Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itkettää vaan... raskaus ja raivoava mies

Vierailija
24.08.2009 |

Nyt itkettää vaan, samoin eilenkin. Raskauden takia olen nyt tosi herkkis, pillitän ihan mitättömistäkin asioista. Nyt vaan syynä on raivoava ja huutava mies.



Meillä on nyt arjen järjestämisessä ollut tosi pitkään ongelmia, meistä riippumattomia mutta jotka ovat rassanneet meitä kumpaakin jo kauan. Mies tuntuu olevan nyt aivan katkeamispisteessä, kun järjestelyt kestävät vielä hetken. Ymmärrän kyllä häntä, mutta en sitä, että hän purkaa tuon väsymyksensä huutamalla ja raivoamalla minulle. Enhän minäkään ongelmille mitään mahda, ja yhtälailla mun pitää ne kestää!



Väsymys ei paranna ollenkaan olotilaani, viime yönä sain unta vasta pikkutunneilla, oli niin paha mieli miehen raivoamisesta, ärjyi vielä sängyssäkin nukkumaanmennessä. Aamulla sama meno jatkui... Olen koettanut kysellä että mikä nyt erityisesti stressaa, koettaa jututtaa, mutta vastassa on aina vain karjunta ja loukkaaminen. Tajuan, että miehellä on nyt tosi-tosi paha olla, mutta en minäkään kaikkea kestä, etenkään tässä tilassa! Katsoinkin jo, mitä leffassa menee illalla, tuollaisen raivopään lähellä en kestä enää olla, tulee itselle niin mielettömän paha olo.



Mitä ihmettä tehdä?

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
24.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille vastaajille empatiasta ja neuvoista sekä erityisesti sinulle nro 19 vertaistuesta :-)

Tämä kirjoittelu selvensi paljon ajatuksiani. Aloitusta tehdessäni oli vain itku silmässä ja musta möykky rinnassa, nyt hahmotan itsekin paremmin, mistä on kyse ja missä mennään, ja etenkin mitä miehelleni oikeasti kuuluu ja miten voin toimia. Ennen kaikkea tässä tilanteessa kuitenkin pidän huolta vauvasta ja omasta jaksamisestani.

Aurinkoista syksyn jatkoa!

Ap

Minullakin puhkesi lisänä allergia, en tiedä ihan mille. Luultavasti jokin liima- aine lastulevyissä tai formaldehydi. Mm. uudet ikean hyllyt piti kantaa varastoon. Mutta kuitenkin, ihanaa ettei joka aamu ole kurkku kipeä ja korvassa painetta. Ei okseta, ei ole limaisuutta.

Homeasunto on kyllä niin kokonaisvaltainen toivottomuuden suo, mutta nyt kun pahin alkaa olla takana voi sitten yrittää unohtaa menneet ja keskittyä vauvan odotukseen.

Me tarvitsimme psykologinkin apua pitääkseemme suhteen jotenkin kasassa (pakko oli kun lapset olivat niin pieniä), mutta siitä ei paljon apua kuitenkaan ollut. Tilanne ratkesi vasta kun hometalo eli meidän taistelutanner oli poissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä yhdeksän