Missä vaiheessa luovutit ja päätit että imetys ei onnistu?

Pitäisikö suosiolla lopettaa kun vauva vaan kiemurtelee tissillä ja kääntää päätään pois eikä maitoakaan tule?

Meillä lapset eivät koskaan imeneet rintaa pidempään kuin 5-10 min. Molempia kuitenkin täysimetin 6 kk, ja olivat siinävaiheessa melkoisia läskipossuja. Maito ei heru jos stressaat.

Eihän sitä maitoa tule, kun ruokit lapsen Nanilla. Lapsi on jo oppinut ettei tissitä tule maitoa vaan pullosta, eikä ymmärrä miksi tunget hyödytöntä nänniäsi lapsun suuhun. Maitoa taas ei voi tulla jos lapsi ei halua imeä. Tuossa tilanteessa imetyksen saa kyllä vielä hienosti sujumaan jos haluaa, mutta löytyyköhän sinulta tahdonvoimaa.

kun vauva oli verensokeriseurannassa. en osaa laittaa vauvaa sellaiseen asentoon ettei tissillä kiemurtelisi. ei löydy molemmille mukavaa asentoa.

Pitäisikö suosiolla lopettaa kun vauva vaan kiemurtelee tissillä ja kääntää päätään pois eikä maitoakaan tule?

Pumppasin vielä epätoivoisesti kuukauden verran, pesin ja keitteli pulloja yhteensä noin 120ml takia vuorokaudessa. Aikaa pumppaukseen meni noin 4h yhteensä.

Mulla ihan vastaava tilanne kahden lapsen kanssa. Olivat aluksi keskolassa pari päivää enkä saanut imettää vaan lypsin. sairaalassa jo annettiin pullosta lisämaitoa, kun eivät jaksaneet imeä. Kotona ensimmäisen kanssa yritin kolme viikkoa ja sitten siirryin korvikkeesen, kun ei maitoa riittänyt. Toisen kanssa muuten sama, mutta toinen oppi imemään reilu kolmiviikkoisena. sitten loppui maito. Nyt molemmat ovat reippaita koululaisia eivätkä ikinä sairastaneet kuin pari flunssaa vuodessa, vaikka korvikkeella kasvoivat.

lapsi jäi nälkäiseksi. Parin viikon päästä jouduin antamaan illalla 4dl lisämaitoa, vaikka imetinkin ensin. Pikkuhiljaa sit vaan maidon määrä väheni, kun jouduin lisämaitoa antamaan.



Toisen lapsen kanssa luovutin, kun vauva oli muutaman päivän. Koko aika synnytyksestä olin yrittänyt imettää, tunkea tissiä vauvan suuhun ja vauva vaan huusi. Sit totesin, et turha itkettää molempia ja lypsin toista kuukautta. Sit siirryttiin pikkuhiljaa korvikkeeseen.



Kolmatta lasta yritin imettää "väkisin". Maitoa tulikin aluksi hyvin, kuten kaikilla lapsilla. Pikkuhiljaa lapsi alkoi iltaisin itkeä, kun ei saanut riittävästi. Aloin antaa lisämaitoa, kun olin imettänyt molemmista rinnoista vuorotellen monta kertaa ja vauva silti itki. Join imetysteetä, kotikaljaa yms ja tarjosin rintaa aina, kun vauva vaan suostui ottamaan.



Omalta kohdaltani voin sanoa, että mulla maidon vähenemiseen vaikutti paljon se, että lapset ovat olleet isokokoisia ja nukkuneet pitkä unia. Ja hereillä ollessaankaan eivät ole suostuneet olemaan koko aikaa rinnalla. Ovat siis syöneet kerralla isoja määriä ja syömisvälit olleet pitkiä. Väkisinkin erityisesti kuopusta yritin imettää tiuhaa, mutta väkisin en vauvoja ole saanut syömään.

lapsi jäi nälkäiseksi.

...

