*N. 20-vuotiaat kuumeilijat*

Olen siis 20 v. ja mies 24v. Tampereen seudulla asustellaan. Ensimmäinen lapsi olisi (ehkä?) toiveissa.. Syön pillereitä, mutta jotenkin tässä kierrossa oli vahva tunne, että nyt on vauva masussa. Vaan eipä ollut, tänään alkoi kuukautiset (myöhässä hieman tosin).

Ehdittiin jo tosta asiasta miehen kanssa puhumaan, ja hänkin taisi jo innostua ajatuksesta. Nyt mietin, että pitäisikö lopettaa nuo pillerit nyt ja aloittaa yritys. Toisaalta tuntuu hölmöltä ajatukselta sopia etukäteen, että nyt yritetään lasta. Jotenkin mieluummin olisin halunnut vain "yllättyä positiivisesti", kuten siskolleni kävi (hän söi pillereitä siis ja tuli samalla raskaaksi).

Ristiriitainen fiilis, toisaalta olen varma, että tässä on nyt se oikea mies kenen kanssa perheen haluaisin, mutta epäilyttää kun itsellä on vielä opiskelut kesken. Onko muilla kokemuksia opiskelujen aikana vauvan saannista?

Entäs nuo e-pillerit, kuinkahan niiden jälkeen onnistuu, kun olen syönyt kuitenkin jo 6 vuotta?

Tulipahan vuodatusta, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea! :)

meillä menossa kp 35/25-31. katsellaan ja kuunnellaan hitaasti. etoo, vilu ja vaikka mitä. plussatuulia muille.

Moi!

Olen uusi täällä. Olen kauan käynyt lukemassa täällä, mutta nyt rohkaistuin ja rekisteröidyin. Olen siis 22v. jolla KOVA vauvakuume TAAS! Nyt se alkaa olla jo ihan mahdotonta. Muutettiin avopuolison kanssa erilleen, mutta ollaan yhdessä. Muutto auttoi suhdetta. Molemmilla meillä on vauvakuume. Ollaan seurusteltu kylläkin vasta kohta vuosi. Kauan te jotka yritätte vauvaa?

Itselläni on metabolinenoireyhtymä ja monirakkulaiset munasarjat, joten lapsen saanti ei kovin helppoa. Syön nyt e-pillereitä, jotta saisin kuukautiset, jotka eivät muuten tule. Mitä mieltä pitäisikö hakeutua heti hedelmällisyyshoitoihin? vai kokeilla ensin ilman jonkun aikaa? Vuosiko peräti? Muilla kokemuksia? Sama vaiva?



Vauvan haluan eniten koko maailmassa!



Paljon plussailua teille!

yhdessä oltu nytten 5½ vuotta. asuttu yhdessä pari vuotta. että reilusti vuosian on takana. ikää silti vasta minulla 19 ja miehellä.



plussa tuli eilen

Pieniminä :)



Saadaan sitten siirtyä odotuspuolelle yhdessä, sain tapaninpäivänä plussan :)



Me ollaan oltu avokin kanssa yhessä 4,5 vuotta ja asuttu yhessä kolmisen vuotta :)

Minä myös olen uusi täällä. Ikää mulla 26 ja miehellä 25. Nyt olis vauvakuumeilua ilmassa ja aikaste pahasti. Ollaan oltu kohta 9 vuotta yhessä. Jätin minipilsut pois 6 ja puol viikkoa sitten. Raskausoireita on ollut kohta 5 päivää..testi pitäis tehdä huomenna. Kova on halu saada plussa, mutta monet yrittää vuosia, joten miksi meillä heti ekasta kierrosta tärppäis. Taitaapi hormoonit vaa tehä tepposia!

Hei!



Ompas täällä hiljaista. Missä kaikki ovat?



Mä täällä jännään että oonko raskaana vai en. Huomenna pitäs menkat alkaa, mutta on ollut muutaman päivän kamalat alaselkäkivut ja tänään pientä pahoinvointia ja kuvotusta ilmassa. Liekö mielikuvitusta. Mahassa nipistellyt voi olla myös menkkakipuja.



Oon vaan rukoillut että menkat eivät alkaisi vaan olisin raskaana. Viikonloppuna jos menkkoja ei kuulu niin teen testin. Pitäkää peukkuja!

Yksin kirjottelen, mut kirjottelen kuitenkin.



Tein varhaisen ja herkän raskaustestin, näytti negatiivistä. Mutta menkat eivät ole alkaneet vaikka olisi pitänyt ja kivut eivät ollenkaan menkkamaisia. Odotan viikon ja jos menkkoja ei kuulu teen uuden testin. Toivon edelleen, niin kauan kun menkat alkavat.



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!! :)

Olen 20-vuotias ja seurustellut kihlattuni kanssa yli 3 vuotta. Meillä molemmilla on hirvittävä vauvakuume. Asiaa vaikeuttaa se että hän on nyt armeijassa. Siks ei oikein tiedetä onko edes järkevää aloittaa yrittmäminen. Toisaalta syön tällä hetkellä lääkkeitä jotka voivat heikentää e-pillereiden tehoa joten vauva saa tulla jos on tullakseen.:)

Mutta onnea teille kaikille tosiyrittäjlle!:)

eli olen 19v ja mies on 22v.. ollaan puhuttu yrittämisestä ja tammikuussa lopetin pillerit, sitten tulevian häiden takia ajateltiin siirtää yrittämistä, mutta ei pystytty! eli nyt toinen yrityskerta menossa eikä mitään oireita ainakaan ole, joten en jaksa olla kovin toiveikas.. mutta onneksi minulla on lyhyt kierto.



