Lue keskustelun säännöt.
Miten valaa (esi)teiniin itsetuntoa kiusaajia vastaan?
03.09.2009 |
Tyttärelläni on koulussa vaikeaa, koska luokan poikajengi (4-5 poikaa) on ottanut hänet silmätikukseen ja sanallisen kiusaamisen maalitauluksi. Tyttö on nyt kuudennella ja tätä on tapahtunut jonkin verran aina, ekaluokasta alkaen, johtuen ilmeisesti jotenkin tyttäreni luonteesta. Hän on herkkä reagoimaan kiusaamiseen, joten kiusaajat saavat hänestä helpon kohteen. Hän on myös hyvin koulussa pärjäävä, ei liikunnallisesti lahjakas eikä jengiytyvä massan mukana kulkeva tapaus, vaan oma itsensä. Nyt tuntuu, että tänä syksynä tätä sanallista kiusaamista on tullut vain enemmän. Tilannetta pahentaa se, että tytön paras kaveri ja tukija on vaihtanut koulua eikä ole enää välitunneilla henkisenä tukena.
Koulussa on suhtauduttu asiaan niin, että todelliseen kiusaamiseen on puututtu mutta jokaikisestä sanallisesta jutusta ei tehdä numeroa. Senkin ymmärrän. Tytön ope on ollut sitäkin mieltä, että tyttö tulkitsee liiankin herkästi toisten sanomiset kiusaamiseksi, missä voi olla perää ainakin kotona näkemäni perusteella. Enää tyttö ei asiasta opettajalle puhu, koska se kuulemma vain pahentaa kiusaamista. Uskon sen.
Olen itse koettanut jo vuosia tolkuttaa tyttärelle, että ei välittäisi näistä tyhmistä kiusaajista, sulkisi vain korvansa. Oman tyhmyytensähän he vain sillä haukkumisella näyttävät. Tytär on itse sitä mieltä, että jos hän löisi poikia, niin se loppuisi (tyttö on aika vahva, se voisi onnistuakin), mutta minä olen sanonut että se ei ole oikein ja olen tehnyt selväksi että niin ei saa tehdä. Eli tytön ainoat keinot on kertoa opettajalle ja käyttää sanan säilää takaisin. Ja tietysti olla välittämättä.
Itse haluaisin ottaa yhteyttä opettajaan tai jopa poikien vanhempiin, MUTTA tytär kieltää sen ehdottomasti, koska pelkää tilanteen vain pahenevan. Olen itsekin ollut koulukiusattu ja tiedän, että niin käy helposti. Siksi en halua toimia vastoin lapsen tahtoa ja luottamusta.
Haluaisinkin nyt kuulla vinkkejä, miten ihmeessä kohentaa tytön itseluottamusta ja saada hänet ymmärtämään, että tuo kiusaaminen ei ole hänen syynsä. Kyllä hän sen tietysti järjellä ymmärtääkin, mutta ei se poista pahaa mieltä. Hän on muutenkin herkkä lapsi ja alkaa nyt jo puhua, että ei halua mennä kouluun! En keksi muuta kuin vakuuttaa tytölle, että hän on hyvä ja ihana ja että aina on tyhmiä ihmisiä maailmassa, joita vain on opittava sietämään. Eikä sitä ikuisesti kestä...
Neuvoja!
Kommentit (14)
ei anna ottaa yhteyttä vanhempiin? Minun lapsilla ei olisi tuollaista päätösvaltaa. Jos joku aikuinen mies tirvaisee sinua esim. kadulla turpaan, niin jätätkö asian siihen vai teetkö poliisille ilmoituksen?! Onko lapsesi vähäpätöisempi, että häneen kohdistuneesta kiusaamisesta ei saisi tehdä ilmoitusta? Tee ilmoitus lastensuojeluu noista pojista, niin he saavat hoitaa asian ja jos kiusaaminen jatkuu, niin viranomaisilla on valtuudet puuttua asiaan. Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen vähäpätöisempää kuin fyysinen.
