G: Mitä vammoja suomalainen koulujärjestelmä on sinulle aiheuttanut?

Eiköhän kaikille ole tullut jo selväksi, että sodanjälkeinen sukupolvi valitettavasti oli nolaavia opettajia, tai siis osa oli. Sen vuoksi liikunnassakin valittiin joukkueet monia traumatisoivalla tavalla. Aina jäi joku viimeiseksi. Kamaan, yrittäkää naiset päästä tuosta jo yli. Enää noin ei tehdä, kun tieto on kasvanut. Opettajankoulutus on nykyään tosi hyvää. Aina on kuitenkin niitäkin opettajia, joita ei jaksa kiinnostaa olla konstruktiivisia. Kamaan, kyllähän kelan tätitkin on yrmeitä, vaikka kuin tiedetään, että asiakaspalvelijan on oltava ystävällinen.



Kodillakin on vastuu lapsen huonosta itsetunnosta, ei vain koululla. En mä jaksa märehtii, että mua ei valittu ekana joukkueeseen. En mä oo niin tyhmä, etten harrastaisi liikuntaa, jo joskus muinoin mua ei haluttu joukkueeseen ekana. Herätkää itsevastuullisuuteen naiset. Älkää ainakaan siirtäkö lapsillenne tuota naurettavan huonoa itsetuntoanne.

en edelleenkään, 35-vuotiaanakaan hiihdä murtsikkaa. Ne kilometrit tuli täyteen peruskoulun ala-asteella. Kiitos.

Mut otettiin aina kanssa viimisenä liikuntatunneilla joukkoeeseen..laskin aina valmiiksi kumpaan joudun ja menin sinne seisomaan=/Kiusattiin niin paljon että itsetunto oli ihan romuna,en uskaltanu viitatata koko ylä-asteella yms..sinnittelin vaan päivä kerrallaan ja yritin olla näkymätön=/kaikki kauhu palautui vasta mieleen kun olin autokoulussa ja ennen ajotunteja itkin ja olin ihan rikki..en vaan uskonu että pystyn mihinkään=/mutta niin vaan kortin sain ekalla yrittämällä ja ehkä nyt alan luottamaan enenpi itseeni..

huono itsetunto, jonka korjaamiseen on mennyt jo yli 20 v, nyt se alkaa olla aika hyvällä mallilla. Liikuntainho johtuen ainaisesta kilpailemisesta ja opettajan tekemistä nöyryytyksistä tyyliin; tehkää näin, älkääkä noin kuin tuo Maija. No liikuntakammonkin olen viime vuosina onnistunut voittamaan. Muistoksi jäi myös kaikinpuolinen alemmuuden ja huonouden tunne, vaikka sain kiitettäviä numeroita, en tuntenut koskaan olevani riittävän hyvä. Opet kun kehuivat aina vain ns. silmäätekevien lapsia.



Omille lapsilleni olen koettanut jo kotona rakentaa vahvan itsetunnon ja olen myös opettanut, ettei koulu ole niin hirveän tärkeä paikka, se on yksi asia muiden joukossa, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Hyvät harrastukset ovat mielestäni tärkeämpiä kuin koulu, mutta onhan se koulukin läpi kahlattava.

lapsille toitottaa ettei sillä koululla ole paljon mitään väiiä, varsinkaan kun sieltä ei mitään positiivista juuri ole saatavissa. Harmittaa tietysti asianlaita, mutta ei se koulu miksikään muutu, paras vaan muuttaa omaa ja lasten suhtautumista siihen.