Eikö täällä saa tunnustaa että on loppu 1v 4kk ikäsen kanssa

Suurin osa suomalaislapsista aloittaa hoidon 1,5v iässä. Muualla Euroopassa paljon aiemmin.- Tällä palstalla tulee kuva että KAIKKI hoitavat lapsensa 5 -vuotiaaksi kotona. Täällä pyörii niin paljon työttömiä luusereita, jotka ovat nostaneet itsensä jalustalle ja nyrpistelevät sieltä ja tuomitsevat.

meidän 1 v 4kk aloitti 2 viikkoa sitten päiväkodissa ja ite alotin työt. helpommalla pääsee nyt, vaikka vähän aluksi vielä väsyttää ku työt alkaa niin aikasin... mutta olen nauttinut. meillä oli myös hankalaa, en voinut mitään tehdä kotona jne...

moi.mulla oli ainakin niin etä söin epäterveellisesti.en jaksanut liikkua en sitten tehdä mitään muutakaan.no viikon ajan vedin itteni väkisin joka aamu ylös sängystä ja nyt olen 3 viikkoo syönyt vihanneksia ja terveellistä ruokaa.ruisleipää vaaleen sijasta ja kattonut tarkkaan mitä laitan suuhun.makeet kaikki pois.viikko oli siis vaikeeta aikaa ja sen jälkeen helpotti heti.nyt ei ole enää ongelmaa jaksamisen suhteen.olen pirtee kun peipponen ja jaksan liikkua ja olen laihtunutkin.

joten tsemppiä nyt ja vedä väkisin se viikko sit rupee helpottaa.

ja mulla on 4 lasta.

joille nyt vaan kaikki asiat onvaikeita eikä mitään pysty tekemään.



Mulla kolme lasta; 7,4 & 10kk. Käytännössä olen yh, koska mies tekee reissuhommaa, ei ole juuri koskaan työnsa takia Suomessa. Silti pystyn hallitsemaan lapset, kodinhoidon, 300-neliöisen omakotitalon. Enkä ole kiukkuinen enkä väsynyt vaan meillä on tosi kivaa yhdessä. Tälläkin hetkellä meillä on oksennustauti, mutta en valita.

jos on niin vaikeeta ja väsyttää?

meidän 1 v 4kk aloitti 2 viikkoa sitten päiväkodissa ja ite alotin työt. helpommalla pääsee nyt, vaikka vähän aluksi vielä väsyttää ku työt alkaa niin aikasin... mutta olen nauttinut. meillä oli myös hankalaa, en voinut mitään tehdä kotona jne...

Mutta täällä on aika julmia ihmisiä. Vertaistukeahan tämän pitäisi olla etkä varmasti ole yksin.



Muistan hellekesän 2002 kun odotin kuopustamme ja esikoinen oli 1 v 2 kk. Oppi myöhään kävelemään, eli oli tuolloin juuri oppinut, mutta perässä sai juosta koko ajan ison mahan kanssa. Miehelläni oli juuri silloin töissä yksi vaativa projekti, jonka vuoksi oli usein iltaan asti töissä ja lomiakin puljattiin ees taas. Kohtalon ivaa, että tuo on ollut ainoa kesä ikinä jolloin näin on ollut. Mulla ei ollut autoa ja asuimme kyllä kivalla asuinalueella, jossa oli paljon kotiäitejä lapsineen, mutta lähimpään kauppaankin oli kilometrejä matkaa ja bussipysäkille tappava ylämäki 10 kk raskaana olevalle. Kyllä mä voin rehellisesti myöntää, etten koskaan ole ollut niin väsynyt kuin silloin.



Ja kyllä ihan tietoisesti hankimme lapset pienellä ikäerolla kun niin onnekkaita olimme että se onnistui. Kun nyt kohta puukko viuhuu että pakkoko niitä lapsia on tehdä jos ei jakseta hoitaa.



Nykyisin meillä on 3 lasta ja tuo esikoinen on jo tokaluokkalainen se se silloinen mahassa ollut tyyppi pirteä ekaluokkalainen :) Osaan jo kovasti nauraa noille ajoille, mutta kyllä silloin oli pinna tiukalla!



Tsemppiä sulle ap, kyllä se ihan oikeasti siitä. ja jos ei, niin miksi ihmeessä et mene töihin jos sulla paikka on?

Uteliaisuudesta kysyn, että kuinka kauan lapsesi on päivittäin suunnilleen hoidossa?



Sen vuoksi kyselen, kun itsellä tilanne, että pitäisi töihin lähteä ja täyttä päivää tehdä ja huono omatunto siitä et lapsella niin pitkä hoitopäivä (on vähän vanhempi kyllä kun sun mut silti)... Ja vielä, miten lapsesi on sopeutunut?



Kiitos jos viitsit vastata.

jos on niin vaikeeta ja väsyttää?

meidän 1 v 4kk aloitti 2 viikkoa sitten päiväkodissa ja ite alotin työt. helpommalla pääsee nyt, vaikka vähän aluksi vielä väsyttää ku työt alkaa niin aikasin... mutta olen nauttinut. meillä oli myös hankalaa, en voinut mitään tehdä kotona jne...

Tätä klassikkoa odotinkin! =D

T: edellä kirjoittanut, en muista numeroa :)

ja ei mulla ole ylipainoa vaan painan 57kg ja olen 160cm pitkä.mutta jos syö epäterveellisesti niin ei vaan jaksa.joten jos et jaksa tehdä ruokaa niin todennäköisesti syöt myös mitä kätees saat ja se on epäterveellistä.

