Jos sanon vauvanhoidon ja kotona olemisen tylsää,

t. viiden äiti, joka ei voisi enempää lapsiaan rakastaa

Minustakin vauvanhoito on puuduttavaa ja yksitoikkoista, mutta silti rakastan vauvaa. Enkä antaisi hetkeksikään muille hoitoon, koska pelkäisin että vauva itkisi sillä välin. Yli 1-vuotiaiden lasteni hoidosta olen nauttinut joka hetki.

en mäkään viihtynyt yhtään, silloin kun mulla oli vain yksi lapsi, nyt kun niitä on neljä, niin arki on mielekkäämpää kotonakin.



Mutta hei, sä voit opiskella, käydä äiti-lapsi jumpassa, mennä kansalaisopiston juttuihin jne. Älä jää oleilemaan kotiin lapsen kanssa, jos teillä on tylsää, menkää harrastelemaan

sillä lutherilaisella periaatteella, niin onko niin, että kiittämättömyys kostetaan? Äh, on ehkä turhan vaikeaselkoista ja syvällistä... :(

ansaitsen kaksi lastani, vaikka koen kotonaolemisen todella tylsäksi. Kotityöt ja leikki esikoisen kanssa on todella puuduttavaa minusta, ja yleensä minua alkaa nukuttamaan kun luen satukirjaa. Odotan sitä, että pääsen taas töihin. Silti rakastan lapsiani, ja he ovat minulle kaikki kaikessa. Siksi kai tätä kotonaoloa jaksaakin. Mutta siis, mitään tekemistä näillä tunteilla ei ole mielestäni sen kanssa, antsaitsenko lapsiani.

Minusta vauvanhoito ja kotona oleminen ei ollut tylsää, päinvastoin. Tylsäksi tämä muuttui, kun lapset kasvoivat. Vauvan kanssa pystyi paljon enempään, kuin 4 v:n ja 1v7kk:n kanssa.



Olin keskikesän noin viisi viikkoa lasten ja päivät olivat sitä samaa: aamupala- ym. "taistot", hiekkalaatikolle, lounas, nuoremman päiväuni... Ja välillä kovaa huutoa, tappelua ym., kun molemmilla jo oma mielipide asioista. Huh!



Nauti vauvan kanssa olosta:)!

Naiset aina pohtii, mitä mut ajattelee. Kyllä minä ainakin ansaitsen poikani, vaikka seuraavan muksun toivoisin syntyvän taaperona ;)