Piätisikö huolestua kaverin käytöksestä?

minkälaisen aikuisen mallinkin sitä saa....



Mutta siis kaikenkaikkiaan niin eihän tuo ihan terveeltä vaikuta. Onko taustalla masennusta? Käykö hän töissä?

Vetää hirveää roolia aina lapsille. Omalle muksulleen on välillä tosi julma. Saattaa kolmetuntiseksi venyneen puhelun aikana karjua useasti lapselleen "anna mun olla rauhassa!", "painu vittuu nyt siitä" tai muuta vastaavaa kunnes itse ehdotan että jospa lopettaisimme puhelun..

Tämä samainen nainen oli muutama viikko sitten kavereineen laivalla. Vaikka on kuinka rakastunut uuteen avomieheensä, meni silti "jatkoille" vieraan miehen hyttiin ja tiedätte varmaan mitä tapahtui.

Varmasti taustalla on jotain masennusta, mutta en oikein tiedä miten sanoisin kaverille, että kaikki ei ole ihan normaalia. En nyt oikein mihinkään lastensuojeluunkaan viitsi soittaa, siihen ei ole aihetta.

Tunnistan tuossa masennuksen piirteitä. Itsekin sairastan masennusta, ja vaikea välillä saada esim. siivousta aikaiseksi ja päästä edes yöpuvusta päivävaatteisiin, mutta silti tuo kuulostaa sata kertaa pahemmalta kuin oma tilanteeni.

voithan sä sanoa ihan suoraan mitä ajattelet. ensin sanot että kaikella ystävyydellä ja rakkaudella jne.



kerrot että ei lapselle saa huutaa "painu xxx"" niinkuin sanoit että hän puhelun aikana huutaa.

jne.

vaan rohkeasti lastensuojeluun. Se lapsi siinä kärsii ja pahasti, kun äiti on täysin tasapainoton. Kamalaa!

Äiti tarvitsee ihan selvästi apua

t ent. sossu

jos kaveri ei päästä sinne?

Vaikuttaa kyllä erikoiselta tuo käytös. Musta tuntuu, että sun pitäisi puhua ensin kaverillesi, ja koittaa selvittää, että kokeeko kaveri, että tilanne on hallitsematon.



Toisaalta en usko, että kaverisi myöntää mitään, koska tuo ei kuulosta masennukselta, vaan jonkinlaiselta todellisuudentajun hämärtymiseltä. Tällöin yhteys lastensuojeluun voisi olla paikallaan, vaikka eihän tuossa nyt lapsi varsinaisesti tarvitse suojelua, vaan aikuinen tarvitsisis suojelua itseltään :/

Voit kertoa, että olet huolissasi.



Eihän se lastensuojelu tarkoita heti huostaanottoa tms., vaan tarkistavat tilanteen ja seuraavat perheen elämää.



Parempi soittaa vaikka "turhaankin", älä sinä ota vastuullesi kaverisi ja lapsensä mielenterveyttä.

Kokemuksesta tiedän, että jos masentunut itse ei halua apua, asiaan on todella vaikea (lue: mahdoton) puuttua. Eikö tämä uusi mies näe asiaa?



Jos lapsen tilanne todella huolestuttaa, voit tehdä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille ja heidän tehtävä on sitten arvioida avun tarvetta. Voisiko olla, että tämä nainen myöntäisi avuntarpeen, jos sosiaalityöntekijä vierailisi kotona juttelemassa? Käsittääkseni ilmoituksen voi tehdä nimettömänä, jolloin ei paljastu se, etät sinä olet sen tehnyt.

