Mä en jaksa mun kaveria.
On ihan sellanen perusmukava ja hauska ihminen, tai oikeastaan vois sanoa että oli sellanen. Jäi mokaili pari kertaa kännipäissään niin että sai tuomiot. Jäi työttömäksi, pitkä parisuhde kariutui ja nyt uusi suhde meni poikki. Mä en jaksa enää kuunnella sitä, en jaksa kun se vaan itkee ja valittaa, en jaksa kun se vaan märehtii ongelmissaan, en jaksa kun se puhuu vaan niistä samoista asioista kerta toisen jälkee, osaan ne jo ulkoa.
Mitä tollasen ihmisen kanssa voi tehdä? Asiat ei parane märehtimällä, mutta kun ei se saatana tajua sitä. MÄ EN KESTÄ! Hitto kun se ei voi enää mennä kauppaankaan kilometrin päähän niin että sitä ei tarttis heittää sinne.
Ei huvita enää vastata sen puheluihin, soittaakin monta kertaa päivässä.
Kommentit (3)
Olen itse vastaavantyyppisessä tilanteessa ja minua ihan itseänikin harmittaa kun puran pahaa oloani kavereilleni.
Mutta on vaan niin paha olla.
Jos joku kaverini nyt hylkäisi minut niin se olisi ihan kamalaa.
Auta häntä lääkäriin. Mene vaikka itse mukaan. Minä tarvitsisin sellaista ystävää joka varaisi minulle ajan ja kädestä taluttaisi minut lääkäriin.
Itse en kerta kaikkiaan jaksa.
Sanot, että ymmärrät, että hänellä on ollut vastoinkäymisiä, mutta et enää jaksa sitä, ettei hän tunnu enää osaavan tarttua mihinkään tai tehdä mitään asioidensa kohentamiseksi.
Minustakin tuo kuulostaa masennukselta, mutta ei sitäkään auta se, jos lähipiiri (sinä mukaanlukien) vain hyssyttelee, eikä patista häntä tutkimuksiin.
Kaikkein ikävin vaihtoehto on, jos nyt alat vältellä häntä sanomatta mitään. Ystävyys katkeaa joka tapauksessa MUTTA ystäväsi ei koskaan saa potkua persuksilleen, jota hän ilmeisesti nyt tarvitsisi.