Lue keskustelun säännöt.
Milloin aloit antamaan vauvalle tuttipullosta maitoa?
Kommentit (60)
sai synnärillä pullosta lisämaitoa alhaisen verensokerin vuoksi elämänsä kolmena ensimmäisenä päivänä (ja hänellä oli myös glukoositippa). Korvikkeena ainakin meidän synnärillä oli Almiron Pepti, eli erikoiskorvike. Neljäntenä päivänä oma maitoni alkoi riittää (tämä varmistettiin verensokerimittauksilla ja syöttöpunnituksilla) ja sen jälkeen ei ole tuttipulloa käytetty. Joskus parin kuukauden iässä kokeiltiin, huolisiko siitä lypsymaitoa, mutta ei huolinut.
Nyt vauva on 7,5 kk ja juo nokkiksesta lypsämääni maitoa, jos mulla on semmoinen meno, että vaatii sen aikana maitoa.
Itse oli jo etukäteen päättänyt täysimettää vauvani alusta asti, jos vain suinkin mahdollista, mutta pakkohan tuollaisessa tilanteessa korviketta antaa, kun oma maito ei ollut vielä noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika sitten oli lehdessä juttu, kuinka sairaaloihin ilmestyy (ei usein mutta säännöllisesti!) vauvoja, jotka ovat jo pahasti kuivettuneita. Kun äidin ainoa "tuki" on ollut imetystukiryhmä, joiden ainoa päämäärä tuntuu olevan päteä ( =imettää) välittämättä lapsen tai äidin terveydestä.
Imetystuki on varmasti monelle hyvä juttu, mutta niille joilla imetys ei OIKEASTI suju, niin se voi olla pahin itsetunnon tappaja ja lisäksi vaarallinen vauvalle. Kaiken yritäämisen jälkeen lopputulos voi olla pahaksi vauvalle ja päätyy sairaalaan..
kyllä sitä apua kannattaa ennemmin hakea neuvolasta. Tottakai jos on epävarma vauvan saamasta ravinnosta kannattaa antaa lisämaitoa. Mutta synnäreillä jossa sitä apua ja tietoa olisi niin voitaisiin enemmän panostaa siihen, että imetys lähtee sujumaan. Siellä kuitenkin pystytään valvomaan että vauva todella saa tarpeeksi ravintoa ja oikeasti nähtäisiin onko lisämaitoon tarvetta.
Mutta valitettavasti henkilökunnalla ei ole aikaa...
aika sitten oli lehdessä juttu, kuinka sairaaloihin ilmestyy (ei usein mutta säännöllisesti!) vauvoja, jotka ovat jo pahasti kuivettuneita. Kun äidin ainoa "tuki" on ollut imetystukiryhmä, joiden ainoa päämäärä tuntuu olevan päteä ( =imettää) välittämättä lapsen tai äidin terveydestä.
Imetystuki on varmasti monelle hyvä juttu, mutta niille joilla imetys ei OIKEASTI suju, niin se voi olla pahin itsetunnon tappaja ja lisäksi vaarallinen vauvalle. Kaiken yritäämisen jälkeen lopputulos voi olla pahaksi vauvalle ja päätyy sairaalaan..
En tiedä mistä olet saanut tällaisen käsityksen. Imetystuen päämäärä on edistää sitä, että jokainen äiti saisi imettää niin kauan kuin haluaa, oli se sitten kaksi vuotta, ei ollenkaan tai jotain siltä väliltä. Ja kyllä imetystuki-ihmisetkin tunnustavat lisämaidon tarpeen sellaisissa tilanteissa, jossa äidin oma maito ei riitä.