Se nimenomaan antaa lapselle tunteen, että hän voi edes jollakin lailla vaikuttaa asiaan. Jos minä menen nyt hänen toiveittensa vastaisesti ottamaan yhteyttä poikien vanhempiin, joiden suhtautumisesta ei ole tietoa (en usko kaikkien ottavan tällaista sanallista kiusaamista vakavasti) ja jotka saattavat puhua omille lapsilleen mitä vain; niin aivan takuuvarmasti se leimaa tyttreni entistä pahemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tytöllä on kavereita luokan tyttöjen joukossa, ei erityisen hyviä, mutta on kuitenkin. Nämä kuulemma valitettavasti vain pyrkivät pysymään sivussa kiusaustilanteista. Sen sijaan se paras kaveri, joka vaihtoi koulua, on ollut aiemmin tukena ja puuttunutkin tilanteisiin. Ei ole kyllä auttanut.
Joka tapauksessa helpottavaa kyllä yksi tytön luokkakavereista juuri pyysi hänet mukanaan uimaan; ei ole ainakaan tyttöjen joukossa ulkopuolinen!
Oikeasti hiukan epäilen tämän sanailun jotenkin liittyvän näihin murrosiän kehitysvaiheisiin, poikia alkavat tytöt kiinnostaa jne. Tyttäreni tuntuu ottavan kaikenlaiset huomautukset erittäin herkkänahkaisesti (myös kotona). Toivottavasti nyt on vain jokin erityisvaihe menossa...
ap
Se ei valitettavasti onnistu meidän pienellä paikkakunnallamme.
ap
Vuosia jatkunut koulukiusaaminen vaarantaa lapsesi tulevan mielenterveyden altistaen masennukselle ja kaikenlaisille elämänhallintaongelmille. Kiusaamisen uhrit tekevät mm. itsemurhia ikätovereitaan enemmän.
Jos kiusaamiseen puuttuminen tuntuu ikävältä niin oman lapsen hautajaiset varmaan vielä ikävämmältä.
Tiedän pari tällaista tapausta tuttavapiiristä. Koulukiusaamisesta on leikki kaukana.
Kouluun yhteys ja tytön tueksi koulun erityistyöntekijä tms., jolla on tällaisesta kokemusta.
Jos opettajat eivät kykene asiaa ratkaisemaan, asian voi viedä vaikka poliisille.
ÄLÄ ANNA KIUSAAMISEN JATKUA ENÄÄ PÄIVÄÄKÄÄN. KOULUKIUSAAMISTA EI KENENKÄÄN TARVITSE OPETELLA SIETÄMÄÄN.
Jotenkin tuntuu, että saattaisin tuollaisessa tilanteessa olla tytön kanssa jopa samoilla linjoilla ja en hirveästi läksyttäisi vaikka tyttö tirvaisisi kerran oikein kunnolla noita poikia päin näköä. En yllyttäsi tietenkän, mutta jos tyttö on fyysisesti vahva ja itsellään on sellainen tunne, että pojat pysyisivät "opetuksen" jälkeen loitolla, niin antaisin kyllä itsepuolustuksen nimissä siunaukseni asialle. onhan sen tytönkin saatava jollain tavalla itseään puolustaa...ope vaan lässyttää ja pahinta on just tuo "älä välitä". Eihän tyttö valitettavasti nyt juuri muuta pysty koulussa ajattelemaankaan. Kiustulla menee hirveästi energiaa siihen peölkäämiseen ja varuillaan oloon, eikä normi koulutyöhön ja kavereihin voi kunnolla keskittyä. tsemppiä tytölle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvuosien ope sanoi jossakin vaiheessa minulle hyvin selvin sanoin, että tyttö itse on samalla lailla osallinen näihin tilanteisiin. Sitähän me aikuiset, opettajat tai vanhemmat, emme voi yhtään varmasti tietää mitä niissä tilanteissa tapahtuu objektiivisesti ajatellen. Tyttäreni saattaa tulkita tilanteita eri tavoin kuin muut ja tosiaan tiedän hänen olevan erittäin herkkä sille, jos HÄNELLE tehdään/sanotaan jotakin; mutta jos itse tekee/sanoo, niin siinä ei tunnu olevan mitään pahaa. Joten koko kiusausasia voi olla poikien näkökulmasta toisenlainen.
