meidän muksu..
on 1 ja puoli vuotias, mutta itsepäinen kuin pässi.
mikä siis avuksi?
kauppaan mennään iloisin mielin, mutta kärriin ei suostuta istumaan sitten millään. sama pätee auton istuimeen yms. sylissä pitäisi aina vain istua.
kyseessä siis ei ole "pienestä pitäen lelliminen." ei olla lellitty kumpaakaan lasta piloille. mutta mielessä kävi, että kun vanhempi lapsi on 1 ja puoli vuotta vanhempi (siis kohta 3v) että aiheutuisiko siitä jotain mustasukkaisuus kohtauksia? vai mikä tässä nyt mättää?
nuorempi (siis itsepäisempi) ei oikein suostu nukahtamaan omaan sänkyynsäkkään. aina kun joku vastoinkäyminen on hänen mielestään edessään alkaa hirveä huutaminen (joka kieltämättä saattaa kestää jopa 30min, tekee mitä ikinä tahansa yrittääkseen helpottaa lapsen oloa) ja selän pyöristeleminen.. auttakaa kokeneet, mitä tämmöisen muksun kanssa kannattaa tehdä? neuvolassa ensi kerralla kyllä mainitsen asiasta. nyt viime aikoina vasta tullut ilmi. kiitos jo etukäteen vastauksista!
Kommentit (3)
... kaksplussan sivuille, jossa myös samasta aiheesta keskustelua:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1502283
"Taaperoiden" osastolla keskustelua myös omaan sänkyyn siirrosta... :)
kiitoksia todella paljon :)
oli tosi paljon hyviä käytännönvinkkejä!
tosiaan nuorempi poika nukkuu vielä pinnasängyssä veljensä kanssa yhteisessä huoneessa.
ollaan kokeiltu sitäkin, että kun huomataan kiukunpuuskan olevan tulossa, niin vedetään huomio heti johonkin kivaan/kiinnostavaan asiaan. joskus toimii, joskus ei.
lyöminen ja pureminen isoveljeä kohtaan tapahtuu myös meilläkin, tosin nyt ei enää niin paljoa.
pitääpä käydä kahtomassa tuo linkki ja ruveta toteuttamaan noita sinun ehdotuksiasi :)
toivottavasti asia korjaantuisi, olisi kaikilla parempi mieli :)
Jos osaisi kävellä, niin voisi kaupassa ja kotonakin yrittää auttaa sinua?
isompihan kuitenkin osaa ja saa tehdä jo enemmän, joten pienempi haluaa matkia perässä.
meillä isommat kaksoset on nyt 4v ja keskimmäinen on 1v 5kk ja on jo alle vuoden ikäisestä -tai heti kun on päässyt- mennyt isompien, varsinkin isoveljen perässä. Isommat kun ovat saaneet ottaa itse astiansa, lasinsa ja purkat ruuan jälkeen, niin 1v 5kk menee samalle kaapille perässä joka hetki.
Kärryissä meillä on tykänny istua joka muksu, sen verta "laiskoja" ovat ;)
Tuon tyyppistä kiukkua meillä oli vanhimmalla pojalla, mutta sitä kesti viime kevääseen eli oli jo 3v 9kk ja kiukut se aloitti 8kk iässä, joten vaati kyllä pinnaa kattoa sitä touhua!
Poika aloitti puremalla kaksoissiskoaan selkään ja käsivarsiin 8kk ikäisenä, välillä meillä oli asiat paremmin, sitten taas mentiin syvälle ja kovaa. Poika kiukkusi, huusi, löi, mitä milloinkin. Yleensä se oli yhtä kiukkua päivästä toiseen. Kokeiltiin jäähyä, sylitystä, ostin kiukkukirjaa, luin artikkeleja, juttelin neuvolassa, katoin TV:stä Nanny-ohjelmia... ja menetin hermojani aika tiuhaan tahtiin. Lopulta kahden ja puolen vuoden kiukuttelun jälkeen sain neuvolasta ehdotuksen mennä lapsipsykologille juttelemaan pojasta. Kävin siellä yksin reilut puoli vuotta, kokeiltiin kikkoja, mutta mikään ei toiminut ennenkuin poika itse viime keväänä tuli mukaan. Silloin ikääkin pojalla oli jo melkein 4v ja järkeä paljon päässä. Juteltiin ja kun tultiin kotiin *simpsalapim* KIUKKU LOPPUI SIIHEN!
Uskomatonta, mutta niin siinä kävi. Tottakai kesälläkin oli väsymystä ja kiukkua, mutta ei mitään entisenkaltaista. Keväällä vielä ei oltu tarhaan menty kertaakaan vuoden aikana ilman aamukiukkua, joka tuli sukista, pukemisesta, TVstä, pissallakäymisestä....
Se kaikki muuttui yhdessä päivässä! :D
Älä nyt pelästy, tuskin sinun puolitoistavuotias on samanlainen kuin meidän poika. Kuulostaa enempi vain kovapäiseltä ja omapäiseltä.
Meidän 4v tyttö on sellainen ja saa kovia kiukkuja todella harvoin, mutta silloin ne ovat juuri tuon tyylisiä: siihen ei paljon sanominen tai lepyttelyt auta... (viimeeksi tänä aamuna aloitti riidan ja naukumisen ja kiukun siitä, kun isi ei antanut vasenta kättä vaan oikean....)
Poikasi on vielä sen verran pieni, että saatat saada kiukun pois kiinnittämällä huomion muualle: kokeile pistää hetkeksi TV päälle, ota kirja/lehti ja ala lukemaan hänen kanssaan, kattele autoja ikkunoista, kaupassa kokeile, jos haluaisi itse työntää pieniä lasten ostoskärryjä tai jos ei ole mahdollista, niin nosta puoliväkisin istumaan kärryyn ja vie lehtihyllylle tai kiinnitä huomio muuten johonkin muualle.
Kaupassa anna laittaa tomaatteja pussiin, anna painaa vaakanappulaa yms muuta mitä voisi tehdä istuen samalla ostoskärryssä.
Meidän keskimmäinen 1v 5kk saa toisinaan vastaavia huutokohtauksia heti päiväunien jälkeen, siihen ei auta syli eikä yksinjättäminen, karjuu vaan. Sain huomion muualle kun laitoin TVn päälle ja sieltä vaikka musiikkikanava. Parissa minuutissa oli unohtanut kiukkunsa, mutta ei sille silti heti alkuun "saanut" sanoa mitään ;)
Toivottavasti tästä olisi sulle apua!
Ai niin: nukkuvatko pojat samassa huoneessa? Nukkuuko pienempi vielä pinnassa? Suosittelen kokeilemaan sitä, että siirrät pienemmän samaan huoneeseen isoveljen kanssa ja pois pinnasta. Hetken aikaa tulee varmasti sängystä pois leikkimään isoveikan kanssa, mutta siitä kun pääsette niin huomattavasti helpommin menee illat ja alkaa aamut!
Meillä kaksoset muutti tavalliseen sänkyyn 1,5 vuotiaina ja vastaavasti keskimmäinen poika 10kk ikäisenä (vauva oli tulossa loppukesästä, joten siksikin siirrettiin varhaisessa vaiheessa + aamut oli todella paljon aurinkoisempia taas sen jälkeen kun itse pääsi pois sängystä ja leikkimään).