G: Millä perusteella päätät aloitatko juttelun tuntemattomalle äidille puistossa?

sitten tissit, sitten kasvot, sitten hymyilen ja alan puhua.

ja miten kohtelee lapsiaan on tärkeää

yleensä ainakin jotakin tulee sanottua, jos lapset leikkivät tai sähläävät yhdessä jotakin. jos ei muuta, niin ainakin vieraan lapsen ikää, ja siitä taas joskus voi juttu jatkua pidempäänkin, joskus se jää siihen.

Eniten tulee juteltua niille, joilla samanikäisen näköinen lapsi kuin itsellä on. Mun mielestä on kohteliasta jutella edes jotakin muille vanhemmille, jotka hiekkalaatikon reunalla istuvat. Miten lapset voisivat oppia sosiaalisuutta, jos vanhemmat tönöttävät toisiaan vältellen samassa ympäristössä?

nyökkääkö tervehdyksen, onko helposti lähestyttävän oloinen

Ainoastaan isille vierastan puhua, sillä pelkään, että he luulevat minun yrittävän vaikka iskeä. vasta jos joku isä on käy säännöllisesti, voin jotain puhua.

Ellei sitten ole tosi epämiellyttävän oloinen tyyppi, mutta harvemmin sellaisia näkyy.

Yleensä hymyilen vaan.

Vaunuista näkee paljon elämänasenteesta ja varallisuudesta. Olemuksesta ja kielenkäytöstä taas pystyy melko hyvin arvioimaan koulutustason.

Yleensä olen yksin lasten kaaa puistossa, ja jos sinne joku muu änkee niin poistun aika lailla heti. En voi sietää muita äitejä, ja heidän arvostelevaa katsetta!

Meillä kierrätetyt vaunut. Mulla jotkut melko kulahtaneet vaatteet. Olen korkeakoulutkinnon suorittanut ja työelämässä tienaan noin 3500 e/kk kuten myös mieheni...

Olen kyllä saanut äitikavereita, mutta veikkaan, että siksi, kun olen ns. helposti lähestyttävän näköinen, iloinen & sosiaalinen + usein aloitan itse sen tunnustelukeskustelun.

Vaunuista näkee paljon elämänasenteesta ja varallisuudesta. Olemuksesta ja kielenkäytöstä taas pystyy melko hyvin arvioimaan koulutustason.

Miten? Meillä kierrätetyt vaunut. Mulla jotkut melko kulahtaneet vaatteet. Olen korkeakoulutkinnon suorittanut ja työelämässä tienaan noin 3500 e/kk kuten myös mieheni...

Olen kyllä saanut äitikavereita, mutta veikkaan, että siksi, kun olen ns. helposti lähestyttävän näköinen, iloinen & sosiaalinen + usein aloitan itse sen tunnustelukeskustelun.

Vaunuista näkee paljon elämänasenteesta ja varallisuudesta. Olemuksesta ja kielenkäytöstä taas pystyy melko hyvin arvioimaan koulutustason.

Meillä kierrätetyt vaunut. Mulla jotkut melko kulahtaneet vaatteet. Olen korkeakoulutkinnon suorittanut ja työelämässä tienaan noin 3500 e/kk kuten myös mieheni...

Olen kyllä saanut äitikavereita, mutta veikkaan, että siksi, kun olen ns. helposti lähestyttävän näköinen, iloinen & sosiaalinen + usein aloitan itse sen tunnustelukeskustelun.

Vaunuista näkee paljon elämänasenteesta ja varallisuudesta. Olemuksesta ja kielenkäytöstä taas pystyy melko hyvin arvioimaan koulutustason.

Sanoinko, että kumpi parempi, kalliit trendivaunut lisäosilla vai 90-luvun nallekuosiset nitinä-natina vaunut.

jos on näin, etkä tiedä, mitä olemme ammatilta/tienaamme?

Mä juttelen, jos sattuu samalle leikkivälineelle, siis ihan kenelle vaan, jos ei välttele katsekontaktia tai ole puhelimessa koko ajan.



Aloitan jollain esim. iän kysymisellä. Jos ei juttele kunnolla takaisin, niin en jatka. Mutta jos juttelee, niin parhaimmillaan on hyvin pian päästy asian ytimeen eli puhumaan vaikka omasta väsymyksestä, päivän raivohetkistä ym. (mulla on siis uhmaikäinen & vauva).



Tykkään eniten äideistä, joilla ei tarvitse olla kulisseja. Eikä tarvi päteä, miten hyvin on itsellä, jos toisella on vaikea päivä.



Alussa sain paremmin ystäviä, kun naama oli tuttu jossain perhekerhosta, niin ujommatkin äidit sitten moikkaili puistossa.

Pitäisikö olla? Onko tämä joku Juttu?

... Olen siis tatuoitu jätkä.

tuntemattomien kanssa puistossa. En useinkaan koe tarvetta puhua ja olen aika pidättyväinen jos joku puhuu minulle. En helposti päästä vieraita ihmisiä lähelleni, ainakaan jos koen että he ovat henkisesti vahvempia kuin minä.