Minusta jo synnärillä pitäisi opastaa paremmin seuraamaan kuivumisen ja maidon riittävyyden merkkejä.
kyllä sitä apua kannattaa ennemmin hakea neuvolasta.
ei ole minkäänlaista imetystietämystä. Se on minusta aika surullista. Itse olen saanut imetykseen paljon parempaa apua paljon parjatulta Imetystuelta, esim. Maitolaituri-keskustelupalstalta.
aika sitten oli lehdessä juttu, kuinka sairaaloihin ilmestyy (ei usein mutta säännöllisesti!) vauvoja, jotka ovat jo pahasti kuivettuneita. Kun äidin ainoa "tuki" on ollut imetystukiryhmä, joiden ainoa päämäärä tuntuu olevan päteä ( =imettää) välittämättä lapsen tai äidin terveydestä. Imetystuki on varmasti monelle hyvä juttu, mutta niille joilla imetys ei OIKEASTI suju, niin se voi olla pahin itsetunnon tappaja ja lisäksi vaarallinen vauvalle. Kaiken yritäämisen jälkeen lopputulos voi olla pahaksi vauvalle ja päätyy sairaalaan..
En tiedä mistä olet saanut tällaisen käsityksen. Imetystuen päämäärä on edistää sitä, että jokainen äiti saisi imettää niin kauan kuin haluaa, oli se sitten kaksi vuotta, ei ollenkaan tai jotain siltä väliltä. Ja kyllä imetystuki-ihmisetkin tunnustavat lisämaidon tarpeen sellaisissa tilanteissa, jossa äidin oma maito ei riitä. Minusta jo synnärillä pitäisi opastaa paremmin seuraamaan kuivumisen ja maidon riittävyyden merkkejä.
Sain "sen käsityksen" käydessäni itse siellä. Voin kertoa että palaute oli tosi ikävää. Kaikki neuvot olivat sen tyylisiä, että piti hankkia joku laite tai apuväline ja vaan pumpata ja yrittää ja pumpata ja yrittää. Kaikki vika oli mussa. Kun en yrittänyt. Meillä apu tuli vasta sairaalassa. Ja nykyään jo imetystuki sana saa mulle punaisen liinan silmien eteen. "Tuki" oli pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain "sen käsityksen" käydessäni itse siellä. Voin kertoa että palaute oli tosi ikävää. Kaikki neuvot olivat sen tyylisiä, että piti hankkia joku laite tai apuväline ja vaan pumpata ja yrittää ja pumpata ja yrittää. Kaikki vika oli mussa. Kun en yrittänyt. Meillä apu tuli vasta sairaalassa. Ja nykyään jo imetystuki sana saa mulle punaisen liinan silmien eteen. "Tuki" oli pääkaupunkiseudulla.
Lieköhän sitten ihmisistä kiinni (vaikka eihän se saisi olla). Itse olen saanut imetystukipuhelimesta ja netin kautta aivan mahtavaa apua, ryhmässä en ole käynyt kun meillä päin ei sellaista ole. Kun itse en ole ikinä mitään syyllistämistä tms. kokenut.
Imetystuen virallinen linja kuitenkin on se, että jokainen saisi imettää haluamansa ajan haluamallaan tavalla (täysin tai osittain tai ei ollenkaan). Musta on tosi harmillista, että imetys"tuen" nimissä tehty painostus leimaa kaikki imetystuki-ihmiset imetysfanaatikoiksi tai -fasisteiksi.
Ymmärrän kyllä, että sulla ei oo kokemuksesi perusteella kovin positiivisia ajatuksia imetystuesta.
44
oma ei ollut vielä nousuut ja vauva oli lähes tauotta tissillä ekat puoltoista vuorokautta. En huolinu, vaikkakätilön mielestä mulla olis ollutkin oikeus levätä välillä kunnolla. Sillä, että annoin vauvan imeä niin paljon kuin tahtoi, sain maidon nousemaan kunnolla toisen päivän iltana, ja oltiin jo alle viikon iässä taas syntymäpainossa. Ja ei, minun vauvani ei kuollut vaikkei lisämaitoa saanutkaan.
Itse kysymykseen sitten, eli milloin sai ekan kerran pullosta. Olisko ollu hilkun päälle viikko kun mies hoiti yhden yösyötöistä pullon kanssa. Korviketta ei ole saanut koskaan, mutta pullosta mun maitoa aina kun olen jossain käynyt tai tarvinnut ehjät yöunet, eikä ole imetystä sotkenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huolinut aikaisemmin. Vasta, kun tuttia oppi syömään, niin onnistui pullokin. Ja pitkät yöunet...
