G: Oletko joutunut hoitovirheen kohteeksi? Jos niin mitä tapahtui?

vai tarkoititko että teit sen ainoan rv8?? kirjotat vähän epäselvästi.. adoptioonko laitoit?

Abortti olisi ollut silloinkin mahdollinen, mutta en siihen pystynyt.

kamalaa ei toivotun lapsen kanssa sitten vai?

Tein kaikkiaan kaksi raskaustestiä, jotka molemmat näyttivät negaa.

Ensimmäinen testi oli Apteekin Oma raskaustesti ja se näytti negaa kun olin todellisuudessa rv 8.

Lääkäriin pääsin kun raskausviikkoja oli yli kymmenen (en enää muista tarkkaa määrää ehkä rv 12?).

Toisen raskaustestin (Predictor) tein kun viikkoja oli nelisentoista muistaakseni (joka tapauksessa lääkärireissun jälkeen).

Lopulta menin vatsakipujen vuoksi Puolarmetsän sairaalaan päivystykseen, jossa lääkäri veikkasi kystaa ja lähetti Jorviin kuvauksiin. Jorvissa selvisi, että olin raskaana ja raskausviikkoja oli 18+

luulin toimineen (kondomi). En siis seurustellut, vaan kyseessä oli ns. kesäkolli ;)



Kyllä lasta oppi aikaa myöden rakastamaan. Paljon työtä se vaati ja muun elämän saamista tasapainoon. Lapsen bio-isää ei "se vitun kakara" voinut vähempää kiinnostaa.

Päädyin parisuhteeseen toisen miehen kanssa kun lapsi oli 8kk. Häntä lapsi pitää isänään (nyt 5v.), mutta totuuden tietysti kerromme kun aika on sopiva.

Nykyään kaikki on hyvin :)

Tehtiin 2 kertaa olin rv viikoilla 28 kun eka kerta ja pari viikkoa sen jälkeen todettiin käden olevan aivan vino ja luun osan osuvan hermoon sitten uusiksi, pelkäsin keskenmenoa myöhemmin, jostain syystä minulle ei annettu edes kipulääkettä tai puudutusta vaikka myöhemmin kuulin ettei siitä olisi ollut vauvalle haittaa. Leikkausta ei uskallettu tehdä vauvan takia. Eipä onnistunut ja leikkaus tulossa sitten syksyllä, sirpaleet painavat hermoja ja luut todella vinossa asennossa. saa nähdä mitä tuleman pitää.

Omasta ja muiden asiaan vihkiytyneiden,mutta ei päättävien mielestä hoitovirhe on tapahtunut. Asiaa aletaan vasta tutkimaan.

Hoitovirhe on pikemminkin ei hoitoa-tyyppiä, jonka vuoksi puuttuu nyt puolet jalasta (ei siis amputoitu vaan takaosa puuttuu.). Kantelu tehdään hoitamattomuudesta sekä siitä aiheutuneesta kivusta ja särystä,kosmeettisesta haitasta sekä ansion menetyksestä (jäin työkyvyttömyyseläkkeelle). Lisäksi aion myös kertoa kuinka lapsi on traumatisoitunut siinä määrin, ettei päästä äitiä "kauas"- tämä nyt tuskin mitenkään päättäviä elimiä kiinnostaa, mutta kerronpahan nyt silti,sillä jouduin käymään kolmet leikkaukset ja yli puoli vuotta pitkäaikaisia poissaoloja sairaaloissa etc.

Hoitovirheellä tarkoitetaan virhettä, jonka kyseisen alan erikoislääkäri olisi välttänyt. Eli jos kokenut erikoislääkäri olisi sillä hetkellä potilaasta olevilla tiedoilla toiminut samoin, ei potilasvirhettä ole sattunut. Jälkiviisaus on tietty parasta viisautta, ja usein kun jonkin aikaa odotetaan tai tehdään lisätutkimuksia, löytyykin hoidettavaa. Ja jälleen palataan samaan asiaan, että mitä kokenut erikoislääkäri olisi nyt tehnyt.



Joskus sattuu potilastyössä vahinkoja, jotka eivät olisi olleet sen parhaankaan erikoislääkärin vältettävissä. Vaikka näistä jäisi pysyvä haitta tai vamma, ei niitä korvata potilasvahinkolain mukaan lainkaan. Tietysti tämä on kyseisestä potilaasta epäreilua, mutta jopa laissa sanotaan ettei lääkäri ole mikään jumala tai tai muu ihmehenkilö, vaan tietyt 'virheet' eivät vain ole vältettävissä.



Tämä ei ole lääkäreiden väärää kollegialisuutta, vaan päätökset tekevät lakiin nojaten omat erilliset lautakuntansa.



Toki, jos tuntee tulleensa kohdelluksi väärin, aina kannattaa tehdä valitus potilaslautakunnalle, jolloin asia selviää.



