Mieheni on paikkakunnallamme "iso pamppu" ja itsekkin olen lääkäri. Poikamme

Ja sitten yo-kirjoituksissa tarkastuksen tekee koulun ulkopuolinen henkilö.

Vai olet sie itsekkkkin lääkärri? Eikö tuo lukkihäirriöö vaikkeutttannut oppintoja? Tai ehkkei see olkkekaan lukkihäröö, vaan sivvisttymtömyttä?

saa usein hyvät numerot.

Serkkuni lapset eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä, mutta koulurastituksessa alaluokkien opettaja antoi aina erinomaiset arvostelut.



Ei sitä rasti ruutuun arvostelua voi kovin vakavasti ottaa.

käsialani on huono:D Tämän myös lapseni on perinyt, mutta todistuksessa käsiala "erinomaista". ap.

serkkuni mies ei ole edes pieni pamppu ja serkkukin pienipalkkainen duunari.



( :

että lääkäreille tulisi kirjoitusvirheita:D No, pakko kai lapsenkin on sitten olla nero!!

Matematiikasskain = voisi olla vahinko



täysiäpisteitä = jo kolmas kirjoitusvirhe kolmen rivin sisään lääkäriltä?



mieleeni on tullutkin = kukaan korkeakoulutettu ei sanoisi näin, vaan "mieleeni onkin tullut"

Itse ainakin petyin lapseni todistukseen, oli huomattavasti huonompi kuin kokeiden puolesta olisin kuvitellut. Ajattelin eka, että opettaja vaan arvioinut tiukasti, mutta kylläpä esim. kaupunginjohtajan lapsella oli hyvät arvosanat, vaikka kokeissa huonommin onkin menestynyt kuin oma lapsemme..

on merkitystä lasten vanhempien ammateilla arviointeja tehdessään. Itse en edes tiedä kaikkien oppilaitteni vanhempien ammatteja, enkä niitä kysele. MUTTA... Varsinkin pienten oppilaiden kohdalla arviointi perustuu pitkälle tuntiosaamiseen ja osallistumiseen, ei koetuloksiin. Pienillä on koetilanteessa usein jännitystä ja muutenkin voi tulla kaikenlaisia väärinkäsityksiä tehtävissä jne, todellisen osaamisen ope näkee tunneilla.



Ope

eli viittaa tunneilla paljon. ap.

pitää kun ne eivät kerro osaamisesta mitään eivätkä vaikuta arvosanoihin?

Viittaako se elimen kokoon, vai? Siinä tapauksessa minunkin mies on ISO pamppu. Ja olen itsekkin lääkäri, eikun siivooja.

Hoitakaa omat työnne, opettajat hoitavat omansa.



Pärställä tai sukutaustalla ei ole mitään tekemistä arvostelussa.



Ja ne ruudutkin merkitsevät tiettyä numeroa, mietipä vaikka..

Opettaja ei välttämättä tiedosta kaikkia niitä vaikuttimia, jotka ovat arvosanojen takana. Pitää olla todella tarkkana ja yhtä arvosanaa varten on jokaisen oppilaan kohdalla ajateltava todella montaa asiaa. Jos on huolimaton, helposti menee juuri pärstäkertoimen mukaan ja paljonkin pieleen. Olemme työstäneet koulussamme arvostelua todella paljon. Esimerkiksi luokallani on ollut eräs todella näppärä tyttö. Äkkiseltään sanoisin, että paras arvosana kaikesta. Kuitenkin kun lähtee purkamaan arvosanoja esimerkiksi ryhmätyötaidot, huomaa että hänpä nopeasti ja ystävällisesti näprää itsensä aina tiettyyn porukkaan ja sysää epämieluisat kaverit muualle, ryhmässä hän on aina se "prinsessa" joka tekee ihanimmat jutut. Kaikessa tässä jämeryydessään hän on hyvin ystävällinen ja selittää juurtajaksaen, miksi juuri hänen ajatuksensa on paras. Hän on todella herttaisista herttaisin ja hyvä kaikessa. Mutta onko kuitenkaan sos. taidoiltaan täysi kymppi? Tällainen vahvuus leimaa, helposti tulee myös sellainen muistikuva todistuksia kirjoitellessa, että hänen matikannumeroaan voi epäselvässä tapauksessa pyöristää ylöspäin, koska antaa itsestään positiivisesti aktiivisen kuvan tunnilla. Tarkempi tarkkailu osoittaa, että myös eräs toinen hiljaisempi, vähemmän naurava, vähemmän itsestään numeroa tekevä tyttö on osoittanut monellalailla runsaampaa aktiivisuutta mutta hyvin hiljaisella ja vaatimattomalla tavalla. Tehnyt lisätehtäviä, auttanut muita, vienyt opetuskeskustelua eteenpäin osuvilla vastauksillaan. Kyllä pakko sanoa, että mielikuvilla on mahtava voima arvostelussa, mutta onneksi opettajilla ainakin periaatteessa on valmiudet pureutua mielikuviensa läpi itse asiaan.

