onko luuseri jos 35v ei ole naimisissa, ei vakityötä eikä omistusasuntoa?
Kommentit (14)
on monia, jotka epatoivoisesti haluavat kaikkea mainitsemaasi ja se tekee heista vahan luusereita
ansioluetteloni mahtuu parille riville ja työttömyyttä takana 8 vuotta kun kaikki pätkät lasketaan. 6 työkkärin kurssia käytynä ihan huvin vuoksi. ap
ja tyttömyyttä 8 v ja 2 lasta eli äitiyslomia vähintään pari vuotta, ja 2 tutkintoa, niin aika heikolta vaikuttaa..
Mitkä ne tutkinnot ovat? Miksi et oo työllistynyt tuon paremmin?
toka tutkinto pph, joille olisi töitä mutta en halua sitä työtä tehdä. Äitiysloman jälkeen palaan ehkä opiskelemaan kolmatta ammattiani jos jaksan lastenhoidon rinnalla vielä koulutehtäviä tehdä.
kyllä se luuseruus tulee muista asioista.
eli olet 35 v
olet varmaan yo?
eli 19 v
+ medianomi-tutkinto, 4 v
+ pph-tutkinto, vuosi?
= 24 v
2 lasta
26 v
8 v työttömänä
34 v
2 v töitä
36 v...
Aika paha.
Mä olen myös medianomi, 40 v (tai medianomi (amk) koska olen päivittänyt tutkinnon). Menin kouluun kun olin 23 v (sitä ennen opiskelin yliopistolla sitä sun tätä + yhdellä kansanopiston kurssilla + tein kaikenlaisia asiakaspalveluhommia).
Olen valmistunut v. 1995. Ja olen koko ajan ollut töissä, välillä 3 v lapsia tekemässä.
Joten medianomillakin on töitä. Itse asiassa omalta vuosikurssiltani (ja yhtä aiemmalta ja yhtä alemmaltakin) tietääkseni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat alan töissä, osalla on oma firma.
Mä olen välillä myös opettanut media-alaa esim. kansalaisopistossa ja pari v nuorten työpajallakin.
Nykyään kyllä koulutetaan niin paljon, että sitä ekaakin alan paikkaa on varmasti huonompi saada kuin v. 1996 alussa, kun oli vasta 2 vuosikurssia valmistunut + vain 2 koulua.
Mä olen silti harkinnut jonkun muunkin ammatin hankintaa. Ihan siksi, että olisi joku muu työ, joka on vähemmän kilpailtu ja stressaava. En oo vielä keksinyt mitä. Tuo erityispedagogiikka kyllä kiinnostaa, kun on sitäkin työkokemusta (työpajalta).
Mitä oot ajatellut 3. ammatiksi?
vuonna 2000, jolloin ei enää automaattisesti sillä tutkinnolla töitä Etelä-Suomestakaan löytynyt eikä muutaman pätkän perässä huvittanut koko entistä elämäänsä jättää ja Helsinkiin muuttaa. Sitten lusmuilin 4 vuotta työttömänä ja työllisyyskursseilla joista viimeisin oli pph-kurssi ja sen jälkeen olin päiväkodissa töissä kunnes jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Hoitovapaalta palasin muistaakseni 11/07 kortistoon ja työkkärin kurssin jälkeen ehdin tehdä vuoden merkonomin oppisopimusopintoja, joista jäin äitiyslomalle heinäkuussa.
Opintoihin palaan ehkä 8/10 jos kaikki menee ok ja yksinhuoltajana jaksan motivoitua opiskelusta ja siitä että rahallisesti häviän jos töihin harjoittelijan palkalla palaan.
Onko pelkän peruskoulun käynyt luuseri? Siis työssäkäyvä, matkustellut mutta huonoja valintoja(mm päihteet) tehnyt. Nyt lapsia ja asiat ok hyvin.
Jo Tampereella oli huomattavasti vähemmän alan töitä, mutta sinnekin jäi joku osa opiskelukavereista ja ovat siellä sitten edelleen töissä.
Eka työ oli mullakin 4 kk, pätkä (alan ilmiö), mutta olen 2 kertaa ollut ihan vakipaikassakin. Toisen kerran vaihdoin toiseen vakityöhön ja se työpaikka loppui kokonaan, siis lopetti toiminnan.
Merkonomin tutkinto varmaan auttaa työllistymään. Plus muista että vaikka sulla ei olisi media-alan työkokemusta, olet varmaan kumminkin keskimäräistä näppärämpi tietokoneiden kanssa. Kiinnostaisiko esim. joku erikoiskaupan myyjä tai markkinointi?
kotisivujen ja kuvankäsittelenkin kanssa räpeltänyt, että ehkä päädyn kuitenkin ennemmin valokuvausliikkeeseen myyjäksi kuin k-marketin kassalle mikäli merkonomiksi joskus valmistun.
Olen oppisopimustyössä paikassa, jossa saan tehdä paljon hommia tietokoneella ja myös sitä kuvankäsittelyä ja nettisivuja vaikka pelkäksi merkonomiksi opiskelenkin.
Aika näyttää mihin päädyn, mutta en ainakaan elokuva-alalle uudestaan. ap
luuseri. Jos työpaikkaa ei saa hyvästä koulutuksesta ja ahkerasta etsimisestä huolimatta, se ei todellakaan ole työttömän vika vaikka kaiken maailman idiootit sitä kaikkialla jaksavat jankuttaa. Kyllä elämään saa muutakin sisältöä kuin työntekoa. Pintapuoliset ystävät, jotka pitävät sua luuserina, kannattaa jättää.
ei raha, koulutus tai materia tuo onnea. Luuserius on mielentila.
olin vielä viime vuonna(vanhempana) samassa tilanteessa. Ja vain lukiopohja. Sain vakityöpaikan kyllä nyt, kun oli pitkä työkokemus alalta.
Enkä pidä itseäni luuserina, vaikken suorittanutkaan ammattitutkintoa loppuun reilu parikymppisenä.