Mitä sinä tekisit?
Erottiin miehen kans ja kahden viikon päästä aloimme vähän niiku tapaileen. no hän oletti että jatketaan taas samalla tapaan että hän jää asumaan tänne uuteen asuntooni. meillä on yksi lapsi. Ajattelin sillon että hän voi olla pari kolme yötä ja sitten taas olla kotonansa jonku aikaa, että ei menis samaan pisteeseen, että riidellään joka päivä ja lapsi kärsii. sanoin hänelle koko ajan että edetään pikkuhiljaa ja hänelle sopi se. Mutta hyvin äkkiä se meni siihen että hän nyt asuu täällä. Meillä menee nykyään paremmin kuin aikasemmin, ei riidellä lapsen kuullen ja kotityöt tehdään yhdessä ja näin, mutta minä en pysty unohtamaan ja antamaan hänelle anteeksi sitä kun hän petti minua aikasemmin. Nyt tuntuu että olen taas oravanpyörässä omien tunteiden kans enkä tiedä miten päästä pois. ja kun meillä menee päällisin puolin tosi hyvin, ja mies varmaan luulee että menee muutenkin. Anoppi puhuu kihloista ja kaikista ja minua ahistaa kun en halua että joudun aina pelkäämään että mieheni pettää. vaikka hän on vannonut ettei niin tapahdu. Mitä te tekisittä minun asemassani?
Kommentit (2)
Kyllä hakisin ammattiapua perheneuvolasta, yksin ja yhdessä miehen kanssa.
Ja keskinäinen puhuminen. Asiat täytyy selvittää kunnolla, ennenkuin voi aloittaa uudelleen tai jatkaa parempaa elämää. Anopilla ei pitäsi olla mitään sanomista - edetkää harkiten. Jos miehesi haluaa muuttua, silloin varmasti ´suostuu yhdessä hakemaan apua.
Tsemppiä sinulle - hetkessä eivät asiat muutu - vaatii aikaa ja kovasti työtä teiltä molemmilta.
mä juttelisin miehen kanssa, kertoisin etten luota mieheen..jne. ja sanoisin etten ole valmis jatkamaan. Sanoisin tarvitsevani aikaa. Ei se niin vaikeeta ole! Zemppiä!