Eikös se ensimmäinen (en muista numeroa), joka puhui siitä, että kolostrumi riittää ensimmäiset päivät vauvalle, nimenomaan rajannut sairaat tms. vauvat ulkopuolelle? Eli jos eräs vauva on ollut kuivumassa, on varmaan hyvä, että siihen on reagoitu, mutta olen ihan samaa mieltä siitä, että ekat päivät ennen maidonnousua vauvalle riittää kolostrumi, eikä tähän vaikuta vauvan syntymäpaino. Ja kolostrumin saaminen onkin tärkeää, eikös siinä ole niitä kaikkia tärkeitä aineita (joku varmaan voi googlata mitä..).
Käsitykseni mukaan normaalitapauksessa vauva saa istukasta sen verran ravintoa, että alkupäivät menee senkin turvin, joten ennen maidonnousua ei tarvita korvikkeita.
Joku viittaili brittitutkimuksiin... En tiedä tutkimuksista, mutta itse synnytin Briteissä, joten tiedän, mitä ainakin minun kohtaamani kätilöt ja neuvolaa vastaava paikka suosittavat. Lisämaidosta ei puhuttukaan vaan vakuuteltiin vauvan pärjäävän noilla kallisarvoisilla pisaroilla (vauva oli ensimmäiseni, joten olin epävarma ja kyselin paljon). Lisäksi tapana ei ole edes punnita lasta kuin heti syntymän jälkeen ja 9 päivän ikäisenä, koska kun paino kuitenkin hieman laskee ensin, on turha niitä "miinuslukemia" rekisteröidä. Punnitaan siis vasta sitten, kun painon olisi taas pitänyt alkaa nousta. Eli äiti ei joudu tilanteeseen, jossa häntä "vaaditaan tilille" vauvan painon laskusta ensimmäisinä päivinä - saati että painon nousu heti olisi ehto kotiin pääsemiselle (tällaisesta olen kuullut, pitäneekö paikkansa?). Epävarmuudessaan ei siis tule "turhaan" turvauduttua lisämaitoon.
Huom. Raskauteni ja synnytys ja vauva oli kaikki ihan normaalia, ja uskon, että jos olisi jotain erityishuolta, kai sitten punnittaisiin ja tutkittaisiin kaikkea tarkemmin.
Kaiken kaikkiaan minusta täällä ollaan imetysmyönteisiä lempeällä tavalla. Kaikki sairaalassa oli leppoisan stressitöntä ja vauvan tissiin tutustuttamisen annettiin tapahtua rauhassa ja painostamatta, vakuuteltiin epävarmalle, että kaikki menee hyvin. Olen myös varma, että jos jostain syystä olisin halunnut olla imettämättä, olisin saanut ihan asiallista tukea vauvanruokinta-asioissa silloikin.
Täällä ennen synnytystä kirjoitetaan birth plan, johon pannaan ylös kaikkia toiveita esim kivunlievityksestä tai siitä, katkaiseeko isä napanuoran. Halusin siihen kirjoittaa, että jos olen jostain syystä pois pelistä, vaikka tajuttomana, synnytyksen jälkeen, vauvalle ei annettaisi korviketta vaan luovutettua äidinmaitoa. Luovutusmaitoa täällä ei kuitenkaan ole saatavilla (ainakaan sairaalassa, jossa synnytin), mutta sanottiin, että sellaisessa tilanteessa tajuttomalta äidiltä lypsettäisiin maitoa ennen kuin korviketta annettaisiin. Jännää.
t: ihan tavallinen äiti, ei mikään laktivisti
PS. Vastaanpa myös kysymykseen: Muutaman viikon iästä alkean ollaan silloin tällöin annettu lypsettyä maitoa pullosta, jotta tottuu. Ikävä kyllä minun on täkäläiseen tapaan mentävä liian aikaisin takaisin töihin, ja vauva joutuu siis päivisin syömään pullosta - lypsämääni rintamaitoa, jos se vain onnistuu. Nyt juuri kerään sitä pakastimeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heti synnyttyään. Olin itse ekat 3 päivää teholla ja vauveli kävi vaan isän kanssa äitiä moikkaamassa eli hoitolapsena aloitti elänsä. Kun sitten sai tisun suuhunsa, ei pulloa se kummin huolinut eli se siitä pulloon tottumisesta. Tutti kelpasi, mutta kohtuudella. Imetin kaikkineen 1½v.
