Kuinka eritavalla vauvanne ovat potkineet raskausaikoina?

Ensimmäinen liikkui ja potki kohtalaisesti, ja välillä paljonkin, niin ainakin silloin tuntui.



Toinen ja kolmas taas möyri lakkaamatta, potki, töni, venytteli, heitteli kuperkeikkaa ja ties vaikka mitä, sen minkä kerkesi.

Olen pieni kokoinen, ja maha on ollut valtava, oli se hauska näky, kun koko maha heilui puolelta toiselle, kun vauva touhusi ja puuhasteli.

Kipeää kyllä teki moneenkin otteeseen, ja varsinkn keskimmäinen oli mahdottoman kova venyttelemään, teki kyllä kipeää kun puski sekä ylä-, että alapäähän! Kuopuksella oli usein hikka, ja menetti hermonsa sen kanssa -> alkoi potkia ja myllätä mahdottomasti aikansa hikoteltua. Ja aina jos laittoi mahan päälle jotain, käden, kirjan tms. tai vaikka neuvolassa kun kuunneltiin sydän ääniä, alkoi potkia, useimmiten juuri siihen, mikä osui mahaan :D



Keskimmäinen ja kuopus ovat luonteeltaan tempperamenttisiä, lähtivät aikaisin liikkelle, ja pyörivät nukkuessaan ihan mahdottomasti edelleen. Esikoinen on aina ollut rauhallisempi :)

1. ja 2. istukka oli etuseinässä joten se on osaltaan varmaan hillinnyt liikkeiden tuntemista. Molemmat liikkuivat paljon ja usein, mutta liikkeet muuttuivat kipeämmiksi vasta ihan loppuraskaudessa. Liikkeet olivat myös enemmän selkeitä potkuja ja lyöntejä. Kakkonen teki loppuraskaudessa sellaista, että otti jaloilla keuhkoista vauhtia ja painoi päällä virtsarakkoon. Ei kovin kiva tunne sekään...



Tämä 3. onkin sitten ihmeellinen möyrijä, potkuja tuntuu harvemmin vaikka liikkuukin aika paljon. Toisaalta välillä tämä pitää pitkiäkin huilitaukoja.



Tämä kuitenkin tekee sellaista todella inhottavaa liikettä, yrittää ilmeisesti työntää jalkaa kylkiluiden alta mahan läpi... :( Tuntuu aivan järkyttävältä ja on pakko lopettaa kaikki hommat samantien ja painaa käsillä vastaan kun tuntuu että repeän. (jos joku muistaa alien-elokuvan missä alien syntyy mahan läpi niin uskoisin sen tuntuvan juuri tältä)



Istukka on takaseinässä, eli voi olla että se osaltaan vaikuttaa siihen että liikkeet tuntuvat aikaisemmin kipeinä. Nyt siis rv 31.

Esikoinen oli oikea duracelpupu jo mahassa. Koko maha hytkyi ja kylkiluut huusivat armoa yhdessä sisuskalujen kanssa. Mä valvoin yökausia, kun en pystynyt nukkumaan jos vauva päätti alkaa jumppaamaan keskellä yötä ja yleensä tuo päätti. Kiroilin siinä puoliunessa nuokkuessani, että ne jotka käskevät nukkua loppuraskaudessa "kun vielä voi" saavat suksia suolle - mä en olis millään malttanut odottaa, että saan mukulan pihalle - että saisin nukkua :D Vilkkaan masuvauvan tahti ei ainakaan hiljentynyt masun ulkopuolellakaan ;P Tyttö kääntyi vatsalleen omin avuin raivokkaan yrityksen ja kiukkuamisen säestämänä 3kk iässä, ähki ja raivosi 4kk ikäisenä, kun ei päässyt mihinkään, ampaisi liikenteeseen 5kk iässä ja 9kk ikäisenä kiipeili pitkin kirjahyllyjä sun muuta mukavaa, eikä järkeä päässä tietty hippusen vertaa.... Nyt isompanakin on enemmänkin sellainen rämäpäinen poikatyttö, joka ei vauhtia tai vaarallisia tilanteita pahemmin kammoksu... (Äitiä kyllä välillä hirvittää...)



Poika oli ihan eri maata. Liikelaskentaa en sentään joutunut harjoittamaan, mutta ei sentään yrittänyt navan kautta ulos itseään tunkea. Poika on aivan eri maata kuin siskonsa. Hällä ei ollut kiire minnekään. 5kk ikäisenä ei vielä edes yrittänyt kääntyä tai mitään muutakaan liikahtamiseen viittaavaa. Tosin eipä tuo sitten mitenkään raivokkaasti edes yrittänyt harjoitella, suunnitteli aikansa ja sitten toteutti. Kaiken mitä tekee, laskelmoi ja miettii tarkkaan ensin, toteuttaa sitten. Temperamenttia pojallakin piisaa, mutta toimissaan silti harkitsevainen.