Onneksi elämässä pärjätään niillä todellisilla kyvyillä eikä millään muulla! Pähkäilkää arvostelujanne vaikka hautaan saakka sillä aikaa...

aktiivisuuden arvioiminen numeroinkin on - siinä arvioidaan lapsen persoonaa, ei osaamista. Joillekin lapsille on luonteenomaista olla enemmän "taustalla", he eivät ota kontaktia yhtä aktiivisesti kanssaihmisiin kuin toiset, eikä kyse ole osaamisesta tai aktiivisuudesta vaan tavasta olla olemassa, temperamentista.



Myös sukupuolen on huomattu vaikuttavan: pojat saavat esimerkiksi äidinkielestä järjestäen parempia numeroita kuin tytöt, samalla osaamistasolla. Tästähän julkaistiin juuri tutkimuskin.



Opettajilla on ennakkoluuloja ja asenteita kuten muillakin ihmisillä, edes hyvä koulutus ja reflektiokyky ei tee heistä aina täysin objektiivisia - ihminenhän ei ole kone.

Miksi sitten monet kyvykkäät naiset eivät koskaan pysty etenemään töissä yhtä sutjakkaasti kuin kyvyttömämmät miehet? Miksi hyviä arvosanoja saava tyttö on ahkera, mutta poika lahjakas? Miksi "kympin tyttö" on kuin kirosana (samoin kuin varmaan vitosen tyttökin) eikä kympin tytöt kelpaa edes opettajiksi?



Kuka oikeassa elämässä on nähnyt sen, että maailma on oikeudenmukainen ja tasapuolinen? menevätkö kesätyöpaikat yms. tehtävät aina kyvyikkäimmälle vai kenties ihan joskus suhteillakin?

Ärsyttää tuo, että aktiivisuus ja äänessäolo on arvosanan perusta joka aineessa. Kaikille ei vain ole luontaista haluta jatkuvasti viitata yms, eikä se silti kerro vaikkapa matematiikan osaamisesta mitään. Pitäisi olla omat arvosanansa yleisestä aktiivisuudesta ja sitten osaamisen perusteella eri aineista.

lukemani rehellinen ja syvällinen pohdinta opettajalta aiheesta!

Itse muistan miten en koskaan uskaltanut viitata siinä pelossa että vastaan väärin vaikka useinkin miettimäni vastaus olisikin sitten paljastunut oikeaksi. Olin aina kyllä siellä luokassa sillä mietteellä että kun vain opettaja ei huomaisi minua tai ei ainakaan kysyisi mitään koko luokan kuullen.



Minua kiusattiin ala-asteella ja olin muutenkin jo arka joten kiusaaminen ei yhtään ainakaan auttanut asiaa.



Olinkin sitten sellainen seiskan keskiarvon omaava tyttö, eli huonoin kaikista tytöistä. No eipä tuo nykyään vaikuta ja olenkin mielestäni menestynyt ala-asteen jälkeisessä elämässä oikein hyvin.