Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista? (työäidit?)
18.08.2009 |
Ei hetkeäkään omaa aikaa päivässä.
Aamulla herätys klo: 6.30. Sitten reippaasti pesulle, pikainen aamupala ja kohti työpaikkaa tuskaisen täysillä julkisilla.
Kiireinen työpäivä. Tauot taukohuoneessa työkavereiden seurassa samalla kiireenvilkkaa syöden.
Töiden jälkeen taas tuskaisen puuduttava työmatka, sitten lapset hoidosta. Juttelua lasten kanssa, ruoanlaittoa, pyykinpesua, lasten kanssa leikkimistä, seuraavan päivän vaatteiden ja varusteiden järjestelyä, 2 x viikossa lapsilla harrastus (esikoinen eskarissa ja liikkaria harrastaa, kuopus 4v ja muskari kerta viikkoon, nämä jäänteitä kotiajoilta ja hyvin rakkaita lapsille), kaupassa käyntiä, pesuja.. Mun on mentävä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan (klo 21 aikaan), jotta jaksan aamulla. Pari kertaa viikossa pakottaudun lasten nukahdettua vielä seksituokioon mieheni kanssa.
Elämä on suunnatonta suorittamista ja kiitämistä. Hetkeäkään ei joutenoloa. Miten muut jaksatte? Lapset vaatii niin paljon iltaisin kun on erossa oltu päivä ja siihen lisäksi kaikki kotityöt, ruoanlaitot, kaupassakäynnit jne. Mulla ei mieskään ehdi osallistua, koska on päivät töissä ja illat koulussa (opiskelee insinööriksi). Itse käyn kokopäivätöissä ja ei todellakaan ole varaa tehdä lyhennettyä päivää.
Viikonloputkin on hulinaa. Ei tietoakaan lepopäivästä. Lauantai on siivouspäivä jolloin siivoukseen menee 4h tai enemmänkin. Lapsia on pakko ulkoiluttaa ja keskittyä heihin jotta jaksavat taas paahtaa seuraavan viikon hoidossa.
Lapset on iloisia ja hyvinvoivia ja minäkin päällisin puolin, mutta sisimmässäni väsynyt ja turtunut... tätäkö tää on?
Kommentit (53)
Mä lisäksi vielä opiskelen 300 km:n päässä kotoa ja 1-2 vkonloppua kuukaudessa kuluu siellä sekä tehtävät ja tentit päälle. Myös työni sellaista, että joudun tekemään töitä iltaisinkin kotona, joten yöunet jää siihen viiteen tuntiin, joskus allekin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin se ilta menee todella nopeasti valmistellessa aamua ja vähän pyykkäillessä jne. Lasten harrastukset tuntuu kohtuutomilta ponnistuksilta. Vaikka meilläkin niitä vaan 2xvko.
Kauppakäynti töiden jälkeen ja se päivä onkin sitten siinä, äkkiä vaan iltapalalle ja nukkumaan.
ja kun tulee pimeää aamulla ja illalla tuntuu vielä kurjemmalta.
Viikonlpun extra-mukavat, kuten vaikka joku reisuu on ihania, mutta sitten tuntuu ettei viikonloppua ja sitä pientäkään lepoa ollut.
Että samassa arkiveneessä ollaan.
Kait nää on ne naisen elämän ruuhkavuodet. Kaitpa se siitä helpottaa.
Monet sanoo, että yksi oma harrastus viikossa antaisi paljon. Tai että saisi kutsutuksi vaikka kaverin arki-iltana kylään.
Mulla toi yhteydenpito kavereihinkin kärsii, kun tavalliset arkipuuhat tuntuu vievän kaiken ajan.
Täyttä, usein joutuu seisomaan, välissä pitää vaihtaa kulkuvälinettäkin. Kuuma ja ihmiset haisee jne. Kyllä siinä tavallaan ehtii vähän ajatuksia nollata, mutta tuskaista se on rutkasti enemmän kuin mukavaa! En mitenkään voi pitää tuota omana ihanana hetkenäni, jonka avulla taas jaksaa..
ap
Mutta IHANAA KUN EN OLE AINOA! KIITOS NAISET :)
terkuin ap, joka raahautuu nyt nukkumana, jotta jaksaa taas huomenna nousta oravanpyörään
tuollaistahan se arki helposti on. Ja työmatka julkisilla ei _tod._ ole mitään omaa laatuaikaa!
