Miksi synnytyksessä kuuluu kestää kovaa kipua, vaikka muuten puudutetaan

synnytys voi olla kivutonkin, eikä läheskään kaikilla ole kummoisiakaan kipuja

puudutteissa. On pelottavaa olla synnytyksessä lopulta aivan paniikissa pelkästään sen kivun takia ja sadistinen kätilö viisastelee vieressä. Tai jättää yksin kuten kuopuksen syntyessä. Ja sitten ei - hupista - enää ehdikään antaa mitään. Yksi syy siihen, että meille ei kolmatta lasta koskaan tule, on se etten enää halua kokea sitä.

niitä älynlahjoja sitten ole ;) Viikko sitten synnytin pojan. Olin ilman puudutteita melkein loppuun asti. Viimeiseksi tunniksi sain spinaalin. Vasta silloin kivut olivat sietämättömät. Mutta tämä synnytys oli paljon paljon positiivisempi kuin esikoisen. Nyt pystyin liikkumaan ilman piuhoja, pystyin käymään suihkussa ja vessassa. Esikoisen aikaan otin kaikki puudutukset mitkä vain sain. Ja sitten makasin sängyllä kuin lahna, koska letkuja lähti selästä ja kädestä + sitten vauvan sydämensykkeitä seurattiin tiiviimmin. Ponnistusvaiheisiin ei onneksi kummassakaan vaikuttanut puudutteet. Sain kyllä aina varmistaa että onhan supistus nyt päällä, mutta sain aika nopsaa molemmat ulos :)

Joten kyllä meinaan seuraavankin kohdalla tehdä niin että otan vasta kun on pakko ja selviän ns. vähemmällä.

niiden käskyttäminen toimimaan ei onnistu.



Jonkin asteinen tunto on oltava ihan lapsen turvallisuuden kannalta.

Ei todellakaan. Seinäjoellahan on varmaan maan parhaat puudutteet.

Naistenklinikalla tänä keväänä. Sain epiduraalia kaksi kertaa. Se toimi myös ponnistusvaiheessa, eikä sattunut ollenkaan. Ei kyllä ollut mitään paljon puhuttua ponnistustarvettakaan, mutta kyllähän sen lapsen voi silti ulos työntää, kun tuntee lievästi supistuksen. Ponnistin melko pikään (45 min.), joten paikatkaan ei revenneet. Mulle jäi tästä kaikesta erittäin hyvä fiilis.



Ne jotka haluaa synnyttää ainoana "kipulääkkeenä" syvät hengitykset saa tehdä niin ihan mun puolesta. Itse kuitenkin haluan kaikki mahdolliset puudutteet, mitä oma ja lapsen vointi sallii, myös seuraavalla kerralla.

rupea mitään puudutteita ottamaan. Viisi kertaa olen jo luomusti synnyttänyt ja niin meinaan sen kuudennenkin maailmaan saattaa mikäli kaikki hyvin menee.



Ihmeelliseksi mennyt tämäkin "taisto" että olisi jotenkin "tyhmää" synnyttää luonnonmukaisesti, osoittanee vaan miten pitkälle luonnosta olemme vieraantuneet?

Ei ole olemassa objektiivista, kiinteää synnytyskipua, jonka kaikki kokevat samankaltaisena ja josta heikkoluonteiset sitten vaan kehtaavat ulista enemmän siinä missä vahvat kestävät.

Toisilla on vähemmän kipuja, jolloin synnytys on helpompi kestää luonnollisesti ilman lääkkeitä. On aika yksisilmäista ja ylimielistä päivitellä sitten täällä, että mihin niitä lääkkeitä sitten tarvitsee, kyllä minäkin olin ilman ja ihan hyvin sen kestää. Toisilla nyt vaan enemmän kipuja, ihan objektiivisestikin - ei mene nallekarkit tasan tässä maailmassa.

Vastaavasti niiden, joiden synnytyskivut ovat olleet kovat, on turha väittää tyhmiksi niitä, joihin synnytys ei ole sattunut niin paljon, että lääkkeet olisivat välttämättömiä. Jos kerran voi ja haluaa synnyttää ilman lääkkeitä, miksi ei saisi?

Ja niille, joiden mielestä synnytys on luonnollinen tapahtuma, johon ei ylipäätään lääkitystä kaivata, haluaisin muistuttaa, että kehitysmaissa synnytys/raskaus on edelleen yleisin naisten kuolinsyy. Luonnollinen asia, luonnolinen kuolema, eikös? Myös luonnolliset asiat voivat olla vaarallisia ja epämiellyttäviä, eikä pelkästä luonnollisuudestä sinällään voi mitenkään pätevästi vetää sitä johtopäätöstä, ettei asialla saa/tarvitse tehdä mitään.

ilman muuta sairaalassa tarkkailussa haluan synnyttää. Tärkeintä ilman muuta on synnytyksessä onnellinen loppu, mutta en minä mitään kipulääkkeitä ole ottanut, kun sellaista tarvetta ei ole tullut.



Mieli aina kuitenkin ollut avoinna, kipulääkettä pyydän kun siltä tuntuu, mutta se raja ei ainakaan vielä ole tullut vastaan, että sitä olisin tarvinnut.



t. joku numero.

jonka kanssa voisi kivuttomasti synnyttää. Spinaalin voi aina laittaa, siinä menee kipu, mutta sitten ei onnistu ponnistaminen ja se on vain sellaista valaana sängyssä ähisemistä. Lääkäri joutuu sitten kiskomaan lapsen imukupilla ulos, kun äidin ponnistukset ovat niin onnettomia.