Nykyinen opettaja oli hiukan samoilla linjoilla viime vuonna, tänä syksynä tyttö ei kuulemma ole hänelle enää puhunut asiasta. Eli ei tämä ehkä kuitenkaan ole samalla tavoin itsestäänselvää kiusaamista kuin esim. fyysinen, nähtävissä oleva kiusaaminen. Hankala varmasti puuttua. Tuskin pojat myöntävät mitään kiusaamista olevankaan.
ap
Kaiken mahdollisen tuen ja kannustuksen kyllä annan lapselleni.
mutta tytölle, että "rakkaudesta se hevonenkin potkii"
Minulla on tyttö tintannut jo tokaluokalla kiusaajaansa nokkaan ja siinä sivussa bestiksensä kiusaajaakin. Siihen loppui kiusaus ja tytöstä tuli poikien sankari. Nyt roikkuu poikia jatkuvasti ovella hakemassa tyttöä ulos leikkimään.
Ei muuta kuin opeta puolustamaan itseään vaikka fyysisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on muka sanallista kiusausta ja 'todellista' kiusausta. Oikeasti sanallinen kiusaaminen on todella julmaa ja satuttavaa, ja vaikka on kamalaa pelätä oman fyysisen turvallisuutensa puolesta, niin on se kyllä hirveää jälkeä mitä sanallinen kiusaaminen voi saada aikaan.
Oma linjani yläasteikäisten kanssa on, että kun on todettu, että joku on kiusaamisen kohteena, niin JOKAISEEN sanaan, ja JOKAISEEN ikävään äänensävyynkin puututaan, sitä ei pidä sallia eikä antaa jatkua. Ja minusta sinulla on vanhempana oikeus vaatia sitä. Jos ope antaa oppilaiden ymmärtää, että vähättelevä puhetyyli ym on sallittua, niin rivien välistähän sitten saa sen käsityksen, ettei tällä oppilaalla ole muutenkaan väliä.
Me puutumme yläkoulussa aika herkästi näihin tilanteisiin, ja puimme niitä oppilaiden ja vanhempienkin kesken, sekä isolla opejoukolla näitä lapsia vaaditaan noudattamaan sääntöjä, ja antamaan jokaiselle TÄYDELLINEN koulurauha.
Ei se tietenkään täydellisesti aina onnistu, mutta ainakin kiusattu oppilas tietää, että me opettajina olemme 100% hänen puolellaan, meidän läsnäollessamme puutumme kaikkeen ikävään, ja tarvittaessa kutsumme vaikka poliisin (kuten olemme tehneetkin) jos tilanne ei muuten rauhoitu. Enkä ole ollut huomaavinani, että tilanteet tiukan linjan takia pahenisivat, päin vastoin nopean puuttumisen takia tilanteet eivät aina pääse kehittymään liian pitkälle.
että on muka sanallista kiusausta ja 'todellista' kiusausta. Oikeasti sanallinen kiusaaminen on todella julmaa ja satuttavaa, ja vaikka on kamalaa pelätä oman fyysisen turvallisuutensa puolesta, niin on se kyllä hirveää jälkeä mitä sanallinen kiusaaminen voi saada aikaan. Oma linjani yläasteikäisten kanssa on, että kun on todettu, että joku on kiusaamisen kohteena, niin JOKAISEEN sanaan, ja JOKAISEEN ikävään äänensävyynkin puututaan, sitä ei pidä sallia eikä antaa jatkua. Ja minusta sinulla on vanhempana oikeus vaatia sitä. Jos ope antaa oppilaiden ymmärtää, että vähättelevä puhetyyli ym on sallittua, niin rivien välistähän sitten saa sen käsityksen, ettei tällä oppilaalla ole muutenkaan väliä. Me puutumme yläkoulussa aika herkästi näihin tilanteisiin, ja puimme niitä oppilaiden ja vanhempienkin kesken, sekä isolla opejoukolla näitä lapsia vaaditaan noudattamaan sääntöjä, ja antamaan jokaiselle TÄYDELLINEN koulurauha. Ei se tietenkään täydellisesti aina onnistu, mutta ainakin kiusattu oppilas tietää, että me opettajina olemme 100% hänen puolellaan, meidän läsnäollessamme puutumme kaikkeen ikävään, ja tarvittaessa kutsumme vaikka poliisin (kuten olemme tehneetkin) jos tilanne ei muuten rauhoitu. Enkä ole ollut huomaavinani, että tilanteet tiukan linjan takia pahenisivat, päin vastoin nopean puuttumisen takia tilanteet eivät aina pääse kehittymään liian pitkälle.