Omalta kohdaltani voin sanoa, että mulla maidon vähenemiseen vaikutti paljon se, että lapset ovat olleet isokokoisia ja nukkuneet pitkä unia. Ja hereillä ollessaankaan eivät ole suostuneet olemaan koko aikaa rinnalla. Ovat siis syöneet kerralla isoja määriä ja syömisvälit olleet pitkiä.

Jos lapsi jää nälkäiseksi, niin eikö hän halua siinä tapauksessa hetken päästä taas imeä?

Mistä päättelit, että lapsi jäi nälkäiseksi?

Välillä tulee parin päivän jaksoja, jolloin vauva imee tyhjän tuntuista rintaa. Siten vauva "tilaa" lisää maitoa. Jos siihen antaa 4 dl korviketta, tilaus jää tekemättä, ja maitomäärä jää liian pieneksi.

Ei kannata antaa korviketta, jos ei ole todellisia merkkejä maidon vähyydestä: ei tule vähintään viittä märkää pissavaippaa vuorokaudessa tai jos vauvan paino ei nouse kunnolla.

verensokerin takia ja sen jälkeen kellastumisen takia. Runsas nesteytys auttaa kellatumisessa ja siihen ei minun rinnoistani tihkuvilla parilla pisaralla paljon pystytty.

Nyt on verensokeri ok ja bilirubinit myös ja ajattelin että vieläkö on toivoa imetyksen suhteen, vaikka olen jo asennoitunut siihen että lapsi on pullovauva.

Pakkohan sen oli lopulta pulloon siirtyä ja kun pumppaamalla maidon tulo vain ehtyi oli siirryttävä nanniin (lapsi tuolloin 1kk) ei sitä lasta nälkäänkään tappaa voi!

Maidon tulon lopetti tuossa tilanteessa pulloon siirtyminen. Kyllä vauva suostuu rinnalle kun on tarpeeksi nälkä.

18 kirjoitti osuvasti! Tahdolla ei valitettavasti saada maitoa tulemaan. Itse yritin kaikkia imetystukiryhmän vinkkejä kokeillen, mm. linnoittauduin vauvan kanssa sänkyyn, imetin megasessioita ja tein kaikkeni ja yritin vielä olla stressaamatta. Mies tuki ihanasti. Maitoa ei vain kaikesta huolimatta tullut tarpeeksi, vaikka elämä oli pelkkää 24/7 imetystä (johon olin toki varautunut ja sitä siksi jaksoin ja halusinkin tehdä!). Viisas neuvolatäti vihdoin vihelsi pelin poikki ja kehotti siirtymään korvikkeen antoon. Toki imetin vielä siitä eteenpäinkin joka kerta ennen pulloruokintaa, mutta maitoa ei vain herunut tarpeeksi. Vauvan paino ei alkanut nousta, vauva muuttui ensin itkuiseksi ja sitten jopa flegmaattiseksi. Imi (tyhjiä) rintoja kuin imuri, muttei saanut sieltä tarpeeksi maitoa ja väsytti vain itsensä imemisellä. Neuvolatädin ohjeen ja lisäkorvikeruokintaan siirtymisen jälkeen vauvan olemus muuttui selvästi parempivointiseksi. Näin jälkiviisaana, oli hulluutta edes noin pitkään sinnitellä täysimetyksen kanssa, kun sitä maitoa ei vain tullut. Vauva parka. Ympäristön paineet onnistuneeseen imetykseen olivat kyllä kovat, senhän huomaa täältä palstaltakin. Itse neuvoisin siirtymään imetys+korvikelinjalle, jos kaikki muut temput on kokeiltu. Luota vaistoosi. Eräällä tuttavallani sillä keinoin onnistui sitten täysimetyskin eli ei se ole mitenkään luovuttamista, vaan vauvan ravinnonsaannin turvaamista. Saat varmasti siihen osittaisimetys+korvikkeelta täysimetykseen suuntaavaan hommaan hyvät ohjeet imetyssivuilta tai neuvolasta. Minulla sekään ei valitettavasti ole onnistunut, yhdenkään lapseni kanssa. Ensimmäisen kansaa taoin päätäni seinään kaikista eniten. Seuraavilla kerroilla en stressannut imetystä, mutta hieman pettynyt olin, kun se imetys ei ole kertaakaan onnistunut. Mutta minulla on terveitä, ei allergisia lapsukaisia, enkä enää edes muistele sitä, miten heidät on alkumetreillä ruokittu! (Paitsi tässä nyt, kun yritän tsempata sinua!) Ja korvikeruokinnassa on sellaisiakin hyviä puolia, että isä pääsee mukaan vauvanhoitoon ja syöttämiseen alusta saakka ja meillä ainakin on lapsilla ja isällään erittäin hyvä suhde ja mieheni on aina uskaltanut ja osannut hoidella lapsiamme myös itsekseen. Täysimetetyillähän usein äiti on aika lailla kiinni lapsien ruokinnassa. Ja vielä lopuksi toivon, että kukaan onnellisesti täysimettänyt ei ala tässä nokkimaan oman lapsensa isä-lapsi-suhteesta tai muusta, sillä tämä teksti ei ole teitä varten, vaan ap:n kannustukseksi. Joka ei ole kokenut epäonnistumista imetyksessä, ei voi ymmärtää, mitä se merkitsee, miltä se tuntuu sellaiselle, jolla ei vain maitoa tule. ja meitä sellaisiakin vain on olemassa. Mummoni kertoi, että ennenvanhaan tällaisten äitien lapsia ruokittiin "puolimaidolla" eli lehmänmaidon sekaan sekoitettiin vettä ja maito keitettiin. Eli kautta aikojen on huonomaitoisia äitejä ollut. Luojan kiitos, meillä on nykyään niin hyvät ja turvalliset korvikkeet!

