Onko muita jotka EI MISSÄÄN NIMESSÄ tahdo enää lapsia?
Olen sivusta seurannut miten ympärillä ihmisillä on vauvakuume. Minulla on kaksi lasta, ei koskaan ollut vauvakuumetta. Raskaus ja pikkuvauva-aika oli helvetillinen melkein kahden vuoden rupeama / lapsi joka oli pakko kestää, että sain tahtomani lapset.
Nyt olen niin onnellinen siitä, että ne on nyt tässä. Kaveri odottaa neljättä ja olen toki onnellinen hänen puolestaan koska hän tahtoi, mutta omalle kohdalle en voisi kuvitellakaan... menisin varmaankin mieluummin hirteen kuin kestäisin raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa enää koskaan!
Kommentit (24)
minulle raskausaika EI todellakaan ollut ihanaa aikaa. Kamalaa, kun maha kasvoi , oli paha oli jne. Yäks. Minulla ei kanssa ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta (mitä se sitten onkin).
En erityisemmin pitänyt myöskään pikkuvauva-ajasta, vaikka sinänsä ihan "helpot" lapset.
Lapseni ovat nyt 8 ja 14 ja rakastan heitä yli kaiken ja ovat aivan ihania!!! T. rehellinen mami, joka ei ikinä, koskaan halua ´tätä raskaus/synnytys/vauva-aikarumbaa.
Minulla on kaksi poikaa, nyt 9 v ja 7 v.
Raskausaikana olin koko ajan puolikuntoinen. Synnytys oli pelottava. Kuuteen vuoteen en saanut kunnon yöunia, näistä vuosista kaksi oli täydellisiä zombie-vuosia.
Kiitos ei enää ikinä sitä.
Yksi on ja se riittää, kiitos vaan :)
Lapseni ovat jo kouluiässsä, ja alan pikkuhiljaa saada omaa elämääni takaisin. Sanokaa vaan itsekkääksi, mutta en enää jaksaisi sitä pikkulapsivaiheen sitovuutta.
Ainokainen täyttää kohta 11 vuotta.
.. maailman väestöräjähdys huomioon ottaen.
Mulla kolme lasta ja vauva- ja taaperoaika on mielestäni myös rasittavaa! Pidän enemmän siitä kun lapset ovat jo siinä yli 3-4-vuotiaita. Kun vanhinkin on jo koulussa niin on oikein mukavaa. En kyllä todellakaan kaipaa sitä aikaa kun piti herätä joka välissä, tai päivisin vahtia pientä lasta.
On niin ihanaa kun voi vähän jo jättää lapsia vahtimattakin:).
Odotan oikein innolla sitä aikaa kun voisi ottaa oikein rennosti TAAS - esim. mennä viettämään iltaa ystäväpariskunnan luo ja lapsetkin jaksaisivat valvoa pitkään eivätkä roikkuisi mun kimpussa väsyneinä.
lokakuussa, enkä enää halua lisää lapsia. En ole nauttinut raskaanaolosta päivääkään kummankaan raskauden aikana, oksettaa, väsyttää, on anemiaa, raskausdiabetesta, verenvuotoa jne. Lisäksi ei jaksa tehdä mitään ja eristyy normaalielämästä vähitellen enemmän ja enemmän.
Nyt 3-vuotias poikani on mulle rakas pieni aarre, jota en ikimaailmassa vaihtaisi mihinkään, ja niin tiedän että tulee olemaan myös tämä toinen. Mutta tähän tyssää nämä vaippakarkelot (kauhulla odotan vielä vauva-vuotta :))
Että ihan positiivinen meininki mulla on tässä, mutta en todellakaan ole mitenkään tippa linssissä, että eikö enää ikinä ihanaa vauva-aikaa :D
Ihme pitäisi sattua, että toisesta innostuisin.
mä en vaan halua lisää, siksi varmistinkin ja hommasin sterilisaation. eikä kaduta yhtään.