Jos taloudellisesti mahdollista, niin kannattaa ulkoistaa kotitöitä. meillä on au pair, joka mm. siivoaa ja tiskaa, mikä on valtava helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuulostaa ihan kamalalta :( tuollaista se peruselämä varmasti suurimmalla osalla perheellisiä on....
-terveisin lapseton kolmekymppinen
Itse vedin koko viime talven, töihin lähtö 6.10 (herätys 5.30), töissä hirveä hösä ja kiire, lounas syödään työpöydällä jne. Sitten lapsia hakemaan, harrastuksiin, ruoka, siivous ja yleensä kuitenkin 1-2 tuntia illassa kotitöitä (iso omakotitalo). Omat unet jäi haaveeksi. Lopputuloksena täydellisestä työn ja kodin yhteensovittamisesta sain vatsahaavan ja muitakin ongelmia, joita olen koko kesän parannellut.
Kokemuksesta kerron, että:
* varaa itsellesi mahdollisuus harrastaa liikuntaa. (Itse hyllytin kuntosalikortit ja lopetin urheilun)
* Keksi mitä tahansa rentouttavaa -- joka päivä pitää olla joku ihana hetki ja vain sinulle.
* Vaikka nyt ei olekaan rahaa, mieti silti mitä asioita voisit ostaa. Siivous? Silitys? Pyykinpesu?
* Entä jos joku päivä hakisit lapset sittenkin vähän myöhemmin?
Itse aion toteuttaa nämä kaikki, koska tajusin että en jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi ap:n kuvailemaan tilanteeseen muuta kuin pakon edessä. Joku lapseton tuossa kommentoi että kuulostaa kauhealle ja olen samaa mieltä (minulla siis lapsia). Itse olen keksinyt seuraavat keinot arjen helpottamiseen:
* osittainen hoitovapaa = 6 h työpäivä
* asumme 10 min kävelymatkan päässä työpaikaltani
* lasten päiväkoti on 700 m päässä kotoamme
* lapset nukkumaan klo: 20, vanhemmat klo: 23 --> joka päivä useampi tunti omaa aikaa
* harrastuksena minulla pilates 1 krt / vko, aamuisin
* muut harrastukset (sauvakävely, uinti jne.) ei aikaansidottuja
* lapsilla ei harrastuksia, päiväkoti-ikäiset ei oikeasti niitä tarvi
Kannattaa oikeasti laskea paljonko lyhennetty työpäivä vähentää rahantuloa. Vero%, lasten hoitoajan lyhennys ja Kelan osit. hoitoraha huomioiden keskituloisella tulot alenevat vain 150-200 € kuussa.
Valintoja voi tehdä jokainen. Meillä on kanssa se valinta, että pienempi rivari lähellä duunia. Työmatkoihin menee julkisilla kummallakin vanhemmalla 20 minsaa. Hoitopaikka myös kodin lähellä.
Lapsilla ei ole harrastuksia, vaan se aika ollaan vanhempien kanssa ja/tai kavereiden kanssa leikkimässä. Kummallakin vanhemmalla on liikuntaharrastus ja joskus tavataan myös ystäviä yksinään.
Lapset nukkumaan puoli yhdeksältä.
Kotisiivous tehsdään vähän hampaat irvessä perjantaina töiden jälkeen, siivooja on joka toinen viikko. Kaupassa käydään kerta viikkoon. Korkeintaan maitoa lähikioskilta haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Omaa aikaa ei ole ollut vuosiin taidan olla jo tilanteeseen tottunut.
Meillä tuo rumba on kaaottista, koska
*teen vaativaa 3 vuorotyötä, aikaa nukkumiseen edes yövuorojen jälkeen ei ole
*lapset iltahoidossa =päivärytmi sekaisin
* kaikki kotityöt minun vastuulla. (vanhassa rintamamiestalossa kaikkea hommaa sisällä ja ulkona riittää)
* mies on mustasukkainen alkoholisti (Avioliitto on kasassa, koska olen liian väsynyt lähteäkseni....)
Toisaalta mitäs sitä valittamaan, omia valintojahan nämä ovat. Esikoinen on jo armeijassa, joten tiedän noiden muksujen tosta kohta kasvavan ja tekevän enemmän itse :)
Vaikka on haastava elämänvaihe, osaan nauttia niistä pienen pienistä hetkistä,jolloin todellakin tunnen kuinka onnekas olen saatuani tämän kaiken! (monet läheiset kyllä ihmettelevät, kuinka selviän tuolla minuuttiaikataululla hankalan äijän kanssa täyspäisenä...)
mutta menen nukkumaan 23 mennessä jolloin jääö 7,5 tuntia uniaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat ihanaa omaa aikaa. Matka kestää 30 min suuntaansa ja minulla on aina kirja mukana. On ihanaa jättää aamun härdelli taakse ja istahtaa puoleksi tunniksi bussiin lukemaan.
