Lue keskustelun säännöt.
Rivitalossa ahdistaa, kaipaan kerrostaloon.
02.09.2009 |
Omakotitalosta on näillä asuntojen hinnoilla turha haaveilla. Tuntuu, että kerrostalossa oli paljon enemmän yksityisyyttä. Täällä naapureiden kanssa joutuu elämään ihan symbioosissa :(
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ahdista muut ihmiset, vaan tuo puutarhan hoito. Tai puutarhasta ei ole tietoakaan, kaaoottinen sekametelipiha meillä on. Ja se haravoiminen, arrgghhh!
Eli missään nimessä en halua omakotitaloon, vaikka se olisi millainen lukaali. Haluan kerrostalon kattohuoneistoon, näkymä yli kaupungin.... Iso terassi riittää.
Nyt on vielä pienet lapset, joiden kanssa on helppo asua maan tasalla. Mutta sitten tulevaisuudessaa...
Minua ei ahdista muut ihmiset, vaan tuo puutarhan hoito. Tai puutarhasta ei ole tietoakaan, kaaoottinen sekametelipiha meillä on. Ja se haravoiminen, arrgghhh! Eli missään nimessä en halua omakotitaloon, vaikka se olisi millainen lukaali. Haluan kerrostalon kattohuoneistoon, näkymä yli kaupungin.... Iso terassi riittää. Nyt on vielä pienet lapset, joiden kanssa on helppo asua maan tasalla. Mutta sitten tulevaisuudessaa...
Miksi ostaa rivari-asunto jossa yli suuri oma piha ja sitten vinkua miten ahdistaa puutarha, kun on varmasti saatavilla asuntoja missä on piha kokoa postimerkki jos sitäkään. Meillä on sellanen ja kaikenlisäksi vielä laatoitettu piha.
varsinkaan yksityisyyttä ja omaa rauhaa kaipaavalle. Kerrostalossa saa melko varmasti olla omassa rauhassaan, samoin kuin omakotitalossa, mutta rivitalossa olisi pakko olla jotenkin niin ylisosiaalinen koko ajan. Naapureita on sen verran vähemmän, että heidän kanssaan pitäisi olla yhteistä puuhaa ja ystävystyäkin, muuten sinua pidetään omituisena. Ja toisaalta, useimmiten osa naapureista ei tule sitten ollenkaan toimeen keskenään, vaan riitelee.
No, rivitalossa asuessani olin kyllä kaikkien kanssa enemmänkin kuin vain tavatessa tervehtivä naapuri ... pidettiin yhteisiä juhlia, pihatalkoita, naapurit saattoivat tulla yllätysvierailulle, roskapöntöllä käynnistä ei selvinnyt alle puolen tunnin rupattelun, jos joku naapureista sattui tulemaan vastaan. Minulle oli tosi rankkaa olla aina niin sosiaalinen ja siksipä halusin rivitalosta pois. Rivitaloja on toki erilaisia ja monelle ko. asumismuoto voi olla todella sopiva.
Paitsi asialliset asiat tietty on hoidettava, jos niitä on, mutta ei ole todellakaan mikään pakko kaveerata!
Pitäköön omituisena, jos se muka on jonkun oudon mielestä omituista, että kaikki ei todellakaan halua olla naapureidensa kanssa "symbioosissa".
En ole, enkä tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me itse asiassa asumme paritalossa. Meidän pihamme on paljon isompi kuin se postimerkki.
Olemme asuneet tässä jo 13 vuotta. Ei tuo piha alkuun ahdistanut, mutta kun pääsin pari vuotta asumaan 7.kerroksessa vuokralla tässä välillä, niin sen jälkeen se piha on alkanut ahdistamaan.
Olen siis aikaa myöten tajunnut, että kyllä minä olen sielultani kerrostaloihminen. Nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea typerää, kuten kokeiltua asioita.
Taidat muuten olla näitä samoja mammoja, jotka valittavat tällä palstalla "miksi teet useamman lapsen, kun et jaksa niitä hoitaa"...
Minua ei ahdista muut ihmiset, vaan tuo puutarhan hoito. Tai puutarhasta ei ole tietoakaan, kaaoottinen sekametelipiha meillä on. Ja se haravoiminen, arrgghhh! Eli missään nimessä en halua omakotitaloon, vaikka se olisi millainen lukaali. Haluan kerrostalon kattohuoneistoon, näkymä yli kaupungin.... Iso terassi riittää. Nyt on vielä pienet lapset, joiden kanssa on helppo asua maan tasalla. Mutta sitten tulevaisuudessaa...