Mulla ei ole ollut imetysongelmia, mutta 18 kirjoitti niin osuvasti ja hyvin että tuli oikein hyvä mieli. Kaikki käy hyvin, ap, ja lapsesi on varmaan mainio pakkaus! :)

ei osannut imeä rintaa, oppi kuukauden ikäisenä rintakumin kanssa ja nelikuisena ilman. Maitoa kyllä tuli. Onneksi heruin pumpulle ja vauva osasi pullosta juoda, mutten korvikettakaan huonona vaihtoehtona pidä.

Kyllä lapsi on saanut vasta-aineita jo sen minkä on saadakseen.



Itsellä rikkoutui verisuonet rinnoista eikä sitä verimössöä voinut vauvalle syöttää. Kummakyllä kaksi tervettä tyttöä tuossa juoksee.

Älä stressaa ap. Pullo suuhun ja korviketta. Et ole yhtään huonompi äiti vaikka niin teet.

Korvikkeessa ei ole mitään vikaa!

Itsellä on kolme lasta joista jokainen on saanut sairaalassa luovutettua maitoa tai korviketta kun itsellä ei ole maitoa tullut ja lapset on keltasuudesta kärsineet!

Jonkun aikaa olen kotonakin korvikkeita käyttänyt imetyksen jälkeen. Mutta määrät ei saa olla suuria että lapsi haluaa imeä rintaakin.



Silti lopputulos on jokasen kerralla ollut että vajaan parin kuukauden päästä olen alkanut maitoa luovuttamaan.

Ja pumpulla ei ole tullut alussa niin paljoa maitoa kuin mm. ystäväni joka luovutti KOSKA EI MAITOA TULE?



Tämän takia ei teidän jutuissa ole päätä eikä häntää!

Itse en alussa saanut pumpulla väkisin raastamalla kuin pari tippaa mutta antamalla rintaa lapselle joskus vaikka puolen tunnin välein niin se maito alkaa pikkuhiljaa tulemaan.

