Voiko gerbiiliä "kouluttaa"?

Ei tuo kyseinen gerbiili aina pure, mutta sitten, kun se sille päälle sattuu, niin sitten näykkäsee monta kertaa peräkkäin, aina kun osuu kohdalle.



Meille nämä gerbiilit ovat uusia tuttavuksia. Lapset halusivat eläimen ja Faunattaressa suosittelivat gerbiilejä (ja täällä av:lla). Lapset 9v ja 7 v antavat niille kyytiä... nätisti he niiden kanssa ovat, mutta kuitenkaan kärsivällisyys ei ole lasten vahvuus.... Tämä kyseinen gerbiili ei siis ole purrut lapsia, vaan meitä aikuisia, jotka emme yhtään retuuta emmekä väkisin ota.



ap

selvät säännöt lapsille siitä, miten gerbiilejä saa kohdella. Ne rupeavat karttamaan kättä, jos niitä jahdataan tai otetaan jatkuvasti väkisin käteen. Lapsille voi myös opettaa gerbiilien touhujen seuraamista, se antaa paljon enemmän kuin kädessä pitäminen. Antakaa siis gerbiileille virikkeitä (kartonkipakkauksia, kuivaa heinää, oksia, vessapaperirullia, vessapaperia, hiekkakylpy jne) ja seuratkaa yhdessä niiden toimia.



Gerbiilit ovat tempperamenttisia eläimiä, ja se pitää niille myös suoda. Meidän vanhin gerbiili aina näykkää nätisti sormesta, kun se haluaa kädestä pois, ja silloin se myös päästetään. Sillekin täytyy antaa oma rauha.

terraariossa vaikka mitä aktiviteettejä ja lapset istuvatkin terraariossa nenä kiinni varmaan tunteja päivässä ihan vain seuraten. Ja välillä sitten taas jahtaavat niitä. Mutta eivät nyt koko aikaa.



En oikein tiedä, millaiset säännöt lapsille pitäisi luoda... Lapsia vartenhan gerbiilit on ostettu. Ei siinäkään ole järkeä, että sanoo, ettei niihin saa koskea.

Ja sitten taas lapsilla ei ole kykyä eikä keskittymiskykyä kärsivällisesti vain odottaa ja odottaa ja odottaa, jotta gerbiilit itse tulisivat kädelle.



Nyt me olemme ratkaisseet tämän niin, että gerbiilejä ei saa jatkuvasti häiritä, eli jos ne nukkuvat, niin niiden pitää antaa nukkua. Jos ne ovat hereillä, niin sitten saa jahdata, mutta ei nyt kamalan pitkiä aikoja.



Gerbiileilläkin taitaa olla luonne-eroja. Kaksi niistä ovat suht rauhallisia ja uteliaita. Tämä kolmas on se purija, jolla on vauhtia sata lasissa, joka tekee kamalia loikkia ja on vaikea hallita.



ap

että lapset jaksavat seurailla gerbiilejä ja niiden tekemisiä. Tottakai eläimet on teillä otettu lapsille, mutta pitää muistaa myös eläinten hyvinvointi. Te voisitte vaikka keskustella siitä, mitä lapset ajattelevat gerbiilien tykkäävän siitä, jos niitä jahdataan.



Siis mun mielestä gerbiilejä voi pitää kädessä, ainakin meillä yksi gerbiileistä on selvästi kiintynyt meihin ihmisiin (kaksi on vielä ihan junnuja, joten niistä ei vielä osaa sanoa), mutta tässä on myös kääntöpuolena se, että ne saattavat ruveta pelkäämään ihmistä, eivätkä halua enää tulla käteen tai saattavat ruveta puremaan.



Jos gerbiilit ovat vielä pieniä, suosittelen, että neuvot lapsia pitämään kättä terraariossa, ja antamaan gerbiilien tulla omaehtoisesti haistelemaan ja tutustumaan. Välillä voi sitten ottaa käteen.



Pitää muistaa, että gerbiili on saaliseläin, ja kaikki saaliseläimet ovat ensisijaisesti epäluuloisia ja säikkyjä (tuo loikkiminen on erittäin ominaista gerbiilille, etenkin nuorelle). Ne eivät pure tai loiki ilkeyttään, vaan siksi, että ne pelkäävät.