vanhaan asuntoon päässyt. Ja ylipäätään olen ainoa jolle tämä kaveri kaikesta paskastaan kertoon. Siksi on vähän vaikea tehdä ilmoitusta minnekään. Mutta tuntuu vaan pahalta katsoa vierestä miten kolmekymppinen nainen tuhoaa itseään hitaasti. Ei liiku mihinkään, ajaa autolla lyhyetkin matkat ja lastaan kärrää rattaissa vielä kaupungilla. Yrittää tehdä lapsensa elämästä helppoa ilman pettymyksiä ja pelkoja, kuskaa miljooniin harrastuksiin ja ostelee jatkuvasti leluja ja vaatteita. Syövät hirveän huonosti ja paljon karkkia sekä sipsejä. Ja kaverini ei siis liiku yhtään ja sen kyllä valitettavasti alkaa huomaamaan hyvin. Ainoita ilon aiheita tällä hetkellä tuntuu olevan uusi koti (pääsi pois vanhojen kyttäävien naapureiden luota) ja juhliminen. Lapsi on lähinnä rasite, mutta yrittää kyllä kovasti olla kunnollinen. Tosin juuri tämän epäilen uuvuttavan kaverini, että yrittää siis olla liian täydellinen, ettei erolapsen tarvitsisi kärsiä ja olla huonompi kuin ydinperheiden lapset.

sosiaali-ihmisten käynti ei siis tosiaankaan tarkoita sitä, että lapsi samaniten otettaisiin hoitoon. Perheelle voitaisiin tarjota muutakin apua, mikä kuulostaa enemmän tähän tilanteeseen sopivalta.

Oman kaverini tilanne oli jossain vaiheessa osin samankaltainen. Skitsofreenikko kyseessä, psykoosivaihe.



Koti kaameassa kunnossa, sellaiset käytävät kulki kaikkkien vaate- ym. kasojen välissä. Lastaan varjeli pettymyksiltä sallimalla ja ostamalla vaikka mitä... Silti pystyi ulospäin osin esittämään "normaalia", mm. miesystävälle, joka ei kyllä koskaan päässyt kaverin kotiin. Kävi myös töissä. Kodin kunto paljastui vasta kaverini hoitoonsaamisen jälkeen.

raivasi polkuja asuntoonsa kuin siivosi siellä. Ja jos joku vaate on hävinnyt niin ostaa uuden. Hänen miesystävänsäkään, tai siis nykyinen avopuoliso, ei ole koskaan päässyt tämän naisen omaan kotiin. Koska kyllä kaverinikin tiedostaa että siellä on hirveän näköistä. Nyt huolettaa mitä hänen omalle asunnolleen käy. Sehän on omistusasunto, mutta pakkohan kaverin on se myydä tai vuokrata. Mutta milloin meinaa siivota kämpän? Pelkään että tilanne jatkuu vielä pari vuotta. Syyttää kaiken aikaa ajanpuutetta ettei voi siivota. Tai sitä, että ei pysty siivoamaan jos lapsi on siellä mukana. Kummasti lapselle löytyy hoitopaikka aina bileviikonlopuiksi, mutta siivouspäiville ei..

Mutta itse mietin niin, että voisitko tarjota kaverillesi apua, esim. siivousta.



Jos kaverisi on esim. masentunut, niin jo itse siivoukseen tarttuminen voi tuntua todella vaikealta, koska siivottavaa on niin paljon.



Onhan sekin mahdollista, että kaverisi ei yksinkertaisesti osaa siivota tai osaa pitää järjestystä. Voisitko auttaa häntä siinä, että opetat siivouksen periaatteet ja sen, miten tavarat pysyvät paikoillaan jne.?

Eli minkälainen suhde tytöllä on isäänsä? Olisi varmaan luontevinta että isä puuttuisi asiaan.

koska heidän yhteiselon aikana aikoinaan huomautteli epäsiisteydestä. Itse olisin kyllä valmis auttamaan kaveria, mutta kun sitä aikaa ei kuulemma siivoukselle ole!? Ja noihin kasvatusjuttuihin mun on turha sanoa mitään, koska kaverilla on koulutus kasvattaa lapsia ja mulla vaan kokemus kahdesta omasta...