Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet tästä? *asiaa muiden elämänvalinnoista*
25.08.2009 |
Puolustan itseäni sen verran, että ystäväni kysyi minun mielipidettäni enkä ole sitä vielä oikein osannut antaa.
ELI: ystäväni on naimisissa mielestäni hieman omituisen miehen kanssa. Tai siis, mies on ihan kiva, ei siinä, mutta kummallinen. Tosin sopivat mielestäni yhteen hyvin sillä ystävänikin on aina ollut oman tiensä kulkija=) Tämä pohjustuksena sen vuoksi, että en tunne miestä hirvittävän hyvin.
No, tämä ei nyt ole se ongelma vaan se, että pariskunta haluaa elää maailmalla ja seikkailla. He eivät halua lapsia eivätkä he halua koiria tai omistusasuntoja jne. He ovat eläneet monesti eri puolilla maapalloakin, kun molemmilla on ollut kiinnostava työprojekti jossian. Kumpikaan ei kuitenkaan ole varsinaisesti mikään uratykki. Ystäväni kysyi mielipidettäni seuraavaan asiaan: eli voiko hän jättäytyä kotirouvaksi eli vain harrastamaan ja opiskelemaan vaikkapa kirkkohistoriaa, jos mies saa hyväpalkkaisen työn vaikkapa jostain arabimaasta, mistä ystäväni olisi vaikeampaa saada töitä (hän ei puhu arabiaa)? Eli mitä mieltä av-raati on, saako nykyään olla kotirouva vai onko se siipeilyä? Lisäyksenä että ystäväni mukaan hänen miehensä mukaan vaimo saa itse valita, onko töissä vai ei. Hän haluaa kuitenkin tarjota vaimolleen mahdollisuuden elää niinkuin tahtoo ilman työvelvoitteita ainakin muutaman vuoden ajan.
Kommentit (13)
Jos molemmat ovat samaa mieltä, niin siitä vaan! Sen verran katsoisin, että maksaisin itselleni (vaikka miehen palkkatuloilla) jonkin laista eläkevakuutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on tosi yleistä, että varsinkin vanhempien tutkijoiden perheissä on reissattu maailmaan (yleensä miehen) työn mukaan ja vaimo on ollut kotona. Erityisesti noissa tilanteissa minusta kyse ei ole siipeilystä, vaan päinvastoin, nainen mahdollistaa miehensä etenemisen pitämällä kodin kasassa. Nykyisin tapahtuu toisinkinpäin, ja toisaalta puhtasti kotirouvaksi jää harvempi nuorista aikuisista.
Mutta jos tuohon on mahdollisuus ja se molemmille sopii, en ottaisi pianeita siipeilystä. hieno tilaisuus molemmille.
Käytännön raha-asioista kannattaa tietysti pitää huoli, eläkekertymästä jne. Samoin kuin turvata selusta kuoleman tai eron varalta.
ja voisin itsekkin tehdä kuten ystäväsi.
Outoko minäkin? ;)
Kunhan tosiaan tekee kuten 5 sanoikin eli varmistaa selustaansa niin en näe asiassa mitään ongelmaa.
En muutenkaan tajua joittenkin suomalaisten asennetta, että vain työtä tekevät ovat jotakin ja muut siipeilijöitä... Kyllä on köyhää elämä jos siihen pitää oikeasti hakea sisältöä työstä!
Mutta itse en sellaiseksi haluaisi koska se on ihan tosiasia, että moni kotirouva on saanut kaiken liian helpolla ja luonnekin on sitten sen mukainen. En voisi pitää miehestä joka pitää sellaisista hienohelmaisista kotirouvista ja haluaisi sellaisen itselleen. Naisenkin pitää olla itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse en sellaiseksi haluaisi koska se on ihan tosiasia, että moni kotirouva on saanut kaiken liian helpolla ja luonnekin on sitten sen mukainen. En voisi pitää miehestä joka pitää sellaisista hienohelmaisista kotirouvista ja haluaisi sellaisen itselleen. Naisenkin pitää olla itsenäinen.
Mutta itse en sellaiseksi haluaisi koska se on ihan tosiasia, että moni kotirouva on saanut kaiken liian helpolla ja luonnekin on sitten sen mukainen. En voisi pitää miehestä joka pitää sellaisista hienohelmaisista kotirouvista ja haluaisi sellaisen itselleen. Naisenkin pitää olla itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useimpien ihmisten "harrastaminen" kun ei ole kovin tuloksellista puuhaa. Mutta toki, jos "harrastaa" niin että esimerkiksi kirjoittaa kirjan tai opiskelee jonkun tutkinnon tai tekee näyttelyllisen tauluja niin sitten ei ehkä mene aika ja elämä ihan hukkaan.
useimpien ihmisten "harrastaminen" kun ei ole kovin tuloksellista puuhaa. Mutta toki, jos "harrastaa" niin että esimerkiksi kirjoittaa kirjan tai opiskelee jonkun tutkinnon tai tekee näyttelyllisen tauluja niin sitten ei ehkä mene aika ja elämä ihan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse en sellaiseksi haluaisi koska se on ihan tosiasia, että moni kotirouva on saanut kaiken liian helpolla ja luonnekin on sitten sen mukainen. En voisi pitää miehestä joka pitää sellaisista hienohelmaisista kotirouvista ja haluaisi sellaisen itselleen. Naisenkin pitää olla itsenäinen.
'
Meilläkin ukko on toimitusjohtaja ja mää lähäri mutta tasan puoliksi maksetaan kaikki, kun oon itsenäinen! Mies ostelee itselleen kaikkea kivaa niinkuin audikuuseiskan, omilla rahoillaan. Olis se ottanut mut mukaan jouluna Malediiveille mutta en voi lähteä kun sehän olis miehen siipeilyä ja mies vois vaikka alkaa alistamaan mua, jos joutuis maksamaan mun matkan! Mä meen sitten Turkuun mummolaan jos saan säästettyä junalipun verran rahaa!
kateutta ilmassa?
sitten kaukosuhde aluksi kukoistaisi ja lopuksi tuhoutuisi. Mutta pääasia, että on itsenäinen. Viis siitä, että olisi valmis tylsistymään vähäsen, menemään miehen mukana ja että sopivat toisilleen ja ovat onnellisia.
Mun mielestä tehkööt niin kuin lystäävät. Ei ole kumpikaan multa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokisin epäilyttävänä, jos seikkailija haluaisi, että jätän oman elämäni hänen takiaan. Käsitykseni seikkailijoista on, että he eivät juuri arvosta perhe-elämää ja siten kotirouvuuteni tekisi minusta hänelle vastenmielisen tai ainakin vähemmän arvostettavan henkilön. Pysyäkseni kiinnostavana minun pitäisi ainakin kehittää itseäni jatkuvasti, tosin miehen kustannuksella siihen olisi ihanteelliset mahdollisuudet (mutta arabimaassa - ei ehkä paras ympäristö?).
Minusta tuossa on aika iso riski. Perinteisen miehen kansainvälistä uraa tukevan kotirouvuuden tajuan ja minulla on siitä lähipiirissä kaunis esimerkkikin. Mutta tässä ei ollutkaan kyse seikkailijoista vaan koko perhe liikkui miehen työn mukana pitkin maailmaa.
Itsenäisyys ylipäätään ei minusta ole yhtä tärkeä arvo kuin kiinnostava elämä, jonka miehen mukana maailmalla varmasti saisi.
hittoako se muille kuuluu.