Olisko sinusta ihanaa jos anoppisi asuisi naapurissasi,

Hän kuitenkin asuu naapurissani ja minä käyn hänen luonaan hääräämässä, viemässä ruoat, pesemässä pyykit ja muistuttamassa lääkkeiden ottamisesta ja suihkussa käymisestä.

jolla olisi jotain samaa ajatusmaailmassaan kuin itsellä, niin mikä ettei.

... nyt asuu 15 min automatkan päässä ja se on hyvä etäisyys. Tykkään kyllä anopistani.

ja olisi ilman muuta meillä hääräämässä ja huushollaamassa niin että ennen pitkää varmasti päreet palaisi ja muuttaisin muualle. Hän yrittäis muuttaa kaiken niin kuin itsellään on, syömäaseiden järjestyksestä lähtien. Meillä se on lu-haa-vei.

halua anoppiani meille hääräämään, kun en itse ole kotona! Kauhistus sentään...



Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että asuisi lähellä (ei nyt kuitenkaan ihan aidan takana, samasta pihapiiristä nyt puhumattakaan).

Oli kerran meillä hääräämässä ja takuulla kävi kaikki kaapit läpi. tiedän siitä, kun kertoi meille miten ihana olisi päästä veljensä luo järjestelemään kaapit kun heillä on niin sotkuista.



Utelias kääkkä.

150 km.n päässä. Näin ihan hyvä.

minulla on ihana anoppi, kunhan asuu tarpeeksi kaukana.



Jutellaan kuitenkin lähes joka päivä

Anoppi on hieno ihminen, mutta samaa ei voi sanoa hänen miehestään.

Anopille 8 asuntoa ostettu ja kaikista on tullut häätö yöllisen metelöinnin=juopottelun ja musiikin soittamisen takia. Nykyisessä asunnossa 2 varoitusta jo. Joten ei kiitos anoppia meidän naapuriin.

Tai oikeastaan samassa pihassa. Nytkin lapsemme on hänen kanssaan ulkona leikkimässä.

Auttaa, jos pyydetään, ei tuppaudu. Jos tekee heille jotain sellaista ruokaa, että tietää, että mekin tykätään, tuo meillekin.

Korvaamaton apu lapsen hoidossa koulun loma-aikana.

JOS saisin kirjallisen lupauksen, että se asuu siinä puoli vuotta ja sitten heittää veivinsä. Jopa vuoden voisin kestää jos tietäisin että pääsen lopullisesti eroon. Muilla ehdoilla: EI.

Jokainen tarvitsee omaa tilaa ja kyllä kaksi kättä yhden soppakauhan varressa on liikaa.

mulla on maailman ihanin anoppi, mutta ei osaa sanoa ei. eli voisimme alkaa käyttää häntä liiaksi hyväksi. ennen asuimme lähekkäin, anoppilaan oli vajaa kilometri ja omille vanhemmilleni n. 400m. Nyt tuo välimatka on 130km, ja se on juuri sietokyvyn rajoilla :)

Asuu tien toisella puolella ja onneks ei meillä käy kun harvoin.

Asuu tossa naapurissa, mutta ei tule omin lupineen meille. Pyydettäessä tulee lähes aina lapsia tai koiria hoitamaan ja tietysti samalla tiskaa tai laittaa ruokaa. On myös tottakai tervetullut vieras muutenkin kuin lapsia hoitamaan...

sellaisen takia!

Kävi kännissä hakkaamassa oveamme ja solvaamassa miten vihaa meitä eikä halua ikinä olla missään tekemisissä kanssamme.

Parikolme päivää myöhemmin sitten tuli anteeksipyydellen kertomaan kuinka tärkeitä ollaan. Huoh.



Muutimme kauemmas, eikä ole sen jälkeen ovellemme tullut kännissä.

Anoppi on yksi sydänystävistäni! Ihana ihminen.

ihanaa edes se että olisi anoppi olemassa.. minulla kun ei ole, on kuollut ja toivoisin kokevani myös miniä-anoppi suhteen, mutta se jää kokematta ja lapsillani on vain yksi isoäiti