Mutta konkreettinen ongelma on siinä, että opettajat tai muutkaan aikuiset eivät näe näitä kiusaamistilanteita (eivätkä tyttäreni tapauksessa kuulemma luokan ei-kiusaavat kaveritkaan), vaan poikaporukka tekee ne niin, että muut eivät huomaa. Lopputulos on, että siinä on tyttäreni sana toisilleen lojaalin kiusaajaporukan sanaa vastaan. Siis: ei kiusaamista opettajan näkökulmasta, kun 4-5 poikaa sanoo, että eivät kiusaa ja yksi tyttö sanoo, että kiusaavat!
Voi kyllä olla niinkin, että kun tätä nälvimistä, nimittelyä, nauramista ja osoittelua on nyt jatkunut, niin tällä hetkellä tilanne on se, että näiden poikien ei tarvitse kuin nauraa siihen suuntaan, missä tyttäreni kävelee, niin tytär tulkitsee sen hänelle nauramiseksi. Näin nimittäin tapahtuu joksus kotona. Mutta aion tietenkin vielä keskustella asiasta tytön kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset välit tyttärelläsi on luokan muihin tyttöihin? Erityisesti niihin aivan suosituimpiin? Entä ovatko nuo pojat luokan suosituimmasta päästä vai itsekin vähän huonommassa asemassa luokan hierarkiassa?
Herkästi ja näyttävästi reagoivat lapset ovat otollisia uhreja kiusaamiselle. Herkkä tulistuminen tai itkemään alkaminen palkitsee kiusaajan. Lapsen temperamentille vain on paha tehdä mitään ja ei se enää siinä vaiheessa autakaan, kun on jo uhriksi joutunut. Epäilen, että lyöminen ei lopettaisi kiusaamista. Tytön rökittämäksi joutuminen olisi pojille noloa ja he pyrkisivät kiusaamaan lissä, jotta eivät itse joutuisi naurunalaisiksi. Poikien keskenkin se herkimmin tulistuva ja nyrkit pystyssä oleva on aika potentiaalinen kiusaamisen uhri ja se takaisin lyöminen ei tilannetta muuta, vaan saattaa jopa muiden silmissä kääntää vain tilanteen päälaelleen ja syy tapahtuneesta jää yksin hänelle.
Tuon ikäisille lapsille vertaisryhmä on jo se suurin itsetunnon lähde, joten vanhemman mahdollisuudet ovat rajallisesti. Itsetuntoa voi tietysti pyrkiä tukemaan esimerkiksi harrastuksilla, jossa lapsi voittaa itsensä tai pääsee käyttämään valtaa (tytöille esimerkiksi ratsastus on yksi hyvä itsetuntoa nostattava harrastus, kunhan ei joudu harrastuksessaan kiusatuksi.)
