Lue keskustelun säännöt.
Pysähdyin miettimään eroaisinko vai pysyisinkö aviossa jos lapsia ei olisi, miten sinä?
20.08.2009 |
Meillä takana 15 yhteistä vuotta, olen 33 v. Lapsia on kolme. Mieheni oli kaikinpuolin unelmani. Viimeisen parin vuoden ajan olen kasvanut henkisesti kovasti, mieheni on suorastaan taantunut. Häntä ei kiinnosta perhe-elämä, on siis uskollinen kyllä mutta ei jaksa mitään lasten kanssa puuhailla, hänen elämänsä pyörii työelämän ympärillä. Minulla on kaikki vastuu ja langat käsissäni perheemme suhteen. Meillä ei juuri riidellä vaan arki on ihan "kivaa" ilman mitään suurempaa tunnetta, puuhailemme omiamme.
Mietin eilen illalla miten suhteemme laita onkaan, onko se oikeasti huonontunut. Tulin siihen tulokseen, että jos meillä ei olisi kolmea alla kouluikäistä lasta, lähtisin todennäköisesti tästä liitosta. Mutta lasten takia en sitä tee. Mieluummin lapset kuin minä. Haluan antaa heille tasaisen perheen omakotitaloineen ja etelänmatkoineen... :O Mutta kieltämättä näivettyminen/yksinäisyys liitossa tässä iäissä harmittaa...
Kommentit (34)
ja itse kasvaneet henkisesti tms. Miksette tee mitään asialle??!!!
:D katsot kun ihan kaikkea ei voi toisen puolesta tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkinen kasvu sitten nakyy arkielamassa ???
kertokaa henkisesti kasvaneet.
henkinen kasvu sitten nakyy arkielamassa ??? kertokaa henkisesti kasvaneet.
kyllä se sullekin joskus selviää, toivottavasti....
kuinka se henkinen kasvu vaikuttaa elamaan ja parisuhteeseen ?? mulla ei ole asian kanssa mitaan ongelmaa.
kuinka se henkinen kasvu vaikuttaa elamaan ja parisuhteeseen ?? mulla ei ole asian kanssa mitaan ongelmaa.
Esimerkiksi se, että nuoruuden itsekkyyden jälkeen alkaa ajattelemaan maailmaa laajemmin. Tajuaa, että itsekäs ja törsäävä elämäntyyli ei vain toimi kovin kauaa (puhun kierrätyksestä, saasteista yms). Ja toinen vain kaivelee napaansa ja tilaa uuden maaasturin.
Tai kiinnostuu henkisyydestä ja kirjallisuudesta. Ja toinen pilkkaa sitä ajanhukkana.
Tai tajuaa yhteiskunnassa olevan epäreiluja kirjoittamattomia lakeja ja tuntee tarvetta kritisoida niitä ja puhua asiasta. Ja toinen kieltää vouhottamsasta joutavia.
Ei nuo ole välttämättä syy erota, mutta varmasti aiheuttavat sitä kuuluisaa erilleen kasvamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihme jos oikeesti ajatellaan että naisilla on rattaat yläkerrassa.
palmun taulun ja näin osoittaa eukolle vähän henkistä kasvua :D just joo ring the bell
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihme jos oikeesti ajatellaan että naisilla on rattaat yläkerrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saan puhuttua tietyistä asioista vapautuneemmin vähän vieraammille ihmisille. Omasta miehestä on viitisentoista vuotta kestäneet suhteen aikana tullut niin tuttu, että niin oudolta kuin se kuulostakin, ujostelen puhua hänelle joitain juttuja. Sen sijaan kun aina joskus, työkuvioissa tai muuten, törmää ns. sielunkumppaniin eli ihmiseen jonka kanssa on voimakkaasti samalla aaltopituudella, voi kokea uskomattomia keskusteluja. Miehestäni tämä ei johdu eli ehkä pitäisi käydä vähän tutkituttamassa, mistä tällainen nurinkurinen umpimielisyys johtuu. Tiedostan kyllä, että vaikka eroaisin ja menisin uudelleen naimisiin/aloittaisin vakavan suhteen, tilanne todennäköisesti etenisi ajan kanssa samaan pisteeseen kenen tahansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin olisi varmasti erottu jo aikoja sitten, jos ei olisi lapsia. lasten vuoksi me päätettiin, että vaikka onkin vaikeaa välillä, niin hoidetaan ongelmat, yritetään selvittää ne - tätä tuskin olisi tehty ilman lapsia.
eikä meillä ole huono suhde, päinvastoin. meillä ei käytännössä ole mitään parisuhdeaikaa, eikä mahdollisuuksia järjestää sellaista, mutta onneksi ymmärretään molemmat, että nyt tilanne on tämä, ja se muuttuu kunhan lapset kasvaa.
eikä kyse ole edes siitä, ettenkö rakastaisi miestä, tai hän minua. rakastan kyllä, aivan mahdottomasti, ja mua surettaakin etten pysty olemaan juuri nyt sellainen vaimo kuin haluaisin hänelle olla... miehestä en toki voi sanoa, että rakastaako oikeasti vai sanooko niin vain, mutta päätin joskus uskoa hänen sanansa ja tyytyä siihen, joten uskotaan nyt tämäkin. karu tosiasia vain on, että ilman näitä lapsia mä en edes tietäisi, miten mahtava mies mulla on, ja varmasti olisin luopunut hänestä ja tästä suhteesta jo ensimmäisten vaikeuksien kohdalla. mies oikeastaan on opettanut mulle, että ihmissuhteissa on aina ajoittain ongelmia, mutta niistä voi selvitä.
Niin kovin pinnallinen ja kumma olet ollut! :(
Kai nyt jokasella saa olla oikeus nauttia työelämästä ja katsoa telkkaa. ILMAN että se tarkottaa ettei nyt ole perhekeskeinen!!!
Kovin itsekäs ja ymmärtämätön toista kohtaan olet yhä, vaikka itseäsi niin hehkutat.
Jos teillä ei olisi pieniä lapsia niin olisi elämäkin erilaista.
Sano ajatuksesi miehelle niin saatte mainiot keskustelut aikaan. Tosi loukkaavaa tollanen!
Lähe meneen jos ei kerran nappaa ja toinen on sua huonompi. Saa mieheskin paremman kumppanin!
ja itse kasvaneet henkisesti tms.
Miksette tee mitään asialle??!!!