Miksi ostaa rivari-asunto jossa yli suuri oma piha ja sitten vinkua miten ahdistaa puutarha, kun on varmasti saatavilla asuntoja missä on piha kokoa postimerkki jos sitäkään. Meillä on sellanen ja kaikenlisäksi vielä laatoitettu piha.
Me itse asiassa asumme paritalossa. Meidän pihamme on paljon isompi kuin se postimerkki. Olemme asuneet tässä jo 13 vuotta. Ei tuo piha alkuun ahdistanut, mutta kun pääsin pari vuotta asumaan 7.kerroksessa vuokralla tässä välillä, niin sen jälkeen se piha on alkanut ahdistamaan. Olen siis aikaa myöten tajunnut, että kyllä minä olen sielultani kerrostaloihminen. Nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea typerää, kuten kokeiltua asioita. Taidat muuten olla näitä samoja mammoja, jotka valittavat tällä palstalla "miksi teet useamman lapsen, kun et jaksa niitä hoitaa"...
Minua ei ahdista muut ihmiset, vaan tuo puutarhan hoito. Tai puutarhasta ei ole tietoakaan, kaaoottinen sekametelipiha meillä on. Ja se haravoiminen, arrgghhh! Eli missään nimessä en halua omakotitaloon, vaikka se olisi millainen lukaali. Haluan kerrostalon kattohuoneistoon, näkymä yli kaupungin.... Iso terassi riittää. Nyt on vielä pienet lapset, joiden kanssa on helppo asua maan tasalla. Mutta sitten tulevaisuudessaa...
Miksi ostaa rivari-asunto jossa yli suuri oma piha ja sitten vinkua miten ahdistaa puutarha, kun on varmasti saatavilla asuntoja missä on piha kokoa postimerkki jos sitäkään. Meillä on sellanen ja kaikenlisäksi vielä laatoitettu piha.
Typerää valitusta sulta. Muuta kerrostaloon niin pääset siitä rivaristas, eikö oliko se nyt paritalo vai mikä se oli? Joo, ja lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos ei rahkeet riitä niiden hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me itse asiassa asumme paritalossa. Meidän pihamme on paljon isompi kuin se postimerkki. Olemme asuneet tässä jo 13 vuotta. Ei tuo piha alkuun ahdistanut, mutta kun pääsin pari vuotta asumaan 7.kerroksessa vuokralla tässä välillä, niin sen jälkeen se piha on alkanut ahdistamaan. Olen siis aikaa myöten tajunnut, että kyllä minä olen sielultani kerrostaloihminen. Nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea typerää, kuten kokeiltua asioita. Taidat muuten olla näitä samoja mammoja, jotka valittavat tällä palstalla "miksi teet useamman lapsen, kun et jaksa niitä hoitaa"...
Minua ei ahdista muut ihmiset, vaan tuo puutarhan hoito. Tai puutarhasta ei ole tietoakaan, kaaoottinen sekametelipiha meillä on. Ja se haravoiminen, arrgghhh! Eli missään nimessä en halua omakotitaloon, vaikka se olisi millainen lukaali. Haluan kerrostalon kattohuoneistoon, näkymä yli kaupungin.... Iso terassi riittää. Nyt on vielä pienet lapset, joiden kanssa on helppo asua maan tasalla. Mutta sitten tulevaisuudessaa...
Miksi ostaa rivari-asunto jossa yli suuri oma piha ja sitten vinkua miten ahdistaa puutarha, kun on varmasti saatavilla asuntoja missä on piha kokoa postimerkki jos sitäkään. Meillä on sellanen ja kaikenlisäksi vielä laatoitettu piha.
Typerää valitusta sulta. Muuta kerrostaloon niin pääset siitä rivaristas, eikö oliko se nyt paritalo vai mikä se oli? Joo, ja lapsia ei tosiaan kannata tehdä jos ei rahkeet riitä niiden hoitamiseen.
sama tilanne! ahdisti kerrostalossa ja nyt kaipaan sinne takaisin vaikka rivitalossa maantasolla onkin helpompaa. (paitsi kun joku hullu tulee yöllä hakkaamaan ovea kysyäkseen tietä keskustaan, silloin tuntuu kerrostalo turvallisemmalta)