Mä sain spinaalin ja ponnistusvaihe oli kaks minuuttia ilman mitään imukuppia...

Jos on liian tunnoton niin luonto ei pääse toimimaan kipuviestinnän kautta ja synnytys voi pitkittyä ja vaikeutua.

Epiduraalin jälkeen supistukset laimeni. Jouduttiin vauhdittamaan tipalla (oksitosiiniko se oli?).



Spinaali vei kaiken tunnon. En tuntenut supistuksen supistusta (joka oli kieltämättä taivaallista). MUTTA: Yritäpä siinä sitten ponnistaa, kun ei tiedä milloin pitäisi! Ponnistaminen kun on täysin turhaa supistusten välillä.





Mut on varmaan aivopesty?

ilman puudutetta, pientä verrattuna synnytykseen.

Jos sen kesti ilman puudutuksia, niin miks ihmeessä ottaisin jonkin hampaan kans, se sattuu enempi se puudutus.



Toki olisin ottanut emättimen repeämän ompeluun puudutuksen, ja yhä ottaisin jos sen vaan saisi.

On se vähän eri tavalla arka paikka kuin hammas.

Synnytin esikoisen ilman mitaan (no, ok ilokaasua kokeilin ensin, mutta sehan ei auta kipuun, nuppi vaan sekoaa) ja ikina ikina en halua sita tuskaa kokea uudestaan. Toista synnyttaessa otin kaiken mahdollisen. Epiduraalin, jota lisattiin kun ei enaa vaikuttanut tarpeeksi, ja spinaalin, jota myoskin lisattiin viela puoli tuntia ennen tyontovaihetta. Ponnistin lapsen maailmaan taysin kivuttomasti ja selvinpain ilman imukuppeja etta humahti :) Kiitos katilon ja mieheni, jotka kertoivat milloin taytyy ponnistaa... senhan nakee siita monitorilta milloin supistaa. Ja sehan on sitten naisen oma vika, jos lihakset on niin heikot, ettei pysty ponnistamaan.

että naisen oma vika, jos lihakset heikot. Että kaikilla maailman naisilla pitäisi olla yhtä vahvat lihakset tai muuten ovat huonoja. Rasittaa niin se, että tehdään näitä yleistyksiä.



Minä en sitäisi poraamista ilman puudutteita kuin äärimmäisessä hädässä, mutta sen sijaan olen ilolla ja omasta halusta synnyttänyt ilman mitään kivunlievityksiä. Hampaan porauksessa joku ulopuolinen aiheuttaa minulle vihlovaa kipua (toki omaksi parhaakseni), synnytyksessäni taas oma kehoni toimii juuri täsmälleen niin kuin pitää ja itse koin oloni turvallisemmaksi siten, että voin kuunnella omaa kehonia. Ajatus siitä, että joku tökkäisi minuun ainetta, joka estäisi tunemisen, olisi minulle henkilökohtaisesti kammottava. En silti ole kieltämässä tätä mahdollisuutta muilta.



Ihmiset - myös miehet muuten tekevät usein paljonkin asioita, joissa vaaditaan kivunsietoa, tahdonvoimaa ja kehon hallintaa ja sitä pidetään yleensä erittäin miehekkäänä juttuna, jos vetää vaikka maratonin hyvään aikaan.

Tätäkin keskustelua lukiessa huomaa miksi synnytyskipuja ei hoideta kunnolla.

mutta varmaan myös aivan mielettlmän machot tosimiehet synnyttäisivät ilman kivunlievityksiä, rinta rottingilla ja urheilisivat aiheella. Miehethän tunnetusti kilpailevat mielellään keskenään, joten tämä jos mikä olisi ala, jossa varmaan käytäisiin kovaaskabaa siitä, kuka on tosisankari.

Eka luomuna toka ilokaasulla ja spinaalilla. Eka oli avautumisen loppuvaiheessa ja ponnistaessa tosi kivulias, ponnistaessa olin paniikissa kivusta. Toka synnytyksessä sain lopussa spinaalin, ponnistusvaiheessa tunsin supistuksen pienenä paineentunteena, vauvan tulon tunsin mutta se ei sattunut yhtään, ihana kokemus, pystyin oikein keskittymään synnyttämiseen kun en ollut sekaisin kivusta. Ponnistusvaihe molemmista 7min.

Ei mitään ongelmia ponnituksessa, ei tarvittu imukuppia tms.

Synnytyskipu perustuu Eevan syntiinlankeemukseen. Jokainen nainen on pohjimmiltaan paha ja erityisen paha on kipuherkkä nainen. Pitäisi vielä ruoskia kostoksi kun on häirinnyt sairaalan henkilökunnan tärkeää työtä!

Sitten on vielä niin, että jotkut nyt vain ovat hysteerisempiä ja herkempiä kuin toiset. Kokemukseni mukaan 1 nainen kymmenestä kokee synnytyskivut jotenkin ihan sietämättömän hirveiksi ja rääkyy niitä kaiken maailman ompeluja ja tipanlaittojakin kuin syötävä. Loput sitten kestävät sen hetkellisen kovan kivun, eivätkä jää jälkikäteen katkerina vatvomaan.