Mulla ei onnistu mikään - masennun kohta
Piti kesän aikana tehdä kandidaatintutkielma. Mä en valmistu koskaan tätä vauhtia.
Pitäis laihduttaa ainakin noin 10 kiloa ihan terveyden takia.
Piti aloittaa juoksuharrastus uudestaan - olen kesän aikana käynyt kolmesti lenkillä. Muutama vuosi sitten juoksin useita puolimaratoneja vuodessa, enää en pystyisi varmaan edes kymppiä.
Piti tulla raskaaksi tänä vuonna. Onhan tässä aikaa vielä muutama kuukausi.
Lisäksi sotkin pari ihmissuhdetta humalassa toilaillessani. Nyt olen onneksi lopettanut juomisen, sellainen opetus se oli. Anteeksi en ole kuitenkaan näiltä ihmisiltä saanut, vaikka kuinka olen pyytänyt. Se ahdistaa.
Oikeasti tuntuu, että kuljen epäonnistumisesta toiseen.
Kommentit (5)
Tuo olis voinut tulla mun näppikseltä.
häntä pystyyn vaan!
Mä en tiedä enää, mistä aloittaisin. Lamaannun kaiken paskasateen alle.
ap
täällä samoja aatoksia. joskus vaan tuntuu et kaikki menee pieleen ja se masentaa.
yritän aina kaikista asioista löytää jotain hyvää. Mulla 3 lasta ja mies, tosin työttömänä ollut koko vuoden joka kiristää pinnaa jokaiseen suuntaan. itse olen hoitovapaalla.
pitäisi osata nauttia elämästä ja lapsista, tuntuu vain että sitä vain stressaa ihan pienimmistäkin asioista.
jos oikein ahdistaa niin kannattaa mennä juttelemaan jollekin asiantuntijalle.....(kokemuksesta sanon)....helpottaa huomattavasti. Eikä ihminen mikään kone ole.....pitää helittää jos taakka liian suuri.
helppo tässä puhua.....itse saisin myös hellittää....jos vain osais. tulee stressattua ihan mitättömistä asioista.....esim. siivous, laihdutus.
ja jos nyt pitää tiukan aikataulun nii sit tekee selkeän lukujärjestyksen itselleen. mitä milloinkin tekee jne. kyllä sinne mahtuu liikuntaaa ja opiskelua ja vapaa aikaa varmasti. suunnittelemaan vain
tsemppiä.
lenkkarit jalkaan ja lähdet sinne lenkille. Tai jos sulla on lapsia siellä huollettavana, niin pistät ne ratytaisiin ja lähdet reippaalle kävelylenkille( juostakin saa)ja kun tulet sieltä niin merkkaat sen kalenteriin jonka liimaat jääkaapin oveen. Sitten menent huomen aamuna uudestaan yksin, siis vaikka kello kuusi aamulla jos tarve vaatii. Eli jos lapsenvahtia tarvitset niin menet ennen kun miehesi ehtii lähteä töihin. Ja taas merkkaat kalenteriin. Aluksi tietty kävelet joka toinen päivä ette mene ihan tukkoon.
Siinä olis hyvä alku. Sitten kun olet muutaman viikon juossut ja kävellyt säännöllisesti ja olokin on jo parempi ja pari kiloa tippunut, niinsitten aloitat seuraavan haasteen. Teet vaikka samanlaisen kalenterin niistä tunneista jotka käytät kandintyön tekemiseen. Itsekuria peliin tyttö ja kohta eli viimeistään jouluna elämäsi on taas raiteillaan!
häntä pystyyn vaan!