Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syön ahdistukseeni!
24.08.2009 |
Miten saan tämän loppumaan??!! Olen aina ollut "tunnesyöjä", koskaan ei varmaan ihan normaalia suhdetta ruokaan ja syömiseen ole ollut.
Yleensä on mennyt ahmimisen puolelle, bulimiaa ei ole, eli en oksentele. Saatan kyllä syödä itseni aivan oksennuksen partaalle, vannon etten koskaan enää, ja kohta taas etsin jotain suuhunpantavaa :(.
Olen ollut aikuisikäni reilu parikymppisestä reilusti ylipainoinen, joskus opiskeluaikoina alle kaksikymppisenä taas oli kausi, etten juurikaan syönyt mitään. Eli toiseen äärilaitaan veti. Miksi kultaisen keskitien löytäminen on niin vaikeaa?
Nyt olen ollut taas enemmän masentunut ja ahdistunut, mikä näkyy lihomisena. Välissä sain laihdutettuakin yli 25 kg, mutta lihoin sen takaisin raskauden ja vauvavuoden aikana :(.
Nyt olen sentään saanut suurin piirtein katkaistuksi painonnousun, mutta se laihtuminen on työn ja tuskan takana!
En oikein saa mielihyvää muusta kuin syömisestä, niin jotenkin tuntuu niin raa'alta viedä se "viimeinenkin ilo" itseltä, tyhmää, tiedän, mutta järjen kanssahan mitään tekemistä tällä asialla ei ole :(.
Onko vastaavan kokeneita? Kuinka olette päässeet ahmimisesta eroon? Onko elämä yhtä tasapainoilua herkkujen kanssa hamaan loppuun saakka, vai pääseekö asiasta irti niin, että voi normaalin ihmisen tavoin ottaa pullan kahvin kanssa, tai pari palaa suklaata? Nyt kun helposti huitaisee koko pitkon taikka levyn..
Olen todella ahdistunut, apua :((!!
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään en saa nieltyä alas, kun masentaa ja ahdistaa. Ei vaan pysty nielaisemaan. Olen alipainonen.
minulla on. sanotaan bed-syndroomaksi. pakollinen ahmimisen tarve. lääkitys sepram 30 mg auttaa vähän. silti syön liikaa mut se kamala tarve änkeä suuhunsa vaikka mitä kokoajan on kadonnut.
pahamieli tulee kun syön liikaa mut enää ei mene koko päivä tai vkko pilalle. täytyy vaan jatkaa. terapiaan sun pitää päästä ja opetella purkamaan ahdistustasi muualle, muuten et selviä tuosta..
nyt sun täytyy keksiä jokin korviketekeminen tuolle syömiselle, mitä teet kun ahdistus iskee. Itse syön aina vitutukseen, mutta olen myös opetellut tekemään muuta kun jalat meinaavat viedä jääkaapille. Tsemppiä!
Kärsin samasta ja mietin samantyyppistä aloitusta. Minulla ei ole mitään virallista diagnoosia, mutta jokin häiriö on. Mitä enemmän mietin tätä ongelmaani, sen enemmän syön. Kiva kierre :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Aloita syömisen normalisoimisesta. Eli 5 ateriaa päivässä. Terveellistä ruokaa, riittävä määrä, älä rajoita itseäsi liikaa, vaan koita kuunnella kehon viestejä-milloin on hyvä olla ja vatsa täynnä, Ei ähky. Älä yritä laihduttaa, jos ahdistaa, vaan koita nauttia tavallisesta ruuasta. Kata ruoka lautaselle, hidasta ruokailutahtia. Älä syö muualla kuin pöydän ääressä.
-tunnepäiväkirjaa...eli kirjaa ylös fiilikset ruokailun yhteydessä, myös jos tulee sitä ahmimista.
söin ihan hirveästi, kun veljeni teki itsemurhan. Söin, söin, söin pari vuotta. Nyt pitäisi saada ne kilot pois, mutta en oikein osaa.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi varmaan oikeasti hakea ammattiapua jostain, mutta olen pitkään yrittänyt saada apua masennukseenikin, mutta tuntuu olevan kiven alla täällä "maailman parhaan julkisen terveydenhuollon" maassa :(.
Lohdullista kuulla, etten ole ihan kummajainen, vaan meitä on muitakin. En toki kenellekään toivo tätä "vaivaa"!
Onkohan netissä mitään vertaistukipalstaa olemassa..?
ap