Valituksen voi tehdä myös hieman matalammalle taholle eli sairaalan johtavalla ylilääkärille, joka sitten pyytää kirjallisen vastineen kaikelta hoitoon osallistuneelta henkilökunnalta.



Usein valitusten takana tosin ei ole hoitovirhe, potilas vain tuntee, että häntä on kohdeltu väärin. Usein tähän on syynä liiallinen kiire ja taas edessä odottavat supistukset ja henkilökunnan väheneminen. Tosin myös henkilökunnassa on ajoittain vikaa, kiire ei saa olla syy töykeyteen ja kunnolliseen tutkimiseen ja asioiden selittämiseeen.

Tehtiin 2 kertaa olin rv viikoilla 28 kun eka kerta ja pari viikkoa sen jälkeen todettiin käden olevan aivan vino ja luun osan osuvan hermoon sitten uusiksi, pelkäsin keskenmenoa myöhemmin, jostain syystä minulle ei annettu edes kipulääkettä tai puudutusta vaikka myöhemmin kuulin ettei siitä olisi ollut vauvalle haittaa. Leikkausta ei uskallettu tehdä vauvan takia. Eipä onnistunut ja leikkaus tulossa sitten syksyllä, sirpaleet painavat hermoja ja luut todella vinossa asennossa. saa nähdä mitä tuleman pitää.

Jos ei kyseinen lääkäri tiennyt, mitä teki ja vielä varmaan pelkäsi sinun raskauttasi, niin olisi kysynyt toiselta kolleegalta. Kivuista ei saisi turhaan kärsiä ja raskaus ei todellakaan ole este leikkaukselle.

lääkäri totesi että joo, varmaankin kohtutulehdus ja määräsi flagyliä. Virtsakoetta ei ottanut. Söin lääkekuurin ja kivut vain pahenivat. Menin uudelleen lääkäriin ja vasta sitten lääkäri määräsi otettavaksi vitstakokeen. Tulehdusta näytti. Tulehdus oli siis ollut jo kauan ja olin kärsinyt kovista kivuista ja tulehdus oli edennyt jo munuaisiin.

yksityisellä hoidettiin juurhoidettua hammasta väärin ja huonosti. tulos hampaanpoisto, implantti ja kolmoishermosärky.

halunnut kuulla kaikkea, mitä oli tehty ja totesi heti, että reponoinnin tehnyt lääkäri ei olisi sitä edes tehdä, koska ko luun poikkimenossa ei reponointia edes saa tehdä vetämällä.

Toisekseen se, että reponointi epäonnistui ja johti leikkaukseen lukee myös epikriisissä. Niin ja pahentunut virheasento on todettuna reponoinnin seurauksena.

Mutta on hienoa kuulla, että kaikki meni niin kuin pitikin. Eihän ne erikoislääkärit mitään tiedä ja lämpimikseen puhuvat. Tällä palstalla ne todelliset ja ainoat oikeat spesialistit ovat.

Voi, sissos!

ja sita kautta pidän itseanä varsin pätevänä kommentoimaan murtumien hoitokäytäntöjä. Tosin et maininnut mikä luu on kyseessä, joten ehkäpä ei olisi pitänyt ottaa kantaa sinun tapaukseesi. Mutta yleensä murtuman hoito kulkee reponoinnin, kipsauksen ja kontrollin kautta.

Ja se, että reponointi epäonnistui ja jouduttiin leikkaukseen lukee aika monessa epikriisissä, eikä niistä silti korvauksia tipu, koskapa hoito on ollut asianmukaista. Sinun tapauksessasi ilmeisesti ei siis ollut, mutta sitten kuulutkin vähemmistöön.

Käsikirurgi oli oikeasti kauhuissaan varsinkin sen jälkeen kun kuuli, että mc1 oli pidetty traktiovedossa 1,5 h ennen reponointia.

Olen ammatiltani hieroja ja kyseessä on siis minulle tuikitärkeä työväline. Vähän on tietoa saatavana, miten ko vamma paranee ja millaisella aikataululla. Jos Sinulla on kokemusta, niin mielellään kuulisin niistä.

No mulle ainakin hoitovirheen aiheutti ylilääkäri ja professori harkitsemattomalla toiminnallaan. Et se siitä pätevyydestä

Jdfhjiugvkkhh kirjoitti:

No mulle ainakin hoitovirheen aiheutti ylilääkäri ja professori harkitsemattomalla toiminnallaan. Et se siitä pätevyydestä

Aha. Nyt sitten tulit siitä avautumaan 7 vuotta vanhaan ketjuun?

Täältä saa asiallista palvelua, suosittelen:  http://www.potilasvahinkokeskus.fi/

Rv 33+3 piti saada supistusten estotippaa mutta sainkin oksitosiinia.

Lapsi syntyi 42 min myöhemmin. Onneksi terveenä

Vaippa väärin päin leikkauksen jälkeen.

Haukuin lääkärin narsuksi siihen paikkaan ja jätin sen sian!