Annoin tissistä ekat 13 kk ja sen jälkeen mukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama tippa tosiaan riittää. Ihmisillä ei vain ole tästä tietoa, valitettavasti ei edes alan ammattilaisilla.
Mutta esim. haikaranpesässä ei suositellakaan lisämaitoa ihan kätilöidenkään toimesta vaan pelkkää imetystä, imetystä, imetystä - nouseepahan maito sitten. Saa se vauvan paino alussa pikkuisen pudotakin. Mutta tosiaan jos haluaa päästä alussa helpolla, antaa lisämaitoa. Minä en uskaltanut antaa, kun kätilö kielsi, joten imetin sitten 2 vrk lähes putkeen (väh. 1,5 tunnin välein). Olin aika poikki, mutta maitoa tuli sitten kolmantena aamuna ovista ja ikkunoista (auts). Sen jälkeen ei herumisessa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä vouhkaamista.
kun sata av-mammaa on kaikki oikeassa ja mitään muuta vaihtoehtoa EI ole! =D
muutama tippa tosiaan riittää. Ihmisillä ei vain ole tästä tietoa, valitettavasti ei edes alan ammattilaisilla.
Mutta esim. haikaranpesässä ei suositellakaan lisämaitoa ihan kätilöidenkään toimesta vaan pelkkää imetystä, imetystä, imetystä - nouseepahan maito sitten. Saa se vauvan paino alussa pikkuisen pudotakin. Mutta tosiaan jos haluaa päästä alussa helpolla, antaa lisämaitoa. Minä en uskaltanut antaa, kun kätilö kielsi, joten imetin sitten 2 vrk lähes putkeen (väh. 1,5 tunnin välein). Olin aika poikki, mutta maitoa tuli sitten kolmantena aamuna ovista ja ikkunoista (auts). Sen jälkeen ei herumisessa ongelmia.
on muuten tosi tuomittavaa jos joku haluaa päästä helpolla.
Äitien on rankan synnytyksen jälkeen jaksettava valvoa ja imettää, imettää ja imettää vaikka rinnat verillä, koska se on vauvan parhaaksi. Mikäs on äidin ja sitä kautta myös vauvan parhaaksi? Mulla on ainakin aivan tarpeeksi hommaa toipua synnytyksestä ja saada itseni kuntoon ilman, että syyllistyn siitä että EN JAKSA imettää yötä päivää heti synnytyksen jälkeen. Joten, vauvalle EHDOTTOMASTI lisämaitoa synnärillä, koska mä suostun pitämään vauvaani rinnalla vain 15 per rinta kerrallaan. Jos jää nälkäiseksi niin sitten pulloa kehiin. Kotona sitten tarpeen vaatiessa pullosta, jotta itse pääsen jumppaan ja lenkille yms.
Äitien on rankan synnytyksen jälkeen jaksettava valvoa ja imettää, imettää ja imettää vaikka rinnat verillä, koska se on vauvan parhaaksi. Mikäs on äidin ja sitä kautta myös vauvan parhaaksi? Mulla on ainakin aivan tarpeeksi hommaa toipua synnytyksestä ja saada itseni kuntoon ilman, että syyllistyn siitä että EN JAKSA imettää yötä päivää heti synnytyksen jälkeen. Joten, vauvalle EHDOTTOMASTI lisämaitoa synnärillä, koska mä suostun pitämään vauvaani rinnalla vain 15 per rinta kerrallaan. Jos jää nälkäiseksi niin sitten pulloa kehiin. Kotona sitten tarpeen vaatiessa pullosta, jotta itse pääsen jumppaan ja lenkille yms.