Töissä meillä ei ole onneksi kovin kiireistä, vaan saamme aina syödä hyvän ja rauhallisen lounaan ravintolassa mikä on kotiäitivuosien syömiskaaokseen tottuneelle ihanaa luksusta.
Teen nelipäiväistä viikkoa, mikä on tosi hyvä järjestely - perjantai on siivousta ja asioiden juoksemista varten ja viikonloppuna voimme rentoutua perheen kesken. Arki-illat ovat kieltämättä usein lyhyitä ja kaaottisia ja menevät pääasiassa ruokaa laittaessa, kaupassa käydessä ja pyykkihuollon ääressä.
Jäin ihmettelemään miksi menet klo 21 nukkumaan? Itse herään seitsemältä ja menen nukkumaan yhdeltätoista. Illalla on kolmekin tuntia omaa aikaa kun lapset nukkuvat.
En koe omaa elämääni niin suorittamiseksi. Miehen kanssa vuorotellaan aika paljon lastenhoidossa ja mies on, luojan kiitos, myös säännöllisessä päivätöissä, eikä esim. yrittäjä.
Nyt aamut on todella kiireisiä, iltapäivällä samoin, kunnes kaikki taaperoa ja koululaisia myöten on saatu ruokittua, keittiö siivottua, sun muuta. Työpäivät ovat myös aika hektisiä ja välillä töitä kantautuu kotiinkin, samoin on koulutuksia ja vapaa-ajallakin täytyy ajoittain opiskella.
Tänään mies kävi harrastuksessaan pari tuntia, jonka aikana tein kotitöitä lasten kanssa ja leikin heidän kanssaan pihalla ja kyselin koululaisilta kotitehtävät.
Huomenna minä käyn harrastamassa, mies tekee sillä aikaa kotitöitä lasten kanssa. Viikonloppuisin olemme perheen, ystävien tai sukulaisten seurassa tai osittain harrastuksissa. Se on totta, että jonkunlaista omaa aikaa tarvitsee. Meillä lapsilla on myös pari harrastusta, mutta vain niin, etteivät ne kuormita liikaa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin siivouksesta voit helposti tinkiä. Vai kuinka iso talo teillä oikein on jos sen siivoamiseen menee kahdelta aikuiselta vähintään 4tuntia. Joka viikko ei tarvitse luututa lattioita eikä pyyhkiä pölyjä, imurointi ja vessan siivous riittää. Opettelette aina laittamaan tavarat käytön jälkeen paikoilleen niin perussiisteys säilyy, myös tuonikäiset lapset pystyvät tähän. Samoin silitys on aivan turhaa useimpien vaatteiden kohdalla, itse en silitä juuri mitään, eikä silti ole vaatteet ryppyiset.
Ruuanlaittoon käytettyä aikaa voi myös lyhentää tekemällä vaikkapa laatikoita kerralla ison määrän ja pakastamalla niitä. Työpäivän jälkeen ei näinollen tarvitse käyttää kuin muutama minuutti ruuan lämmittämiseen mikrossa. Ja ihan hyviä on myös eineksissä ja puolivalmiissa ruuissa. Itse lämmitän usein kasvissosekeittoa tai pinaattikeittoa, hyvää ja halpaa.
Voisitko pyöräillä työmatkasi julkisilla menon sijaan? Siinä saa sopivasti ajatella omia juttuja, eikä haittaa haisevat kanssamatkustajat.
(ja siis olen oikonutkin,minulla on samankaltainen perhe- ja työtilanne,mieheni ei opiskele mutta tekee noin 14h/pvä 6 pvää viikossa töitä...)
-lapset eivät tarvitse sekä lauantaina että sunnuntaina sitä ulkoilua kun kerta varmasti päivähoidossa ulkoillaan joka päivä. Joskus voi esim sunnuntain antaa lapsille dvd tai HUIII jopa kaksi ;D ja viettää sama aika nukkuen makkarissa tai olkkarin sohvalla tai jos ei nuku niin lukien kirjaa ja jos lukeminenkaan ei huvita niin kuuntele vaikka musiikkia tmv
-siivous vähemmälle!! pyykkikoneellinen ja tiskikoneellinen päivässä,imurointi ja pölyjen pyyhintä kerran viikossa ja sit joka toinen viikko tuo 4h siivous!
