Vahinkolapsi

Mieskin puhkesi n parin sekunnin kuluttua hymyyn. Tuo "vahinko" on nyt kohta viisivuotias =)

mies oli ikionnellinen - ja niin minäkin hetkisen kuluttua. Mies sen ensin tajusikin että olen raskaana (kuukautiset eivät olleet alkaneet edellisen raskauden jälkeen).

Jos mies olisi saanut päättää, meillä olisi varmaan 10 lasta, nyt on vain kolme...

meillä vaan mies ei halua lasta vielä ja siksi pelottaa kertoa. Miten kerroitte??

Ja lääkäriaika heti aborttia varten. Mies oli samaa mieltä.

Minun mielestä vahinkolapsi tarkoittaa sitä, että vanhemmat ei ole halunneet lasta ja ovat tietoisesti yrittäneet estää raskauden.



Yllätysvauva tarkoittaa tilannetta, jossa vanhemmat eivät tarkoituksella yritä raskautta, mutta eivät kauheasti estäkään sitä eli vähän tällainen "tulee jos on tullakseen" -mentaliteetti.



Koska ymmärrän nämä sanat näin, meidän perheeseen ei ole voinut tulla vahinkolasta. Olemme koko ajan asennoituneet siihen, että lapsi otetaan vastaan, jos sellainen tulee. Emme edes käytä säännöllistä ehkäisyä.



Sen sijaan meillä on 1 yllätysvauva eli vauva jota ei yritetty sekä 3 "tekemällä tehtyä" lasta. Yllätysvauva oli meille iloinen yllätys, molemmille. Hän on nyt 7v. Tuli vähän pienemmällä ikäerolla isompaan sisarukseen kuin olimme ajatelleet, mutta kiva yllätys kuitenkin. Tässä vuosien varrella pieni ikäerokin on osoittautunut mukavaksi jutuksi.

...valitettavasti negatiivisesti :(



Pelkään olevani raskaana. Ei käytetä muuta ehkäisyä kuin keskeytetty yhdyntä. Ja mies tietää tämän riskit vallan hyvin. Nyt on siis vaarana, että odotan kolmatta lasta. Meillä on jo koululaiset ja elämä helpohkoa. Mies loistava isä ja puolisonakin ihan ok. Eilen keskusteltuamme sanoi suoraan, ettei TODELLAKAAN halua enää lapsia eikä abortti hänestä tuntuisi ajatuksena yhtään huonolta. Minä jäin suu auki toljottamaan, en olisi ikinä uskonut hänestä sellaista.



Nyt vaan toivon, etten ole raskaana...Hiukan on kunnioitus miestä kohtaan karissut. Pillua on valmis ottamaan (eikä itse halua käyttää kondomia) mutta ei vastuuta kantamaan...



t. N36

oltiin puhuttu, että kolmas tehtäisiin vasta myöhemmin, kun pari edellistäkin oli aika pieniä.

No tokeni se siitä, ja minä olin oikeastaan aika mielissään, kun halusin kolmannen samaan putkeen, mutta koska mies halusi vähän myöhemmin, niin myönnyin siihen.



No, nyt on kolme ihanaa lapsukaista, ja yllärikuopus on oikea isin tyttö ;D

No miehen ei auta kun syyttää itseään, ja alkaa hyväksyä, että teille tulee kolmas, jos olet raskaana. Kyllä aikuisen miehen on otettava vastuu teoistaan.



Jokainen tietää, miten epävarma "ehkäisykeino" keskeytetty yhdyntä on!

eikä se tosin mikään mies ikinä ollutkaan...



Kyllä se sen sitten aikoinaan sai tietää, ja lähinnä omaa etua ajaessaan ottaa asian esille. Ei muuten. (Siis sanoo että hänellä on lapsi jossain olemassa, jos siitä on jotain etua hänelle.) Mutta hyvä näin. Paska mikä paska.

kyllähän niitä tietty on muitakin ehkäisykeinoja, kun kortsu.. :/

vaikka vauva ei ollutkaan suunniteltu.

Mies ei ollut niin iloinen, mutta suhtautui paremmin kuin odotin. Halusi jopa heti kertoa raskaudesta työkaverilleen :)



mulla ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta ja luulen, että tämä toinen lapsi olisi jäänyt ehkä tekemättä jos ei vahinkoa olisi sattunut.

Nyt vauva on todella rakas :D

Mä mietin muutaman päivän, että voiko se olla totta. Kun sitten sain varmistuksen kerroin miehelle, joka sitten ilmoitti että päätös on täysin minun. En minä olisi aborttiin kyennyt vaikka se olikin käynyt mielessä, koska lapsi ei oikein sopinut elämäntilanteeseen. En kuitenkaan olisi voinut koskaan antaa itselleni anteeksi että oman lapseni elämän olisin tuhonnut. Taloudellisia ongelmia ei ole, asuntoon mahtuu, auto meni kyllä vaihtoon.



Kun olin tehnyt päätöksen mies tunnusti, että näin hän halusikin, kun kerran lapsi meille niin kovasti halusi. On vahinko ja maailman rakkain koko perheelle.

en jaksa millään. Teen abortin (vaikka aina olen ollut vastaan). Olin vain aivan loppu kahden vanhemman lapsen sairastamisten kanssa. Mies oli aikalailla heti innoissaan ja vakuutti että kyllä jaksetaan ja pärjätään vaikka kolmaskin olisi sairas.



En pystynyt aborttiin ja nyt meillä on kolme lasta ja tämä viimeinen on oikea isin kullanmuru. Mistään hinnasta en antaisi pois. Ja mies piti vapaata töistä kolmannen syntynmän aikaan ja on auttanut todella paljon muutenkin niin selvittiin vauva-ajastakin. Ja nyt kaikkien sairaudet on helpottanut niin olen tosi tyytyväinen.



Vähän on kyllä ollut puhetta neljännestä mutta jospa ei kuitenkaan...

ja mä väänsin itkua, kun otti päähän ja huolestutti.



Mutta hyvinpä tuo on kaikki mennyt, nyt jo 2v tuo ylläri, ja ihana lapsi on, mihinkän en vaihtaisi

(tein siellä raskaustestin, vaikka toki oireiden perusteella olin raskaudesta jo tietoinen aiemmin). Soitin itkuisen puhelun miehelle, joka meinasi revetä liitoksistaan (ilosta).