Lue keskustelun säännöt.
Yliopistosta valmistuneet!
02.09.2009 |
Kuinka tosissanne opiskelitte ja kuinka asiantuntijoita tunsitte olevanne omalla tieteenalallanne mennessänne lopulta työelämään?
Valmistuminen häämöttää vuoden päästä (kasvatustiede ja yhteiskuntatieteet) ja pitäisi alkaa miettiä, mihin etsiytyisi töihin. Kiinnostaisi tietää, kuinka ummikkona haitte jotain työpaikkaa, ts. oliko hakemanne työt juuri oman alanne ja tunsitte olevanne siihen täysin päteviä vai opettiko työ itse enemmän? Odotettiinko teiltä työssä laajaa asiantuntemusta?
Kommentit (9)
Olin myös kesäisin onneksi alan töissäkin, vaikkakin ihan ummikkona alkuun.
En kokenut itseäni kovinkaan asiantuntijaksi itse työhön, vaikka maisterin paperit olivatkin lopulta kourassa. Työ oli aikalailla samanlaista, kuin ummikkonakin. Ero oli lähinnä palkassa ja siinä, että sain valmistuttani heti enemmän vastuuta. Samoin oletettiin, että tiesin ainakin perusteet, eikä tultu enää kädestä näyttämään... Olisin ollut ehkä vähän eksyksissä alkuun, ellei taustalla olisi ollut noita kesätöitä sun muita.
Itse opiskelin arkeologiaa ja työskentelin samalla alalla. Opinnot olivat melkoisesti teoriaa ja työ sitten opetti sen käytännön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valmistumisesta 10 vuotta. Ja täytyy sanoa, et kaiken mitä ammatillisesti osaan, oon työssä oppinut. Se teoria tieto antaa vaan pohjan kaikelle, käytännön työ on jotain ihan muuta. Ei vastavalmistuneelta kukaan odota mitään laajaa asiantuntemusta, koska sellaista ei voi olla. Se tulee vasta vuosien myötä tekemisen kautta.
Mä kyllä suoritin opinnot tunnollisesti, mutta en paneutunut niihin niin perusteellisesti ja tunnollisesti kuin olisi voinut. Ja en tosiaankaan tuntenut itseäni asiantuntijaksi valmistuessani. Nyt 10 vuoden työkokemuksella voin sanoa joissakin asioissa (spesifisiä tähän työhön liittyviä juttuja) olevani asiantuntija.
mutta kyllä monessa kohti menin siitä, mistä aita oli matalin. Töihin mentyäni huomasin, että työni kannalta iso osa opiskelemistani asioista on aika merkityksettömiä. Toki opinnoista jotain hyötyäkin oli, esim. auskultoinnista. Mulla oli siinä mielessä eri tilanne kuin sulla, että valmistuin aineenopettajaksi (kolme reaaliainetta), joten hakeuduin luonnollisesti kouluun töihin.
Kyllä vasta itse työ opetti työhön, ja opettaa edelleen, joka päivä (olen ollut neljä vuotta töissä valmistumisen jälkeen).
mutta varsinainen asiantuntijuus tulee työn ja kokemuksen kautta. Pääsin mutkan kautta töihin alalle, joka vastaa aika hyvin koulutusalaani (vieraita kieliä), mutta mikään aineyhdistelmä ei täydellisesti valmista tähän työhön. Työpaikallani opetettiin tekniset asiat, tietokoneohjelmat, prosessit yms, itse työn sisältö ja aihepiiri piti oppia itse työn kautta, vieras kieli piti tietenkin olla hallussa alusta alkaen.
ihan tosissani opiskelin, kiinnostuneena aineistani. töihin mennessäni muistin myös oman kouluaikani vielä, joten en tuntenut olevani kovin pihalla. työ on opettanut ehkä pidempää pinnaa.
asiantuntijuus menee työssäni hukkaan, tunnen taantuvani, kun toimin suuren osan työajastani lastenhoitajana, vartijana, äitinä, sosiaalitanttana. no onneksi joskus saa opettaakin jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eihän yliopistokoulutus opeta ammattiin suoraan, teorioita vaan, joten ei siinä ole valmistuttua yhtään minkään asian asiantuntija.
Aika pohjalta lähdin käytännön työssä, kokemus opettaa pikkuhiljaa.
Nykyään hieman naurattaa nuo korkeakouluista/yliopistoista vastavalmistuneet, jotka rinta rottingilla tulee töihin pätemään ja on pihalla kun lumiukot.
yhden professorin suosituksesta. Olin 'piireissä', ja alan tutkijakoulussakin. Mutta vuosien ja lapsimäärän lisääntyessä olen jäänyt vähän sivupoluille, vakituiseen virkaan kylläkin.
Käytännön työ on eri asia kuin opiskelu, siihen on vuosien varrella kertynyt kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelin ihan tosissani ja kokopäiväisesti. Ekat kolme vuotta kävin töissä vain kesäisin (touko-syyskuu) ja elin sen verran nuukasti, että säästöjeni lisäksi minun tarvitsi nostaa vain opintotukea (ei lainaa) muiden kuukausien aikana. Alani on kääntäminen ja tulkkaus, joten käännöshommia tein jonkin verran sitten 4. vuodesta alkaen. Pakollisten luentojen vähennettyä aloin tehdä kieltenopettajan sijaisuuksia ja jäinkin sitten niin sanotusti sille tielle. Viidennen vuoden aikana, kun aloin rustaamaan gradua, kävi minulla tuuri ja sain vuoden sopimuksen opettajana eräässä koulussa - ja sinne sitten jäinkin vielä toiseksikin vuodeksi. Nyt sitten odottelen esikoistani. Kaiken kaikkiaan opintoihini kului vähän päälle 5 vuotta.
Niin ja vielä siihen, kuinka "valmis" olin valmistuttuani. Meille hoettiin koko opintojen ajan, ettei kääntäjä tai tulkki ole ikinä valmis, vaan kielitaitoa ja itseilmaisua tulee kehittää koko ajan. Onhan tuo totta - mitä enemmän sitä oppii, sen vähemmän sitä huomaa itse asiassa osaavansa. Ja kyllähän openkin hommassa saa koko ajan olla kehittämässä jotain uutta, jolla "nuppuset" saisi innostumaan opiskelusta.
Jeps, tulipas analyysit - mutta tämmöistä siis minulla.
Täst taas huomaa, ettei aaveellä ole niitä korkeasti koulutettuja, kun pitäisi oikeasti vastata asialliseen kysymykseen. Kummasti ne tuolla muissa ketjuissa pätevät.