-Perjantaisin vkl alkamisen kunniaksi ns "roskaruoka"-päivä,en nyt tarkoita,että on pakko mutta juhlistaa meillä vkl alkua JA mun ei tarvi miettiä tiskejä eikä ruoanlaittoa. Meillä tää tarkoittaa noutoruokaa joka ei toki aina ole edes epäterveellistä :D me haetaan mäkkäristä,pizzeriasta,kiinalaisesta tai kreikkalaisesta :) Joskus kun oikein on mennyt viikko hyvin ja on enemmän energiaa,menemme ulos syömään,silloin menemme ihan oikeaan ravintolaan :)
JA sitten mun oma extra,kerran kuussa menen sunnuntaina elokuviin ihan yksin,voi mitä luxusta!! Tällävälin mies on kaksin lasten kanssa,joita ei ehdi muuten oikeastaan viikolla edes näkemään...
joten omaa aikaa ei ole edes aamulla. Samoin nukutus vie jommankumman vanhemman "oman ajan" eli kun siitä selviää onkin syytä suoriutua nukkumaan. elämä on :/
Meillä käydään tosin kaupassa vain 2 kertaa viikossa. Ostetaan yleensä viikonloppuna paljon ruokaa jota kerran täydennetään viikolla.
Ruuan teen illalla ison annoksen josta riittää moneksi päiväksi, joten kun tullaan kotiin niin ruoka on lämmittämistä vaille valmista. Sit mahdolliset harrastukset. Ja sen jälkeen iltarutiinit. Lapset nukkunaan klo 20:30 jonka jälkeen on mun oma aikaa. Nukkumaan menen vasta klo 24. Ja herään klo 6:30. Se unimäärä riittää onneksi minulle.
Vaatteita pesen yleensä vasta viikonloppunisin. Aiemmin jos joku pyykkikoreista tulee täyteen (4 kpl 60 astetta tummat ja vaaleet sekä 40 astetta tummat ja vaaleet) 7kg kone. Kuivausrummulla saan pyykin kuivaksi parissa tunnissa.
Siivoomisen voisit jättää jollekin ammattilaiselle, niin ei tarvi raataa niin paljoa. Tai tingi vähän sun siivoustasosta. Ei meillä 4 tuntia mene siivoukseen, jollei ikkunoita pestä. Siivoa osissa ja lasten kanssa. Esim. maanataina pyyhit pölyt, tiistaina imuroit, keskiviikkona peset vessat, torstaina keräät kaikkia ylimääräistä jotka heität roskikseen tai viet kierrätykseen. Perjantaina imurointi ja nihkeäliinalla pyyhkiminen. Lauabtaina pyykin pesua 2 koneellista, sunnuntaina toiset 2 koneellista.
Sulla pitää olla omaa aikaa muuten et jaksa kovinkaan kauan.
Rahaa ei ole paljoa, mutta en ole kokenut jääväni mistään erityisestä paitsi sen puolesta. Mutta arki sujuu todella mukavasti. Mies siivoaa, laittaa ruuan, hoitaa lapset... Iltaisin seurustelen toki lasten kanssa, mutta minulle jää todella kivasti myös omaa aikaa. Lisäksi en ole niin sidottu työaikojen kanssa. Voin päättää työpäivän pituudesta ex tempore ilman että se haittaa ketään.
Meillä on kyllä valitettavasti karsittu lasten harrastukset ihan minimiin: n. 1/lapsi, lapsia on 3! En ymmärrä niitä jotka jaksavat useampia harrastuksia lapsilla jos niitä lapsia vielä pitää kuskaillakin.
Ite siivoilen kyllä vähän arki-iltaisinkin niin ei tarvii viikonloppuisin vain siivota. Ja viikonloput yritetään olla paljon vain perheen kesken. En jaksaisi aina lähteä jonnekin.
Ota se rentoutumisen kannalta. Jätä se siivous lauantaisin vähemmälle, 4 tuntia on kyllä tosi paljon, ei kai niitä lattioita ainakana joka huoneesta tarvi joka viikko pestä. Opeta lapset siivoamaan jälkensä, laita itsekin tavarat käytön jälkeen paikalleen. Kyllä meillä ainakin näillä konsteilla pysyy perussiisteys. Kerran viikossa imurointi ja pölyt, pyykkikone kyllä laulaa joka päivä. Parin viikon välein perusteellisempi siivous, matot ulos jne.
Pitää oppia nauttimaan pienistä rauhallisista hetkistä!