minun paras ystäväni on ollut kovin skeptinen vauvahaaveistamme ja hänestä meidän ei kannattaisi hankkia lasta vielä muutamaan vuoteen koska se olisi kuulemma kaikkien kannalta parempi. hän on kuitenkin kovin erilainen kuin minä, joten hän ei varmasti osaa nähdä asiaa minun kannaltani. olemme useasti pahoittaneet miehenin kanssa mielemme ystäväni takia. on jopa tullut sellaisia oloja, että olemmeko me tyhmiä ja itsekkäitä kun haluamme lapsen nuorina.. äitini onneksi on ollut ihanan positiivinen ja sanonut että ystäväni se vasta itsekäs on kun ajattelee ettei lapsia kannata hankkia kun tulee vaikeuksia. eikä ainakaan äitini ole koskaan kuulemma kokenut mitään vanhemmuuteen liittyvää liian vaikeana tai raskaana. eikä minusta kenellekään pitäisi mennä neuvomaan, että älkää hankkiko lapsia vielä, eikä kukaan menisikään sanomaan niin vähän vanhemmille yrittäjille, joten miksi sitten meille? vaikka me olemme nuoria, ei meitä pidä kohdella yhtään eri tavalla.



onko mulla vastaavanlaisia kokemuksia??

Tutulta kuulostaa!

Myö ollaan miehen kaa itseasiassa jo naimisissa.

Mie oon -90 syntynyt ja mies -86.

Meille sanoi myös miehen veljen kihlattu, et miksi työ nyt jo meette naimisiin (hyö oli ite menneet kihloihin aiemmin, myö mentiin 5.12.2007, ja häät meillä oli 8.8.2009) ja sitten tuohon vauva-asiaankin on ollut sillee et on vähä hassuu jos työ saatte vauvan eka, ku myö ollaan aiemmin muodostettu parisuhde.. (öööö..näinhän se menee).

En ole jaksanut välittää. hän myös sanoi että ootko varma että oot kypsä äidiksi ku et oo ku 19 vuotias.. jaa-a. eiku aattelin et vauvoissa ja lapsissa on ON/OFF nappula!

Ollaan yritetty tässä 8 kiertoo, jospa se tästä kierrosta olis tärpänny ku siltä vaikuttaa

Mä olen varmaan jo vähän vanhan tänne, jo 23-v:D Ja lähinnä olenkin kirjoitellut tuolla sekundaarin lapsettomuuden puolella, meillä tosiaan miehen kanssa yritystä takana vuosi, mulla ollut ongelmia kierron ja munasolun hedelmöittymisen kanssa, mutta vauvakuume on kyllä kova!



Yksi lapsihan täällä jo on, tyttöä aloin odottaa vuonna -03 ja olin silloin 16-vuotias. Ehdin sentään täyttää 17 ennen kuin pikkuinen syntyi.

Ei kannata liikaa välittää noista kavereiden mielipiteistä, moni sanoo asioita täysin ajattelematta, ja useinkin ihmiset haluavat elämältä erilaisia asiaoita. Toiset haluavat perheen ja toisilla on omat haaveensa.



Minäkin sain paljon kuulla siitä, että sain lapsen liian aikaisin, vanhemman serkkuni olisi esimerkiksi pitänyt ensin saada lapsi..Ja paljon muutakin naurettavaa kommenttia tuli, niinkuin sillä olisi mitään väliä saako sen lapsen nuorena vai vanhempana. Paljon tuli myös niitä kommmentteja, että pilaan elämäni saamalla lapsen nuorena, enkä voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan..

Noh, eipä mennyt elämä pilalle, eikä sitä kaiketi kukaan ensiodottaja voikaan tietää, mitä kaikkea lapsi tuo mukanaan:)

mutta kun olen sellainen ihminen että annan muiden kommenttien loukata ja vaikuttaa.. aina innostun tällä palstalla ja alan luottamaan omiin kykyihini olla äiti iästä riippumatta ja sitten tapaan jonkun joka murskaa haaveeni ja suunnitelmani yhdellä lauseella.. voi tätä pientä pääparkaani kun ajatukset poukkoilevat koko ajan sen väliä hankitaanko lapsi nyt vai myöhemmimmin.. ja miehenkin mieli muuttuu siinä samalla, nyt on jo mukautunut muiden mielipiteeseen että odotetaan.. viime aikoina hän on oikein suuttunut kun olen alkanut taas aikaistamaan suunnitelmia.. mieheni kuitenkin tietää että jaksan lykätä asiaa korkeintaan reilun vuoden ja haluan olla nuori äiti..

Mä olen jo vähän päälle 20-kymppinen kyllä, mutta toisaalta kaikki alle kolmekymppiset on mun mielestä n. kaksikymppisiä... Itse olen vm-84 ja mies -79 syntynyt. Tapasin mieheni kun olin 18-vuotias ja menimme viime kesänä (07/09) naimisiin.



Nyt olemme kolme kiertoa yrittäneet raskautua ja pettymys on ollut kova joka kuukausi. Varsinkin tässä kuussa kun yleensä lähes tunnintarkkuudella alkavat menkkani olivat neljä päivää myöhässä! Vuodon pitäisi loppua muutaman päivän päästä ja sitten otamme käyttöön kortsut pariksi kuukaudeksi kun mulla on sellainen päähänpinttymä etten halua lasta ihan joulun lähellä...



Masutyttö ja muut: ihmisten sanat loukkaavat helposti, mutta muistakaa että elämänne on teidän omanne. Ei kannata myöskään olla vaan hiljaa jos toinen loukkaa, toivottavasti olette sanoneet että heidän puheensa loukkaa teitä. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseen ja sen ääneen sanomiseen. Lapsen saanti on niin suuri asia että sitä pitää miettiä ja arvioida joka kannalta, mutta toisten ratkaisuja ei saisi arvostella.