Te voisitte yhdessä miettiä esim. sitä, millaisessa ympäristössä gerbiilit elävät luonnossa, ja millaisia asioita ne näinollen pelkäävät. Tämä on lapsillekin mielenkiintoista ja opettaa sitä kuuluisaa toisen elävän olennon huomioonottamista.

hyvä idea tuo luonnonmukaisen ympäristön ja vihollisten pohtiminen.



Olen ollut ihan positiivisesti yllättänyt, miten kauniisti he niitä gerbiileitä käsittelevät. Mutta totta kai he haluavat ottaa ne syliin ja se ei onnistu kuin jahtaamalla. Omat lapset jo oppivat nopeasti sen, miten gerbiili otetaan kiinni, mutta auta armias, kun kaverit tulevat niitä jahtaamaan. Huoh. Onneksi lapset ovat paljon koulussa ja muissa harrastuksissa, eli saavatpa gerbiilit olla kuitenkin suurimman osasta ihan rauhassa.



ap

ottamasta gerbiileitä käteen. Sitten on eri asia, kun ovat tottuneet teidän perheen jäseniin. Kyllä ne rauhoittuvat, kun kasvavat vähän isommaksi! Kyllä varmasti kaveritkin ymmärtävät tämän selityksen.



Ainakin tuo meidän vanha gerbiili on niin hidasliikkeinen noihin nuoriin verrattuna, että se on jopa helppo ottaa kiinni.



Luulen, että teidän lapsista tulee hyviä gerbiilinhoitajia! Me ollaan otettu niitä ihan näin kahden aikuisen iloksi, ja mun mielestä ne on todella mielenkiintoisia lemmikkejä!

on hoidellut pian 2 vuotta itsenäisesti meidän gerbiilejä. Toki katsotaan että hoito on hyvää ja asianmukaista. Aluksi oli vähän totuttelua puolin ja toisin, mutta aika pian homma alkoi sujua kuten pitääkin. Jo alkuvaiheessa todettiin parhaaksi ottaa käyttöön sellainen sääntö, että vain omat lapset ottavat häkistä ja näyttävät miten niitä pidetään ja käsitellään. Poikkeuksena tietenkin ne, joilla on ennestään kokemusta tai ovat oppineet. Suosittelen!

Olen ollut ihan positiivisesti yllättänyt, miten kauniisti he niitä gerbiileitä käsittelevät. Mutta totta kai he haluavat ottaa ne syliin ja se ei onnistu kuin jahtaamalla. Omat lapset jo oppivat nopeasti sen, miten gerbiili otetaan kiinni, mutta auta armias, kun kaverit tulevat niitä jahtaamaan. Huoh. Onneksi lapset ovat paljon koulussa ja muissa harrastuksissa, eli saavatpa gerbiilit olla kuitenkin suurimman osasta ihan rauhassa.

ap

ei opi hyvällä eikä pahalla. kokemusta on.

Eihän gerbiileitä saa missään nimessä jahdata! Ei ne sillon ikinä enää tuu kädelle! Luottamus menee saman tien pois, eikä eläin enää luota ihmiseen. Munmmielestä gerbiilit ei sovi pikkulapsille!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:11"]

Eihän gerbiileitä saa missään nimessä jahdata! Ei ne sillon ikinä enää tuu kädelle! Luottamus menee saman tien pois, eikä eläin enää luota ihmiseen. Munmmielestä gerbiilit ei sovi pikkulapsille!

[/quote]

Tismalleen samaa mieltä. Eläinrääkkäykseltä kuulostaa ap:n perheen touhu ja lapset selvästi aivan liian kypsymättömiä lemmikkejä varten. Gerbiilejä EI saa jahdata, ne eivät myöskään ole mitään sylilemmikkejä jotka luontaisesti viihtyisivät  kädessä, siksi raukat purevat henkensä pelossa. Eläimen hyvinvoinnin pitäisi olla se ykkösprioriteetti, ei todellakaan mitään "lapsia varten ne hankittiin" paskaa. 

Etsikää uusi koti gerbiileille, jossa osataan käsitellä arkoja jyrsijöitä, jos ette muuten saa lapsia kuriin.

Eivätköhän AP:n gerbiilit ole viidessä vuodessa siirtyneet paremmille maille...

ei voi kouluttaa!

kyseleepi ap

Pureeko maistaakseen tai puolustaakseen?

Jos puree kovaa niin että varmasti sattuu niin antakaa eläimen olla. Se ei selvästikkään pidä teidän kontaktista.