[/quote]
kyllä mä sanoisin että on se jaksettava imettää ne pari päivää. Lähes kaikilla tulee nännit kipeäksi, menee jopa rikki, sekin kuuluu asiaan. Nämä pari päivää kun kärsit LAPSESI PARASTA AJATELLEN, on sinulla mahdollisuus kivuttomaan ja leppoisaan täysimetykseen :) Maito riittää, eikä ne nännitkään yleensä uudestaan kipeydy.
Äitien on rankan synnytyksen jälkeen jaksettava valvoa ja imettää, imettää ja imettää vaikka rinnat verillä, koska se on vauvan parhaaksi. Mikäs on äidin ja sitä kautta myös vauvan parhaaksi? Mulla on ainakin aivan tarpeeksi hommaa toipua synnytyksestä ja saada itseni kuntoon ilman, että syyllistyn siitä että EN JAKSA imettää yötä päivää heti synnytyksen jälkeen. Joten, vauvalle EHDOTTOMASTI lisämaitoa synnärillä, koska mä suostun pitämään vauvaani rinnalla vain 15 per rinta kerrallaan. Jos jää nälkäiseksi niin sitten pulloa kehiin. Kotona sitten tarpeen vaatiessa pullosta, jotta itse pääsen jumppaan ja lenkille yms.
kyllä mä sanoisin että on se jaksettava imettää ne pari päivää. Lähes kaikilla tulee nännit kipeäksi, menee jopa rikki, sekin kuuluu asiaan. Nämä pari päivää kun kärsit LAPSESI PARASTA AJATELLEN, on sinulla mahdollisuus kivuttomaan ja leppoisaan täysimetykseen :) Maito riittää, eikä ne nännitkään yleensä uudestaan kipeydy.
Mitä haittaa on siitä lisämaidosta? Kakkosen kohdalla toimin yllämainitulla tavalla ja imetys sujui vallan mainiosti ilman että väsytin itseni tai että rinnat olisi menneet verille. Kotona riitti rintamaito ja pullosta antoi lapsen isä silloin kun en ollut itse kotona. Joten mitähän olisin voittanut sillä että olisin muutaman ekan päivän synnytyksen jälkeen kärsinyt imetyksestä?
Olet sairas hae apua.
On täysin lääketietteellisesti todistettu että vaikka vauva ei saisi pisaraakaan äidinmaitoa niin siitä kasvaa terve ja hyvinvoiva lapsi.
Äitien syyllistäminen, aliarvioiminen ja gategoroiminen PELKÄN imettämisen mukaan on loputtava!
i] kyllä mä sanoisin että on se jaksettava imettää ne pari päivää. Lähes kaikilla tulee nännit kipeäksi, menee jopa rikki, sekin kuuluu asiaan. Nämä pari päivää kun kärsit LAPSESI PARASTA AJATELLEN, on sinulla mahdollisuus kivuttomaan ja leppoisaan täysimetykseen :) Maito riittää, eikä ne nännitkään yleensä uudestaan kipeydy.
[/quote]
Kuuluu asiaan kärsiä niin synnytystuskista kuin myös imetyksestä. Muuten ei voi tuntea olevansa hyvä äiti.
aika sitten oli lehdessä juttu, kuinka sairaaloihin ilmestyy (ei usein mutta säännöllisesti!) vauvoja, jotka ovat jo pahasti kuivettuneita. Kun äidin ainoa "tuki" on ollut imetystukiryhmä, joiden ainoa päämäärä tuntuu olevan päteä ( =imettää) välittämättä lapsen tai äidin terveydestä.
Imetystuki on varmasti monelle hyvä juttu, mutta niille joilla imetys ei OIKEASTI suju, niin se voi olla pahin itsetunnon tappaja ja lisäksi vaarallinen vauvalle. Kaiken yritäämisen jälkeen lopputulos voi olla pahaksi vauvalle ja päätyy sairaalaan..