MIksi teet lapsia, jos et uhraudu niille 100%?

HALOO



Kyllä se lapsi on onnellinen ja siitä kasvaa normaali vaikkei äiti panosta siihen 100 % ajastaan täydellä teholla. Yhtä paljon olisin huolissani niistä lapsista joiden äiti on koko ajan huohottamassa niskaan.

Mulla 2,5v uhmistyttö ja 1v2kk jokapaikkaan kiipeilevä vauhtipoika, mun mielestä ruuanlaitto sujuu tosi hyvin näiden kanssa, samoin siivous, ulkoilut ja nukuttamiset jotka hoidan yksin kun mies on puoleenyöhön töissä. En tarkoita ilkeillä vaan kehotan sinua nyt miettimään voisitko toimia jotenkin toisin että asiat sujuis helpommin? Onhan lapsella tarpeeksi puuhaa, ulkoilua 1-2xpv, ruokaa laittaessa keksit varmaan lapselle tekemistä ettei roiku kokoajan lahkeessa tai ole pahanteossa jne. Omaa aikaa minullakin on vain tunti tai kaksi iltaisin ja sinäkin aikana ravaan nukuttamassa kuopusta, mut riittäähän tuokin. Telkkaria katson vain lasten nukahdettua. Jaksuja!

Veikkaan ettei oikeasti kukaan, kunhan olet roikkunut av:lla liian kauan.

Tottakai menet töihin jos tuntuu että seinät kaatuu päälle. On toki muitakin ratkaisuja kun kokopäiväinen tarha, esim perhepäivähoitopaikka tai kimpassa naapurin kanssa palkattu lastenhoitaja. Ratkaisuja on monia ja varmasti löydät teille sopivan ratkaisun!

kämppä oli aivan kaaoksen vallassa, jos yritit siivota niin sillä sekunnilla lapsi tippui jostain, muutoin repi alas kaikki kamat kaapeista (myös yläkaapeista, haki vaan tuolin avuksi). kertakaikkiaan karseeta. nyt lapsi 1v 8 kk ja saattaa hetken, minuutin tai kaksi leikkiä yksin jolloin saatan pyyhkäistä vaikka pöydän. suunta voi olla vain ylöspäin.

MInulla on ainakin ollut niinpäin, että kaikki kokoajan kyselee koska palaan töihin. Kuopus nyt 1.5 v. Selvästi huomaa että nyt jo "pitäisi" palata, jos olisin kunnon ihminen. Minulla on korkeakoulutus ja minulla siis ainakin on niinpäin että saan selitellä kotonaoloani jatkuvasti. Olin lasten välillä töissä ja silloinkin päiviteltiin että miten niin kauan olin hoitovapaalla (puoli vuotta äitiysloman jälkeen) ja miten ihmeessa teen vaan lyhennettyä. Tuntuu että kaikki pitävät jokseenkin laiskana.



Tällä palstalla henkin on taas se, että laiskat menee töihin ja ahkerat on kotona :D



Eli se on se, mistä päin katsoo..

ettet jaksa yhden lapsen kanssa ? Miksi tahdoit lapsen ? eikö kukaan kertonut sinulle että vanhemmuus on vaativaa ja väsyttävää ?

Ota lapsesi haasteena elämältä, parhaana haasteena minkä elämä antaa. Älä anna väsymyshetkien nujertaa, vaan ota itseäsi niskasta kiinni ja tee arjesta lapsen kanssa viihtyisää. Anna niiden hommien olla hetki ja istu lapsesi kanssa.

vilpertti lapsi, parisuhdekriisi, kämppä kaaoksessa..kun lapsi meni päiväkotiin ja mä opiskelemaan, alkoi elämä taas hymyillä. Epäilijöille tiedoksi, olen hyvä äiti. Tsemppiä!

mulle työt taas maistuu ja lapsi viihtyy oikeasti myös päiväkodissa. Hoitajien kanssa kun juttelin, niin totesi, että se on enemmän lapsen luonteesta kiinni kuinka pkssa pärjää eikä ikäluvusta. Meidän pieni viihtyy siellä oikeasti, toki kotonakin varmasti viihtyisi, mutta nyt sen kotiajan tytöllä on myös hyvin (myös kiukkuja)jaksava äiti :)



Että tollaiset av:n ikärajat on vain kotiin jäävien mammojen itsetunnon nostatusta, kun haukkuu muiden ratkaisuja niin omasta ratkaisusta tulee parempi.

Mä olen nykyisin pollea kahden tenavan äiti. Olin rätti välillä ekankin kanssa, mutta Sipeia vasta opettaa, että kuinka helppoa yhden kera oli.

En siis tuomitse väsymystä yhden tenavan kera. Se on aitoa.

Asiat vaan menee perspektiiviin useamman kera.

Joku neljän lapsen äiti voisi laittaa mut järjestykseen.

lapset viedään hoitoon, jotta te saisitte omaa aikaa ja elämää. Sitähän tuo tarkoittaa.

Äitiyslomahan loppuu kun muksu on n.10kk ikäinen, silloin minä ainakin vein omani hoitoon. Kai lainsäätäjät ovat katsoneet, että se on hyvä ikä ja olihan se ainakin meillä niin.



Ei ole hoitoon viemistä tarvinnut katua eikä ole ollut ongelmia. En tosin sen takia hoitoon vienyt, koska en olisi kotona jaksanut. Töihin vaan piti mennä kun äitiysloma loppui, ei mulla ole ainakaan varaa jäädä omille lomille.