Mites sitten, kun mies haluaa vielä lapsia ja vaimo ei?

Niin, napsahti nyt tällainen ehkä hieman harvinaisempi tilanne omalle kohdalle.



Meillä on vain kaksi lasta, mutta suurella ikäerolla. Olen aloittanut lasten teon tosi nuorena ja olen nyt lähes kymmenen vuotta ollut raskaana, tai imettänyt, vaihtanut vaippoja, kuskannut päiväkotiin, kuskannut kouluun ja taas raskaana jne.



Nyt, kun pahin valvominen on jo ohi, niin tuntuu siltä, että odotellaan, että lapset kasvaa ja aloitetaan se oman elämän eläminen, mikä tuntuu nyt tähän asti jääneen taka-alalle. Varovasti sanoin miehelle, että minusta on alkanut tuntumaan, että tämä lasten teko olisi nyt tässä, niin hän meni ihan hiljaiseksi ja oli todella järkyttynyt tästä asiasta. Yritin hänen kanssaan siitä enemmän keskustella, perustella kantaani, mutta hän sanoi, että oma lapsi ja sen haluaminen on niin suuri asia, että hän ei siitä voi tinkiä?! Minulleko se raskaus, synnyttäminen ja imettäminen ei ole suuri asia ja siitä voi tinkiä? Hmm...



Meillä on nyt nuorin siis vuoden ikäinen, enkä tiedä onko minulla jotain myöhäistä synnytyksen jälkeistä masennusta, vai mistä on kyse. Koko tämä kuopuksen vauva-aika on ollut todella itkuista ja vaikeaa minulle. Olen aina halunnut suuren perheen, mutta nyt sitten en enää haluakaan, ja miehellä on tietysti petetty olo, kun hän oli siinä uskossa, että haluamme elämältä samoja asioita.



Tuntuu, että elän päivästä päivään, odotan, että on "tämäkin päivä lusittu", niin on yksi päivä vähemmän. Ja tuntuu, että minun elämäni on jo ns. eletty, ei tule enää mitään, mitä odottaa ja tiedän suurin piirtein, mitä teen tasan vuoden päästä: nousen, keitän puuroa, pyykit, ruoka, kauppa, roskat jnejne.



Ikäkriisi? Synnytyksen jäljeinen masennus? Laiskuus? En tiedä.. Eikä tämä edes johdu siitä, että joutuisin tekemään kaiken kotona, ei todellakaan. Mies hoitaa lähes kaikki kotityöt, kuskaa esikoista, hoitaa kuopusta. Tarkemmin ajatellen, en itse taida tehdä mitään muuta kuin itkeskellä ja olla väsynyt.



Missä on se tarmokas ja energinen Minä? Onko kenelläkään kokemuksia, mielipiteitä?

Pitkä vuodatus tuli, kiitos, jos jaksoit lukea ja vielä vastatakin!