Jos imettää JA pulloon koittaa saada niin se määrähän on jo hillitön..



Tiedonpuute on eri asia kuin se että lopettaa "maidon puutteeseen" jos maitoa saa jopa pulloon.



Jos taas korviketta antaa joko paljon kerralla tai ennen imetystä niin luonnollisesti se lähettää rinnoillesi tiedon ettei maitoa tarvita: lapsi ei saa nukkua tällöin 4 h päiväunia, vaan imeä että maitoa tulee enempi, sen jälkeen kun maitoa tulee niin lapsi ei sitä tilaa ja rinnat täyttyy jolloin sitä pääsee pumppaamaan pullollisen pois, tai jättää pumppaamisen vähemmälle ja rauhoittaa maidontuotantoa ylituottamisesta.



Väkisin pumppaaminen ei tuo tulosta! Rinnat haavautuu ja kipeytyy. Näin rintatulehduksellekin saa tilaa kun rintoja satuttaa rikki.

Itse maitoa luovuttaneena ja tuskaillessa mahtaako imetys onnistua sitä ennen sanon ihan vakavasti: minimi imuteho riittää alussa, ne maksimit kannattaa jättää siihen jos/kun maitoa tulee pullollinen vaikka vaan lapsen imeässä toisesta rinnasta.

Tätä ennen kannattaa vaan rinnoille antaa tekemistä USEIN ja juoda riittävästi (ainakin kolmisen litraa) ja syödä hyvin.



11

Jos HALUAT imettää, se onnistuu kyllä mutta vaatii töitä. Kaikki lisämaito vauvalle hörpyttämällä, mahdollinen tutti pois ja tauotonta pesimistä, rintaa vauvalle vähintään 12 krt/vrk. Lisämaitoa vähennetään pikkuhiljaa. Siitä se lähtee. Aika kova motivaatio pitää olla että onnistuu.

Jos maitoa ei tuu, niin sitä ei tuu

olet aivan oikeassa mutta nyt puhutaan n promillesta naisia. Av on siitä erikoinen paikka että täällä löytyy pilvin pimein naisia joilta "ei vaan tuu maitoa".

Ne on todella harvassa joilta ei maitoa tule!



2 kk on ihan tavallinen aika ennenkö maitoa alkaa tulemaan sopivasti.



Jos maitoa saa jopa PULLOON niin tulee maitoa! Turha muuta väittää.

Maidontuotantoa taas lisätään USEIN toistuvalla imetyksellä, aika on epäoleellista. Puoltuntia saa toki imettää jos haluaa mutta 5 minsaakin riittää, pitää imettää puolentunnin välein -sitä on tiheänimun kausi!



Jos imetyksessä tulee 4 h taukoja niin puhutaan EPÄsäännöllisestä imetyksestä. Pari tuntia imetysväliä on aika hyvä normaali aika, kun se maito nyt ensin nousee ja vauva saa siitä riittävästi.



Jos ei tieto imetyksestä ole riittävää, ei voi puhua etteikö maitoa TULE! Jos sitä tulee vähän, se on alussa jo hyvä. Määrä nousee kun imettää riittävästi.

Korviketta on hyvä antaa, mutta ensin rintaa. Muuten alkaa itse vähentämään tarvetta maidontuotannolle ja itse on vastuussa siitä ettei maitoa nouse.

Kaverini (itsekkin imetystuki henkilönä toiminut)joka imetti esikoistaan 1½v (täysimetystä 6kk) ei vaan saanut kuopuksen kohdalla imetystä onnistuman. Kaikki temput teki mutta vauva ei vain rinnalle lopulta suostunut, kukaan ei imetystukilistalla ollut osannut auttaa. Pakkohan sen oli lopulta pulloon siirtyä ja kun pumppaamalla maidon tulo vain ehtyi oli siirryttävä nanniin (lapsi tuolloin 1kk) ei sitä lasta nälkäänkään tappaa voi!