Miten ohjeistaa eskarilasta toimimaan kiusaamistilanteessa?

ja nykyisin se on juokse pakoon.

ÄLÄ töni! tai ÄLÄ uhkaile!



TÄhän ainakin kaikki lasten turva- ja kaverikurssit pyrkivät.

että puolensa saa pitää. Ensin kieltää jämäkästi ja jos se ei auta, niin sitten voi kokeilla jotain muuta.



Ja sen myös, että parempi olla olematta se ensimmäinen joka lyö.

Itse olen sanonut että vaikka mieli tekisi tehdä jotain tyyliin lyömistä tai potkimista, ei saa silti jatkaa. Kun lapsi ei jatka tai ei ole aloittanut "tappelua" niin hänelle ei olla vihaisia vaan sille kivenheittäjälle, esimerkiksi.



Näistä asioista eskarissa kuten muuallakin lapsipaikoissa tulee puhua etukäteen ja kertoa kuinka ollaan, lyömiset ja kivenheitot eivät ole luvallisia. Lapsi täytyy saada ymmärtämään kuinka vastapuoleen sattuu tai ainakin tulee paha mieli.



Mutta - taas jos lapset huomaavat ettei aikuiset juurikaan puutu pieniin kinoihin, joista sitten yleensä alkaa isompi "sota". on selvää että lapsi käyttäytyy satuttaakseen toista, vaikka tietää ettei saisi.



Kun lapset huomaavat kauden alussa kuinka aikuiset välittävät ihan jokaisesta lapsesta, oli lapsella sitten likaiset vaatteet päällä tai vanhempi työtön ja masentunut, eikä suosita vain tiettyjen lapsia, auttaa jo se keskinäisiin lasten väleihin.



Olen myös kertonut kuinka on, jos lapsi itse on ollut aloittaja tappelussa. Silloin lapsi voi tunnustaa sanoen että teki, mutta koittaa olla jatkosssa paremmin. Monesti on sellaisia lapsia, jotka esim. lyövät - pyytävät anteeksi, lyövät ja pyytävät...anteeksi pyynnöllä ei ole mitään merkitystä, se on vain joka on käsketty sanomaan.



Anteeksi on tietysti pyydettävä, mutta kun satutettu lapsi itkee tosissaan, onko oikein että kärsivän täytyy alkaa antamaan siinä vaiheessa anteeksi. Aikuisen turva on silloin parempi kuin satuttajan sanat. Vähän myöhemmin on syytä sitten kysellä satuttajalta mitä pitäisi tehdä, toisella on paha mieli ja sattuukin. Ehkä silloin satuttajakin ymmärtää paremmin kun on asia "nostettu pöydälle" eikä vain äkkiä tarvinnut sanaa- anteeksi.



Aikuinen oppii huomaamaan milloin on kyse pikku kanteluista, mutta isommissa jutuissa aikuisen on lähdettävä katsomaan tilanne, mitä on tapahtunut jne. Lasten on satava perusturva. Joskus aikuisilta lipsahtaa helposti -Älä tule aina siihen kantelemaan...jostainhan silloin on kyse kuitenkin ja sitä voi käsitellä mikä on se syy.



Olen kertonut lapsille, että tiukan paikan tullen voi mennä aikuisen luo sanoen -Anteeksi, en halua kannella, mutta "se ja se" tulee koko ajan härnäämään ja meinaa heittää meidän lelut...