Miksi lähihoitajaksi opiskelemaan pääsevät ovat niin täpinöissään

ovat täpinöissään, tai insinööriopiskelijat tai vaikka psykologiksi opiskelemaan päässeet??



Voisin kuvitella lähihoitajaopiskelijoiden olevan täpinöissän samasta syystä.....

olemassa kun valmistuu.

että he saavat ammatin jossa tulee olemaan paljo töitä ja todennäköisesti saa vakituisen paikan melkein heti.

tietävät että valmistumisen jälkeen työpaikka on lähes sata varma, lisäksi tykkäävät työstänsä. Täytyy tykätä, ei tässä työssä muutoin jaksa.

hoitoalan koulutuksiin on nykyään vaikeampi päästä kun on lama-aika ja ihmiset kouluttautuvat työllistävälle alalle. Hakijoita on paljon enemmän kun aiemmin.

Haluatko sinä, että sinua tai äitiäsi tai mummoasi hoitaa joskus välinpitämätön ihminen? Ihminen, joka hakeutunut alalle vahingossa, vaikka oikeasti haluaisi tehdä jotain ihan muuta?!



Mikä helvetti siinä lähihoitajassa on niin kamalaa, että saa tällä palstalla ihmiset ilkeilemään ja vähättelemään? Kannattaisi miettiä sitä, että joskus vielä se lähihoitaja saattaa olla teille itsellenne välttämättömyys, jota ilman ette eläisi!



Terv. sairaanhoitaja, jolla työkavereina upeita lähäreitä

olin työskennellyt hoitoapulaisena kivassa kehitysvammaisten ryhmäkodissa pari vuotta. Lähihoitajan opiskelut takasivat sen, että sain paikan vakinaistettua.



Työttömänä ei tarvitse ikinä olla ja työ on suht leppoisaa ja kivaa.



Itkeäkö olisi pitänyt?

oli monta sataa lähihoitajaksi haluavaa, mutta vain murto-osa pääsi.

Minä olen sen takia täpinöissäni, sillä tämä ala on oikeasti lähellä sydäntäni. (työkokemusta on) ja lisäksi tästä voi jatkaa esim. sairaanhoitajaksi, jonka aionkin tehdä.

Olisiko parempi hävetä sitä ja vähätellä itseään " kun mää vaan oon tämmönen lähäriopiskelija eikä musta mihinkään oo" ?



Eikö se nyt ole parempi olla ylpeä siitä mitä tekee ja jos siitä vielä tykkääkin niin aina vaan paranee?