Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voisiko joku avata mun silmät kun en oikein ymmärrä, kiitos

Vierailija
18.08.2009 |

Avioliitto on riitaisa sekä miehen että vaimon mielestä. Elämä lipuu kummaltakin ohi riitelyn, vittuilun ja mykkäkoulun merkeissä.



Mies saa tarpeekseen ja hakee eroa.



Luonnollisesti riitely omaisuudesta alkaa. Mies valmis antamaan kaikki huonekalut, astiat ja tekstiilit naiselle. Haluaa vain omat tavaransa ja puolet asunnosta. Tämä ei naiselle käy vaan riidellään.



Kun omaisuus 13 kuukauden riitelyn jälkeen saadaan jaettua, alkaa riitely lapsesta. Saako isä tavata vai ei. Siis haluaa lasta tavata.



Kun on jo yli 10 vuotta riidelty, niin eikö sen jo luulisi riittävän? Kauanko pitää vielä riidellä? Eikö olisi kaikille huomattavasti helpompaa olla riitelemättä?



Mikä on se voima, mikä saa jatkamaan? Miksi kukaan ei tee tilanteelle mitään? Kai aikuisia voisi "kopauttaa halolla päähän" jos eivät muuten tokene?



Luulisi eron olleen kaikille helpotus; mahdollisuus päästä eroon jatkuvasta riitelystä. Voiko olla ihmisiä, jotka saavat riitelystä ja draamasta elinvoimaa? Ihmisä, jotka tarvitsevat epäsopua elämäänsä?



En vain enää jaksa tuttavia, useampi pari, jotka jaksavat jauhaa samaa paskaa naimisissa ollessaan ja erotessaan. Tekisi välillä mieli lyödä nyrkki pöytään ja sanoa, että kahjoja olette kaikki. Keskustelen kanssanne kun olette aikuisteneet, moikka vaan.



Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
18.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jonkun varmaan pitäisi se tehdä.



Kai se katkeruus on jotekin turvallinen tila, ei tarvi kohdata itseään ja tulevaisuutta. Sellaisiahan men ihmiset ollaan että siinä tutussa turvallisessa kuralätäkössä on hyvä istua kun se viereinen lätäkkö on vieras, eikä tiedä mitä siellä on.

Vierailija
2/5 |
18.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

12 vuotta eron jälkeenkin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
18.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei voi myöntää olleensa väärässä ja jos sotaa ei pysty voittamaan niin taistelu ainakin.



Se on ihmisen kypsymättömyyttä ettei pysty irtaantumaan tilanteesta ja katsomaan hieman kauempaa. Omalla kohdallani voin oikeasti olla ylpeä siitä kuinka loppupeleissä ero hoidettiin. Viimeiset 4 vuotta oli äärettömän katkeraa taistelua. Nyt ollaan exän kanssa ihan hyvissä puheväleissä ja joskus neuvoakin kysytään puolin ja toisin. Tämä herättää hirveästi kummastusta mun läheisissä joiden mielestä mun pitäisi kantaa kaunaa hautaan asti. Ihmettelevät kun en hauku exää ja kritisoi hänen tekemisiään. En mä hyödy sellaisesta mitään. Olen vaan niin hiton onnellinen ettei mun tarvitse olla enää naimisissa sen ihmisen kanssa.

Vierailija
4/5 |
18.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikävästä exästä pääsee mielestäni eroon yhdellä tavalla: jos x haluaa puolet tavaroista, anna ne ilomielin. pääsethän hänestä eroon!



ja mitä lapsiin tulee, he kyllä kasvavat aikuisiksi ja ovat silloin vähemmän manipuloitavissa.

Vierailija
5/5 |
18.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiusanteko on vain harrastus siihen tulee paneuduttua intohimolla vaivoja säästämättä.