Nyt kun vielä uskaltais tehdä Lopullisen Ratkaisun ja käydä nipsauttamassa tuubat umpeen.
syistä, kaksi upeaa lasta saanut.
myös yksi ei-koskaan-enää äiti. Kolmannen jälkeen mies kävi sterilisaatiossa, kun meidän lapsiluku tuli täyteen. Nyt nuorinkin jo aloitti koulun ja ihanaa kun talo saattaa olla jonain iltoina ihan hiljainen kun kaikki muksut kavereilla tai ulkona. Nautin lapsistani suunnattomasti ja aina vain enemmän kun kasvavat. Minua ei vauva- tai pikkulapsiaikakaan ahdistanut, mitta vain on tullut täyteen kun kolme lasta syntyi reilun kolmen vuoden sisään.
meilläkin on puhuttu. Seuraava vauva tässä talossa on toivottavasti lapsenlapsi, mutta aborttia en kuitenkaan tekisi.
kuudes tulossa ja viimeinen on =)
ja siihen jää.Tämän ainokaisen kanssa oli aika raskasta ensimmäiset 5v, koska hänellä oli paljon ruoka-aineallergioita, joten ravattiin yhtenään sairaalassa ja lääkäreillä.
Toisen hankkiminen siirtyi ja nyt en enää haluakaan toista lasta enää, koska ikää 40v.
Myös terveydelliset seikat tekisivät raskauden vaikeaksi.
Mulla ei myöskään ole koskaan ollut ns. vauvakuumetta, enkä muutenkaan ole mikään "mammatyyppi" . Toki lapsista pidän, mutta pidän enemmän tästä vaiheesta, kun on aikaa muullekin kuin lapsenhoidolle.
Meillä on yksi lapsi ja hän jää ainoaksi. En nauttinut raskausajasta, jouduin aikaisessa vaiheessa sairauslomalle, juoksin lääkärillä jatkuvasti ronkittavana.
Vauva-ajasta en oikein muista mitään, se meni jotenkin sellaisessa harmaassa sumussa. Poika ei nukkunut ensimmäiseen 2 vuoteen paria tuntia pidempään missään vaiheessa. Nukkuminen parani vasta kun allergiaoireet saatiin tasapainoon.
Nyt poika on jo 3. luokkalainen, ihana ja rakas lapsi, josta en luopuisi mistään hinnasta. Nautin joka hetkestä hänen seurassaan, hänen älykkyydestään ja reippaudestaan.
Onneksi tällä hetkellä ei tarvitse edes miettiä toisen lapsen hankintaa. Nykyinen lääkitykseni on sellainen, että sukulaisetkin ovat lakanneet painostamasta.
joka on justiinsa samaa mieltä! En jaksaisi aloittaa taas sitä samaa rumbaa alusta. Jos tulisin raskaaksi tekisin varmasti abortin!
on kaksi lasta. Tyttö 7-v ja poika 5-v. t. 22
Meillä kolme vaikeasti saatua lasta ja onnellinen olen että ollaan hengissä ja terveenä kaikki neljä. Odotusaika vaikeaa joka kerta ja synnytys tapahtunut aina vaan aiemmin. Kohtukin repesi. Lääkäri sanoi, että vaikeaa voi olla lapsia enää kantaa mutta ei se mahdotonta ole.
En kuitenkaan jaksaisi sitä ressiä enää. Että selvitäänkö hengissä etc. ja toki ajatukset ovat muutenkin jo edenneet työelämään, johon pääsen joskus pikapuoliin kuitenkin. Olen ollut kotona jo seitsemän vuotta, joten ei tätäkään enää kauaa jaksa.
Ei siis enää lapsia meille. Ketuttaa vaan, että eräistä syistä johtuen en saa käyttää hormonaalista ehkäisyä ja kumeja inhoan yli kaiken... Sterilisaatio on harkinnassa.