Jos näykkäisee maistaakseen katsokaa että kädet on pesty eikä haise ruualle.



Kyseessä on hyvin yksinkertainen ja pieni aivoinen eläin joten ei turhia kuvitelmia pidä olla kouluttamisesta.

Kärsivällisyydellä pureminen loppuu! Tuo on ihan normaalia, että käteen tottumaton otus näykkii.

gerbiilistä, tai sitten hän ei kokemuksesta huolimatta ole tutustunut näihin eläimiin. Mun mielestä gerbiili on aika oppivainen eläin tuon kokoiseksi.



Meillä on ainakin koulutettu gerbiilejä sillä tavalla, että niitä on "rankaistu" puremisesta esim. nipistämällä tai tökkäämällä sormella, huom. HELLÄSTI! Viestin pitäisi olls selkeä: käsi ei tee pahaa, mutta sitä ei saa myöskään purra kun huvittaa. Kannattaa ensin tutustuttaa gerbiiliä käteen, ennen kuin otat niitä käteen. Pidä kättä terraariossa niin että ne voivat vapaasti ottaa siihen kontaktia ja tarjoa siitä herkkuja. Gerbiilien kanssa pitää olla kärsivällinen, mutta kyllä ne oppivat olemaan purematta.



Me ollaan tehty myös sitä, että ollaan hierottu vessapaperia käsiimme ja laitettu sitten sitä pesään, sillä tavalla ne tottuvat ihmisen hajuun.

Samaa mieltä. Itse sain joskus 9 vuotiaana ensimmäiset gerbiilit ja muistan että 2 niistä aina näykki sormille. Nyt olen hankkimassa uudet joten täytyy tutustua hieman paremmin ja juuri kun tuolla luki että totuta ne ensin hajuihisi.

Samaa mieltä. Itse sain joskus 9 vuotiaana ensimmäiset gerbiilit ja muistan että 2 niistä aina näykki sormille. Nyt olen hankkimassa uudet joten täytyy tutustua hieman paremmin ja juuri kun tuolla luki että totuta ne ensin hajuihisi.

Meillä ollut jo vuosia gerbiilejä, tälläkin hetkellä 3. Luonne-eroja on niissäkin, toiset arkoja ja toiset rohkeita, toiset rauhallisia ja toiset vilkkaita jne. Gerbiilit eivät pure pahuuttaan., vaan peloissaan näykkäävät varoitukseksi pysyä kaukana. Toinen vaihtoehto on se niin kuin joku sanoikin, että jos käsissä haisee ruoka. Silloin purema voi olla lujakin. Poikagerbiilit kesyyntyvät helpommin ainakin meidän kokemusten mukaan. Tosin itselläni oli aikoinaan kaksi erittäinen ihanaa ja kesyä tyttögerbiiliä, jotka mm.käyttivät yhtä ja samaa paikkaa vessanaan, myös silloin kun juoksivat vapaana huoneessa, menivät häkkiinsä tarpeilleen. Suurin osa meidän gerbiileistä on tullut kädelle ihan itse, toiset heti, kun käden laittaa terraan, toiset myöhemmin. Jahtaamalla on luottamus menetetty enkä ymmärrä miksi aapee sallii asian. Tottahan lapset haluavat silittää ja paijata eläimiä, mutta jos sellaista varten hankkii eläimen, ei oikea valinta todellakaan ole eloisa ja utelias gerbiili. Ne gerbiilit, jotka olivat meillä syntymästään asti ( eläinkauppa mokasi ja möi meille 3 tyttögerbiiliä, joista olikin yksi poika ja poikasia taisi olla 15 yhteensä sitten...) olivat todella kesyjä ja viihtyivät kädessäni pitkät hetket. Joskus oli kaikki 4 pojua kerralla nätisti vierekkäin☺, vanhin noista eli yli 4 v. Joten aapee, opeta nyt ihmeessä lapsillesi oikea tapa käsitellä gerbiilejä ja kertaa samalla itsekin. Kaverit kuriin myös ja gerbiilit vaikka pois lasten käsittyviltä ja vanhempien valvovan silmän alke vierailujen ajaksi. Itse olen sanonut lapsilleni, että jos gerbiili puree heitä, turha tulla ruikuttamaan. Ihan oikein teki gerbiili, lapsi ei.