Ikävä tilanne on siinä, että tuo näviminen ei todennäköisesti helposti lopu. Kyseessä on kuitenkin alakoulun viimeinen vuosi, joten kohta olisi mahdollisuus luontevasti vaihtaa eri kouluun kuin nuo kiusaajat. Siksi itse varmaankin sinun sijassani suostuttelisin lapsen siihen, että otetaan riski ja pyritään kaikin keinoin lopettamaan kiusaaminen (vaikka siinä tosiaan se kiusaamisen pahenemisen riskikin on.) Poikien vanhempiin yhteyden ottaminen on ehkä riskialtista, mutta se voi myös olla se tehokkain keino. Toinen tehokas voisi olla toimia luokan sisäisen hierarkian kautta. Jos ne luokan suosituimmat tytöt (ja pojatkin, jos eivät ole juuri näitä kiusaajia) saisi sanomaan kiusaajille, että he ovat täysin idiootteja, kun kiusaavat x:ää, se voisi olla yllättävänkin tehokasta. Jos tyttäresi tulee toimeen luokan muiden tyttöjen kanssa, näiden myötätuntoon ja "kaveria ei jätetä"-vastuuseen vetoaminen voisi jopa toimia.
ei anna ottaa yhteyttä vanhempiin? Minun lapsilla ei olisi tuollaista päätösvaltaa.
Jos joku aikuinen mies tirvaisee sinua esim. kadulla turpaan, niin jätätkö asian siihen vai teetkö poliisille ilmoituksen?! Onko lapsesi vähäpätöisempi, että häneen kohdistuneesta kiusaamisesta ei saisi tehdä ilmoitusta?
Tee ilmoitus lastensuojeluu noista pojista, niin he saavat hoitaa asian ja jos kiusaaminen jatkuu, niin viranomaisilla on valtuudet puuttua asiaan.
Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen vähäpätöisempää kuin fyysinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisuutta, jos kiusaaminen ei lopu. Nykyisinhän ainakin pk-seudulla on jo yläkouluissakin erilaisia painotuksia eli jos mahdollista voisi innostaaa tyttöä hakemaan esim. johonkin sellaiseen kouluun, jossa pääsisi opetussuunnnitelman puolesta toteuttamaan taipumuksiaan.
Ja kakkosella on se hyvä pointti, että tämä vaihtoasia mahdollistaisi myös vähän voimakkaammat keinot puuttua kiusaamiseen, koska jos tilanne siitä pahenisi (niin voi tietenkin käydä), olisi ulospääsyreitti valmiina.
Minua kiusattiin ikävälillä 11-16 eikä mahdollisuuksia vaihtaa koulua ollut. Asiaan ei puututtu, koska en siitä kenellekään kertonut/valittanut, vaikka kyllä opettajat ihan varmasti asian huomasivat. Minulla auttoi se, että löysin koulun ulkopuolelta harrastuksen, jonka kautta hyviä kavereita ja sosiaalisia kuvioita, ne auttoivat jaksamaan sitä shaittia luokassa.
sanoisin että opeta lapsellesi muutakin kuin tuo "älä välitä" mentaliteetti. En tajua miksi minullekin vuosia hoettiin, että älä välitä? Kyllä lapsi välittää, jos samanikäiset jatkuvasti pilkkaavat ja nälvivät.
Lyödä ei saa, mutta opeta sanomaan takaisin. Napakka vastalause ja protesti saattaa pistää kiusaajan suun tukkoon. Kuuron leikkiminen ei kiusattua auta. Huutelu jatkuu ja mielipaha jatkuu.
Jos aikuiselle huudellaan törkeyksiä, ei kukaan silloinkaan ole sanomassa että älä välitä.
Ihan varmasti on sanasen ja useammankin näille pojille sanonutkin. Ja toisaalta minulla on hiukan sellainen tunne, että oikeastaan nämä "kiusaajapojat" hakevat tytöltä huomiota, koska tyttö on heidän mielestään riittävän topakka sanomaan vastaan. Hän nimenomaan reagoi sanomalla ja puolustautumalla ja esittämällä kovaa; ei suinkaan pillahtamalla itkuun (joka sitten purkautuu kotona). Opettajakin kuulemma nykyään kommentoi tyyliin "rakkaudesta se hevonenkin potkii", ja hänhän sentään näkee noita tilanteita. Voisiko osansa asiassa olla ikään liittyvällä tyttö-poika-kemian kehittymisellä??
ap