Väite: hoikkuus on isoksi osaksi geeneistä kiiinni!

Se, mikä on paljon tai vähän syömistä tai runsaasti tai vähän liikkumista on nimittäin erittäin subjektiivista. Joku saattaa omasta mielestään syödä "tosi paljon", toinen "ei juuri mitään", ja kuitenkin tarkat ruokapäiväkirjat paljastavat, että ensiksi mainittu täyttää vatsansa runsailla kasviksilla, annoskoot maltillisia jne. kun taas "ei mitään syövä" puputtaa koko ajan jotain. Samoin moni liikkuu paljon tajuamatta sitä edes itse, kun taas toinen ajaa kolmesti viikolla salille autolla, löysäilee siellä tunnin lehtiä lukien ja ihmettelee kun lihoo vaan vaikka treenaa lähes joka toinen päivä.

suku hänen puoleltaan on ylipainoisia. Isä normaalipainoinen. Meitä 4 sisarusta ja kaikki hoikkia, ikähaitari meillä nyt 40v-50v. Eli ei olla lihottu näin vanhempanakaan ja kaikilla on lapsia. Eli en usko, että geenit vaikuttaa kovinkaan paljon. Toki jotkut lihoo herkemmin kuin toiset, ja se voi olla geeneistä kiinni, mutta kyllä jokainen lihavuus on ihan itse aiheutettu.

näillä leveysasteilla. Itse olen sellainen, ja pidän sukuni hoikkuuden salaisuutena sitä, että toisella puolella suku on ollut korkeita virkamiehiä 1700-luvulta asti, jolloin tulivat Saksasta tänne ja toisella puolella taas suku on viljellyt länsisuomalaista ökytilaa ainakin 1600-luvulta asti. Eli ravinnonsaanti on ollut turvattu hoikista geeneistä huolimatta.

joka kerta n. 20kg. Pituutta minulla on 160cm ja paino alle 50kg vaikka söisin mitä.

Koko nuoruuteni söin kuin hevonen. Olen 174 pitkä, painoin aina siinä 50kg hujakoilla. Aina epäiltiin anoreksiaa ym. Söin aina enemmän kuin esim. puolisoni, ja karkkia ja suklaalevy saattoi mennä joka toinen päivä. Raskauksien aikana lihoin 20 kg molemmilla kerroilla, paino lähti kuitenkin pois, ja olin suorastaan luuranko. En liikkunut juurikaan.

Mutta.. 37 vuotiaana aloin sitten kerätä kiloja. Minulla oli lääkityksiä tuolloin, mutta ei ole enää. Samoihin aikoihin makeanhimo hävisi yllättäin, enkä syö enää makeaa ollenkaan. Useita päiviä kuukaudessa olen jopa syömättä, kun rahat eivät riitä. Enpä vain laihdu.. En minä valtava ole vieläkään, olisinko jotain 67? Mutta olisi se ihana taas olla läpipasko.

oli tutkimuksesta, jossa todettiin että mitään läpipaskoja ei ole olemassa. Se ei selitä kenenkään hoikkuutta. Usein nämä läpipaskot syövät kuitenkin vähemmän kuin kuvittelevat (joo, voit vetää sen suklaalevyn mutta jos et syö muuta sinä päivänä jäät miinukselle silti) tai liikkuvat tietämättään enemmän. Eli ovat niitä joilla koko ajan jalka vispaa tai eivät ole kotonakaan aloillaan vaan puuhailevat kaikkea

Siis parissa vuosikymmenessä on tapahtunut huima muutos. Siinä ajassa ei kyllä ehdi tuollaisia geneettisiä muutoksia populaatiotasolla tapahtumaan.



Toki toiset lihoo herkemmin, mutta eniten syytä ylipainoon on passivoitunut elämäntapa ja se että syödään liikaa kulutukseen nähden.

En harrasta mitään urheilua enkä edes kävele tai fillaroi koskaaan. Korkeintaan tanssin diskoissa ;-) Liikun joka paikkaan autolla.... Enkä harrasta mitään. Suvussa ei yhtään ylipainoista kummallakaan puolella. Raskauskilot tippui itsestään kolmeen kertaan.



... Mutta, en pysty istumaan paikoillani hetkeäkään kotona vaan puuhaan aina jotain ja elehdin ja hosun vaikka istuisin tuolissa. Se varmaan vaikuttaa. Ikää 35. BMI jotain 20

Itse olen aina ollut hoikka enkä edes liho helposti. Ok, saatan syödä vähän, en osaa sitä arvioida, kun en ole koskaan laskenut kaloreita tai muuta. Herkkuja syön tosi paljon, mutta saattaa toki olla mahdollista, etten sitten syö oikeaa ruokaa kovin isoja määriä. Se on kuitenkin ihan varmaa, etten todellakaan ole mitenkään aktiivinen ja "liiku paljon kotioloissa" niin kuin täällä on ehdotettu. Olen laiska paska, joka istuu tietokoneella tai makaa sohvalla. En harrasta liikuntaa, mutta en myöskään mitään kotona puuhailua. Lojun vaan (ja mätän karkkeja kaiket illat). Kunto on huono, mutta paino ei nouse.