Mä olen kahdesta ensimmäisestä tuntenut ekat potkut jo viikolla 14-15 ja melkein ehdin jo huolestua, kun kolmosesta en vielä viikolla 18 tuntenut yhtikäs mitään ja senkin jälkeen hyvin hentoisesti pitkän aikaa. Selvisi sitten ultrassa, että istukka on etuseinässä toisin kuin aiemmin, joten johtui varmaan siitä. Muutenkin tosin tuntui olevan kaikkein rauhallisin meidän vauvoista. Välillä jouduin ihan oikeasti herättelemään pikkuista, että liikkuis nyt ees sen verran, ettei mielenrauha mene. Luonteesta en nyt vielä osaa kovin paljon sanoa, mutta varsin rauhallisen ja tyytyväisen oloinen 4kk ikäinen pikkuneiti sieltä maailmaan tuli. Viihtyy mainiosti ihan itsekseenkin taivaanrantaan tiiraillen, eikä juuri mistään hötkyile turhanpäiten. Oppi juuri kääntymään masulleen, muttei viitsi kovin paljoa uutta taitoaan harjoitella. Saas nähdä pysyykö oikeasti rauhallisimpana tenavana...

Esikoinen liikkui tosi vähän ja lähinnä möyrimällä, seuraavat kolme ovat jyskyttäneet oikein urakalla ja kuopuksella olivat jopa nyrkiniskut niin kovia, että luulin hänen olevan perätilassa!

ovat olleet sekä raskaus- että tämä vauva-aika (nuorempi siis vielä vauva, vanhempi tietysti ei enää).



mun esikoiseni oli kuten kuvaat tätä kolmattasi, eli järkyttävän kipeitä potkuja. lisäksi esikoinen liikkui todella paljon (neuvolan th laittoi yleensä nlakorttiinkin ylimääräisen + -merkin, kun liikkui niin paljon), ja lähes tauotta, ilmeisesti siis jo silloin myös unissaan. istukka oli edessä silloin. nykyään tuo tyttö on 4-vuotias, todella levoton, temperamenttinen ja vauhdikas, kova menemään edelleen. unissaan puhuu, pari kertaa yrittänyt kävelemään lähteä mutta on ehditty painaa takaisin nukkumaan. tyttö myös lähti hyvin varhain liikkeelle (3kk istui itse, 5kk seisoi, 10 kk käveli,juoksi ja kiipesi) ja on edelleenkin motorisesti lahjakkaampi kuin useimmat ikätoverinsa.



kuopus taas oli tosi rauhallinen raskausaikana, kuten on edelleenkin näin 4kk vanhana. hänen kanssaan jouduin tekemään liikelaskentaa (molemmissa raskauksissa ollut lopussa eräs sairaus, jonka vuoksi tätä pitänyt tehdä), kun esikoisen kanssa ei juuri tarvinnut erikseen alkaa laskemaan vauvan liikkuessa koko ajan. kun olin viikkoa ennen pojan syntymää sairaalassa käynnistysyrityksen vuoksi, kätilöt kävivät kilvan "ärsyttämässä" masuvauvaani, jotta se liikkuisi ja sydänäänikäyrälle tulisi "oikeanlaista" käyrää. tietysti ihan loppuraskaudessa ne harvatkin liikkeet tekivät kipeää, kun itse olen suht pieni nainen, ja vauvat on molemmat olleet yli 4-kiloisia syntyessään, ja on ollut aika ahtaat oltavat heillä :) mutta siis tässä jälkimmäisessäkin raskaudessa istukka oli edessä, ja näinkin oli erilaiset kokemukset kuitenkin.



molemmat lapseni ovat kuitenkin terveitä ja hyvinvoivia, mitä nyt toinen temperamentiltaan aika raju ja toinen ilmeisesti vähän vähemmän raju.

Keskimmäinen potki niin lujaa ylöspäin suoraan palleaan, että muutamaan otteeseen henki melkein salpautui!



Kolmas oli kääntyilijä, viimeiseen asti. rv 36 päätti, että käänynpä tässä vielä perätilaan. rv 38 sai päähänsä kääntyä vielä kerran takaisin oikeinpäin. Tuokaan ei mitään kivutonta ollut kun noilla viikoilla vauva pyörii 180 astetta. (Ja touhusi nämä siis ihan itsekseen, lääkäri ei kääntänyt.)



Esikoinen oli lähinnä sellainen tökkijä. En edes puhuisi potkuista, koska rauhallisesti tökki vaan. Kun painoin kädellä mahaa, hän vastasi painamalla vastaan. Se oli uskomatonta, aivan ihanaa, kommunikointia sikiön kanssa! :)