ja pärjäsin kuitenkin heidän kanssaan hyvin. Isästä ei ollut apua lastenhoitoon, en voinut luottaa hänelle lasten hoitamista, vaikka olin toivonut kaiken vielä muuttuvan paremmaksi.



Olen joissain kirjoituksissani tarinani kertonut, mutta Sinä et ole lukenut tai joku muu ehkä, joten kerron kuinka selvisin. Minulla oli vanhempieni tuki sekä sisarusten, joista pari oli koululaisia, sain paljon apua.



Sain kaupungilta puistoalan, aitauksen ja hiekkalaatikot omaan yksityiseen puistotätitoimintaan, johon otin ensin mukaani 3v ja 2v lapseni, sitten vaunuissa nukkumassa kolmas kun ikää oli muutama kuukausi, Kolmea alle neljävuotiasta lasta ilman autoa kuljetin kaksi kertaa päiväsä puistoon, n.1km/suunta josta sain elantomme.



Toivottavasti koliikit ja flunssat eivät tule perheeseenne, nauttikaa kuitenkin vauva-ajasta aina kuin suinkin, vauvat ovat pieniä vain hetken. Aika tietysti voi olla niin raskas ettei oikein erota päiviä ja öitä, odottaa vain että saisi nukuttua edes tunnin...Onnea odotukseenne.

Vierailija
5/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä käsitä mitä siinä vollaat pikkulapsielämästä, ja edessä samaa lisää?



Ettet nyt hae kruunua kuitenkin itsellesi?

Vierailija
6/6 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä sulle! Hienoa, että olette nyt saaneet hoitajan. Toivottavasti kolmosten kanssa pääsisitte "helpommalla", siis ilman allergioita yms. muita "rasitteita".

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kuusi