Tämän lisäksi tulee näin äkkiä mieleen ainakin kaksi perhettä, joissa molemmat vanhemmat ovat hoikkia ja lapsista kaikki muut paitsi yksi. Koko perheessä siis on vain yksi lihava henkilö, lapsi. Kun kyse on lapsesta, vanhempien ruokailutottumukset ovat kuitenkin mitä todennäköisimmin ne, joita koko perhe noudattaa. Lapsi ei ole voinut saada mässäilyn mallia, jos koko muu perhe on hoikka. Muun perheen elämäntavat ovat sellaiset, että he ovat hoikkia, mutta sitten on tämä yksi lihava lapsi... En ole pystynyt selittämään tätä millään muulla kuin geeniperimällä: tällä yhdellä lapsella on geenejä, joiden vuoksi hän lihoo TAI häneltä puuttuu geenit, joiden vuoksi hän ei liho.



Toisen perheen sukua en tunne, mutta toisesta tiedän, että lihavan lapsen isovanhemmista yksi on myöskin lihava, mutta tädit, sedät, enot ja serkut eivät ole. Lapsi siis olisi voinut saada "lihavuusgeenin" isoäidiltään, vaikka koko muu suku on hoikkaa.

kyl koskaan ole kokenut itseäni hoikaksi, vaan vasta sit, kun BMI on alle 20.

Jotkut vain ovat sellaisia kukkakeppejä ravinnosta ja liikunnasta riippumatta.



Itse olen 170cm ja painan aina n. 50kg söin miten tahansa. En harrasta aktiivisesti mitään liikuntaa ja hyötyurheilukin on vähäoistä. Suusta alas mene mitä milloinkin, pizzoja ja mäkkimättöä viikottain unohtamatta.



Vanhemmat aina olleet hoikkia ja samoin heidän vanhemmat. Eikä kukaan ole erityisen tarkka mistään tai urheilullinen.

Olin pitkään painoindeksissä 18 (nykyään 20) ja tietysti juuri sellainen "läpipasko", joka söi mitä sattui eikä harrastanut liikuntaa aktiivisesti. Mutta nyt kun ajattelen tarkemmin, niin liikuin oikeastaan aika paljonkin. Minulla ei ollut autoa, vaan fillaroin paljon, kävelin kauppaan, koululle, bussipysäkille. Eli vaikka en käynyt salilla tai jumpissa, tulin huomaamattani liikkuneeksi riittävästi ja joka päivä.

Ja se ruokavalio: en tykännyt suklaasta enkä pullista. Jos söin karkkia, söin väkeviä salmiakkeja yms. Jos söin rasvaisen pitsan, niin en sitten syönytkään mitään muuta koko päivänä, koska ei ollut nälkä. Lisäksi söin yleensä vain nälkääni. Opiskeluaikoina rahat olivat tiukilla, joten ruokaakaan ei voinut ostaa määrättömästi kaappiin. Alkoholia kului vähän, koska sitäkään ei ollut varaa ostaa.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että niillä läpipaskoilla voi olla myös lihaksia ja luonnostaan pienempi rasvaprosentti. Ja nimenomaan evoluutiossa kaiken järjen mukaan ne ihmiset joilla on lihaksia kestävät parhaiten koska läski kyllä sulaa kun ruoka loppuu mutta yrittäkäähän päästä lihaksista eroon. Läski sulaa yleensä ennen lihaksia. Lisäksi luonnostaan hoikilla ihmisillä voi olla sellaista rasvaa mm. naisilla joka ei lähde kovin helposti pois mm. hoikillakin naisilla voi olla sitkeää reisirasvaa joka onkin tarkoitettu sulamaan vasta äärimmäisissä olosuhteissa.

kun jokkut kehuu että voi syödä MITÄ VAAN eikä liho! :D



Mää syön mitä vaan ja lihon! Ja jos otan ruodun ittestäni niin pysyn kunnossa, vaikka syön.



Siinä on oikeesti ihan simone eroa SYÖKÖ vai "syökö".



Oman ruokavalion voi raiskata helposti 2000 kaloriin päivässä -näyttäkää se ihminen joka ei siitä liho!!! Koska se on oikeasti sula mahdottomuus -ellei kulutus ole helvetisti jotain ylimaallista.



Pystyn halutessa syömään päivän aikana tukevan aamupalan, pizzaa lounaaksi, välipalaksi jotain sokerisontaa, päivälliseksi lasagnea ja iltapalaksi hakea kebabin. Tekeekö joku teistä "voin syödä mitä vaan" huutelijoista niin?



NO EI TEE!!! Eli pää kii.



Kaikki ylilihavat voitaisiin sulkea sairaalaan dieetille ja laihtuminen valvotuissa oloissa tapahtuu. Ei ne pysy lihavina. Keskitysleireilläkään kukaan ei pysy "geenien" vuoksi lihavana.



Geenejä, eli SUKUA voi syyttää ehkä huonosta esimerkistä ja asenteesta ruokaan.

Lihava äiti ja lapsi tulee luultavammin siitä miten perhe ruokailee ja miten opitaan ruokaa valmistamaan. Ei siitä että pysyy lihavana tai hoikkana vaikka päällään pomppii.

Lisäksi vielä olen huomannut, että lihavien lasten annoskoot ovat todella suuria. Esim. 7-vuotias poika mättää saman määrän ruokaa kuin minä. Toki kasvava kuluttaa eri lailla kuin aikuinen, mutta silti...

Geenejä, eli SUKUA voi syyttää ehkä huonosta esimerkistä ja asenteesta ruokaan. Lihava äiti ja lapsi tulee luultavammin siitä miten perhe ruokailee ja miten opitaan ruokaa valmistamaan.